Hyvää keskikesän keskiviikkoa!
Juhannus se meni sitten. Vieläkään ei oikein tunnu kesältä. Äsken onneksi lakkasi satamasta ja ilma vähän selkeni. Se antaa toivoa, että näkisimme auringon tälläkin viikolla.
Sen verran hyvä tuuri oli juhannuksena, että aattoiltana paistoi aurinko mökillä, jossa olimme vierailemassa. Ei se paljon lämmittänyt, mutta tunnelmaan sillä oli suuri vaikutus. Meillä oli oikein mukava reissu. Saimme kylpeä sekä tavallisessa että savusaunassa, kastautua uima-altaan jääkylmässä vedessä ja köllötellä paljun lämpimässä. Hyttysetkin olivat kai paleltuneet kuoliaaksi, koska niistä ei ollut yhtä paljon riesaa kuin olin etukäteen pelännyt. Kyllähän minulle tuli ehkä kymmenen paukamaa nytkin, mutta se on murto-osa menneiden kesien kärsimyksestä. Pöytä notkui salaatteja ja grillissä tirisi erilaisia lihoja. Niinpä tuli syötyä perinteiseen malliin ihan liikaa. Pelasimme lautapelejä ja kuuntelimme viime vuosituhannen musiikkia. Oikein kodikasta siis.
Ainoa pettymys oli itse tekemäni hyytelökakku, johon ohjeen otin Kotona-sivustolta. Jokin pikku mittavirhe siinä sattui, koska hyytelö ei pysynyt yhtään kasassa sen jälkeen, kun irrotin irtopohjavuoan sen ympäriltä. Noin minuutin verran se oli oikein kaunis, kunnes levisi pitkin pöytää. Hyvänmakuista se silti oli siltä osin, mitä tarjoilulautasella säilyi. Pöytää ei kukaan sentään kaapinut, vaikka puolet kakusta oli lautasen ulkopuolella. No, tulipahan kokeiltua sekin ohje.
Vein tuliaisiksi pikku Siirille kuvan hameen. Sillä hän jaksoi hetken pyörähdellä, kunnes vaihtoi jälleen housut jalkaan. Hän olikin sanonut äidilleen, ettei tarvitse hameita, koska on kuitenkin suuren osan ajasta pää alaspäin. Tottahan se näytti olevan. Tyttö seisoi käsillään ja heitti voltteja trampoliinissa tuntitolkulla. Eipä sitä hame päällä oikein voi tehdä.
Mukava oli kuitenkin tuo hamonen ommella, koska sain käyttää taas luovuuttani materiaalien löytämiseksi. Ainoa kaupasta hankittu osa on helmapitsi, joka sekin oli niin lyhyt pätkä, että jouduin säätämään piparkakkureunaa loivemmaksi. Pallokangas on jäänyt erään mekon ompelusta ylimääräiseksi, vuorina on valoverhon pätkä, tyllihelma jäi yli Siirin äidin hääpuvusta ja sen alla oleva valkoinen röyhelö taas on minun isoäitini vanhasta lakanasta. Olin oikein tyytyväinen, kun sain taas nyhjättyä tyhjästä jotakin käyttökelpoista.
Aurinkoa odotellessa,
Minttu
