Neulotut tyynyt

 

Hei taas!

Käsityöblogin pitämisessä on sellainen hankaluus, ettei mitään kirjoittamista ole, jos ei tee käsitöitä ensin. Joskus yhteen työhön voi mennä viikkoja (minun tapauksessani jopa vuosia…). Minulla on vielä sellainen tilanne, että päivätyö häiritsee pahasti harrastuksia. Ei sen puoleen, hyvä niin. On kokemusta myös siitä, kun työtä ei ole. Päivätyöstä kuitenkin johtuu, että uutta tippuu harvakseltaan.

Toisaalta en viitsi vaivata mahdollisia lukijoitani postauksilla, joissa esittelen keskeneräistä käsityötä useamman kerran. Niinpä ajattelin, että voisin julkaista aina välillä töitäni menneiltä vuosilta. Niitähän löytyy pilvin pimein. Tässä olisi ensimmäinen historia-osio:

 Kolme koristetyynynpäällistä ohuesta puuvillalangasta

Kaksi tyynyistä on kokonaan neulottu ja yhdessä on lisätty toiselle puolelle virkattuja palasia. Muuten tyyny on edestakaisneuletta. Kaikki kolme on neulottu junassa, koska aiemmin jouduin matkustamaan työhön ja takaisin monta tuntia päivässä. Siinä oli aikaa neuloa hitaampaakin tekelettä.

Mallit ovat omiani, lukuun ottamatta virkattuja neliöitä. Ne on tehty mutu-tuntumalla; turhaan suunnitteluun ei ole aikaa tuhrattu. Ihmeen onnistuneita ne silti ovat minun mielestäni. Lisäksi ne ovat kestäneet jo vuosia siisteinä konepesuista huolimatta.

Meillä on aika neutraalin värinen sisustus, johon tällaiset luonnonvalkoiset tyynyt sopivat vuodesta toiseen. Aion käyttää niitä silloin tällöin niin kauan, kunnes ensimmäiset reiät ilmestyvät.

Kirjoittelemisiin!

Minttu

Neulepeitto tekeillä

Keväisen raikas tervehdys!

Näköjään työ vie elämästäni aivan liian suuren osan. Päättelen sen siitä, että tämä blogikin jäi hunningolle heti, kun lomani päättyi. Yritän kuitenkin vielä ehtiä silloin tällöin jotakin kertomaan. Käsitöitähän minulla on aina tekeillä; toiset etenevät nopeasti ja toisiin voi mennä vuosiakin.

Tällä hetkellä kesken on mm. villainen torkkupeitto. Sitä tekemässä on muitakin kuin minä. Aiomme muutaman suvun naisen (ja minun mieheni) kanssa yhteisvoimin neuloa merkkipäivälahjan läheiselleni.

Mieheni on mainittu suluissa, koska ainoa pala, joka häneltä ehkä valmistuu, on pahasti kesken. Syynä on se, ettei hän muista koskaan aiemmin neuloneensa. Niinpä olemme harrastuksen alkutaipaleella. Puikot eivät varsinaisesti vielä paljon kilise, mutta sitäkin enemmän ääntä lähtee miehestä. Runsaiden kirosanojen saattelemina silmukat vääntäytyvät puikolta toiselle, välillä putoilevat, halkeilevat, sotkeentuvat, jäävät välistä ja kiusaavat neulojaparkaa kaikin keinoin. Minä rohkaisen ja kehun vieressä ja pelastan katastrofeilta. Näin me kai kaikki olemme joskus aloittaneet. No, kiroilla en kyllä uskaltanut äidin kuullen.

Kymmeniä paloja on jo valmistunut, vaikka osa on vielä noutamatta. Luulen, että tarpeellinen määrä alkaa olla kasassa. Nyt pitäisi päätellä palaset, sommitella peitto ja liittää ne yhteen. Siinä sitä riittää askaretta seuraavalle lomalle.

Valitsin peittoon sini-harmaan värimaailman, koska tiedän saajan pitävän sinisestä. Raitavärit on kukin neuloja saanut valita vapaasti. Myös raidoitus on jokaisen oman luovuuden tulosta. 

 Palan tekotapa on seuraavanlainen:

Neulo koko ajan ainaoikeinneuletta.

Luo 2 silmukkaa, käännä ja neulo ne.

