Hyvää pyhäinpäivää!
Halloweenia en osaa toivottaa, koska en arvosta lainkaan amerikkalaista vouhotusta aaveineen ja hämähäkkeineen. Juhlin mieluummin suomalaisittain pyhäinpäivää ja kekriä.
Sytytinkin juuri kuolleiden rakkaiden muistoksi kauniit kynttilät vanhaan art
deco -kynttilänjalkaan, jonka suureksi ilokseni löysin kirpputorilta jokin aika
sitten. Rakastan art deco -aikakautta. Harmi, kun sen ajan tavaroita ei paljon Suomessa
ole. Jos jotain hienoa löytyy, se on niin kallista, etten raaski sitä hankkia.
Nämä Riihimäen lasin kynttilänjalat ovat vielä edullisia ja toivonkin, etteivät
ne tule muotiin, jotta minulla on mahdollisuus löytää niitä lisää. Pari muuta
olen onnistunut saamaan, vihreän jalan kahdelle kynttilälle ja kirkkaan
kolmelle. Monta väriä olisi vielä jossain maailmalla minua odottamassa.
Sen verran olen kekriä juhlistanut, että asettelin väliaikaisesti syksyn väreillä
hehkuvia tyynyjä sohvalle, vaikka ne eivät mattoon soinnukaan ja ompelin ulko-oveen
uuden koristeen. 
Nämä tyynyt olen tehnyt jo aiemmin ja tainnut niistä kirjoittaakin, mutta nyt
syksyn tullen ne täytyi kaivaa taas hetkeksi esiin. Silkkipaloja ja sashiko-kirjontaa,
kangasväreillä ja sabluunalla vanhalle lakanakankaalle painettuja
vaahteranlehtiä ja villalangasta neulottua venyvää pintaneuletta.
Kurpitsa sen sijaan on uusi. Materiaali on sitäkin vanhempaa. Aloitin ensimmäistä
tilkkutyötäni joskus yli 30 vuotta sitten ja halusin tehdä anopilleni
joululahjaksi torkkupeiton. Turasin sitä loppujen lopuksi monena vuonna ja
vähitellen opin tekemään siistimpää työtä, mutta koska alku oli melko kamalan
näköinen ja se pisti silmääni peitossa, työ jäi kesken. En jaksanut purkaa
sitä, eikä materiaaliakaan ollut enää uusiin palasiin. Niinpä peitto oli kesken
vielä tänä syksynä, ja anoppikin kuoli jo vuosia sitten. Sisu ei silti antanut
heittää tekelettä roskiin, joten olen pohtinut, mitä siitä tekisin. Ensi alkuun
keksin tämän syksyisen kurpitsa-ovikoristeen, jonka täytin vanulevyllä ja
silitettävällä huovalla. Siten se pysyy jäykkänä roikkuessaan ulko-ovessa. En
edelleenkään ole tyytyväinen työn siisteyteen, mutta kyllä sitä muutaman päivän
kestää katsella. Osasta materiaalia saatan yrittää ommella pientä pöytäliinaa,
joka täytyy vuorata. Saapa nähdä, kuinka monta vuotta siihen menee.
Piakkoin voinkin siirtyä jo joulukoristelun pariin.
Hyvää syksyistä viikonloppua sinulle!
Minttu
