Moikka!
Ryhdyin eilisiltana kaivelemaan kaappeja, kun ei enää huvittanut neuloa lapasia tai sukkia. Löysinkin puisen korinpohjan, johon olin suunnitellut virkkaavani joskus jonkinlaisen korin. Levy tuntui jostain syystä pyörivän kaapissa tiellä ja tyhjän panttina, joten päätin pyöräyttää sen lopultakin koriksi.
Materiaaliksi löytyi jo kertaalleen purettua trikoista matonkudetta. Se oli niin epätasaisen levyistä, että ei siitä kunnon mattoa saanut virkattua. Että meninkin ostamaan sitä ison kasan. Se sai kuitenkin kelvata tähän, kunhan jättäisin leveimmät kuteenpätkät pois.
Eipä työ taaskaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Joskus olisi kyllä hyvä suunnitella ensin ja aloittaa vasta sitten, mutta enhän minä malta. Samalla, kun olin tyttären kanssa WhatsApp-keskustelussa, katselin kännykältä Youtube-ohjetta neuleen näköisen virkkauspinnan tekemiseen. Jotenkin kai ymmärsin sivusilmällä vilkuillut neuvot väärin, koska ei tästä mitään neuleen näköistä tullut. Pikkuisen vinoon kääntyviä raitoja syntyi kuitenkin. Eipä tuo mitään, kunhan nyt jotain tuli.
Myös kerrosten alun ja lopun liittämisessä oli ongelmia. Niinpä ensimmäisille kerroksille syntyi jotain kummallista röpellystä liitoskohtaan. Olin niin laiska, etten jaksanut purkaa koppaa alkuun saakka, joten jatkoin vain. Peitin lopuksi rumat patit lisäämällä kolme samettinappia korin kupeeseen, yhtä vinoon kuin pintakuviokin. Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sitä käyttäisin.
Eipä tuosta paljon ole sanottavaa, mutta on se ainakin persoonallinen. Siispä leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Matonkudetta löytyy vielä…
Minttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Palautetta on mukava saada.