Seuraavilla kerroksilla jatka siten, että neulot kerroksen ensimmäisen silmukan ensin etureunasta ja sitten takareunasta ja loput kerrokselta oikein.  Näin jokaisella kerroksella tulee melko huomaamaton yksi silmukka lisää. Tällöin alkaa muodostua kolmio.

Jatka leventämistä, kunnes kolmion sivut ovat sopivan pituiset, meillä sovittiin mitaksi 20 cm. (Siis ne sivut, jotka eivät ole puikossa kiinni.)

Seuraavaksi aletaan kaventaa. Neulo jokaisen kerroksen 1. silmukka oikein ja 2. ja 3. silmukat oikein yhteen. Näin vähenee melko näkymättömästi yksi silmukka jokaisella kerroksella, mistä on tuloksena suht tasainen neliö. Lopuksi vedä lanka viimeisen silmukan läpi ja valmista tuli!

Tästä tekotavasta on se hyöty, että isommalla porukalla tehtäessä ei ns. käsialalla ole väliä. Vain sentit merkitsevät. Silmukoita ei tarvitse kaikilla olla samaa määrää, mikä helpottaa yhteistyötä, koska toiset neulovat tiukempaa ja toiset löysempää. Silti palat sopivat toisiinsa, kunhan senttimääristä pidetään suurin piirtein huoli. Lisäksi raidat tulevat paloihin automaattisesti vinoon, mikä minusta on hauskannäköistä.

Tällä kertaa voin julkaista vain nämä palasten kuvat, mutta kunhan peitto etenee, kerron uusia kuulumisia.

Mukavaa viikonloppua, toivottavasti aurinko vilahtaa edes välillä!

Minttu

 

Säärystimet kevään pakkasiin

Hyvää lauantaista huomenta!

Jaaha, se on sitten toukokuu – ja lunta luvassa. Suomen säässä riittää jatkuvasti pieniä pettymyksiä. Enpä haluaisi olla meteorologi.

Voinpa siis esitellä nämä lämpimät säärystimet, jotka valmistuivat tv:tä katsellessa.

Sain neljä kerää Novita Syli -merinolankaa lahjaksi ja tovi meni miettiessä, mitä niistä voisin tehdä. Lanka kun on 100-prosenttista villaa, sen kestävyys ei varmaan ole tarpeeksi hyvä sukkia tai lapasia ajatellen. Kaulaliinaan se olisi ollut sopivaa, mutta en ollut varma langan riittävyydestä. Lopulta keksin tehdä superhelpot säärystimet pikku-Siirille.

Tietenkään en jaksanut neuloa tasaraitaa, sehän on tylsää. Niinpä raidoittelin säärystimet mutu-tuntumalla epätasaisesti. Nyt olen niihin tyytyväinen. 2 oikein-2 nurin -tekniikalla niistä tuli napakat ja ne ehkä saattavat pysyäkin paikallaan ohuissa säärissä. Silmukoita oli puikoilla 56 ja pituutta niille tuli 28 cm.

Kyllä kelpaa Siirin ratsastella keppihevosillaan kevätkylmillä.

Minttu
 

Kässäkerholainen esittäytyy

Mukavaa keväistä päivää, uusi lukijani!

Olen lapsesta saakka ollut intohimoinen käsitöiden tekijä. Erityisesti ompeleminen on aina kiinnostanut minua. Myös neulomalla, virkkaamalla, solmimalla (makramee) ja askartelemalla syntyy kaikenlaista enemmän tai vähemmän onnistunutta tavaraa.

Hyvällä maulla, mitä se nyt sitten onkaan, on harvoin tekemistä tuotosteni kanssa. Käytän paljon alennusmyynneistä löytämiäni kankaita, tilkkuja, jämälankoja jne. Niistä sitten tulee, mitä sattuu. Harvemmin jaksan suunnitella asioita kovin kauan. Otan vain kankaan tai lankakerän ja annan palaa. Ihan parasta on se, kun materiaalia on liian vähän ja joudun soveltamaan. Silloin mielikuvitus on yleensä kukkeimmillaan.

Käyn päivätöissä, joten tarpeeksi aikaa käsitöihin ei ole milloinkaan. Nyt olen kuitenkin muutaman päivän yksikseni lomalla, joten saan nauttia täysin rinnoin peuhaamisesta tekstiilien kanssa.

Julkaisen tässä muutaman kuvan vanhoista käsitöistäni, koska en ole vielä ehtinyt tehdä tuoreita tällä lomalla.

Toivottavasti tapaamme toistekin 

Minttu