Näytetään tekstit, joissa on tunniste koristetyyny. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koristetyyny. Näytä kaikki tekstit

30 marraskuuta 2025

Joulukoristelua

 

Ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Veisattuani hartaudella Hoosiannaa olohuoneessa muun kirkkokansan (TV1) kanssa ajattelin istahtaa hetkeksi ennen kauppareissua ja kertoa, kuinka saimme eilen joulunodotuksen alulle.

Itse olen nykyisin kyvytön siivoamaan pahan nivelrikon vuoksi, joten armas mieheni imuroi, pesi lattiat, vaihtoi matot, auttoi vaihtamaan jouluverhot keittiöön ja teki kaikenlaista muuta, mitä mieleeni juolahti pyytää. Itse askartelin joulukortteja ja yritin pyyhkiä vähän pölyjä, kunnes jalkanikin huusivat hoosiannaa. Miehen lähdettyä ruokakauppaan hinkkasin viimeisillä voimillani kattokruunun toistasataa prismaa puhtaiksi, kun vahingossa huomasin, kuinka likaiset ne olivat. Sitten loppui naisesta veto. Satakunta prismaa jäi vielä odottamaan miehen panosta, koska en ylettänyt niitä putsaamaan.

Siivouksen loppuvaiheessa huomasin, että olimme unohtaneet syödä lounasta ja juoda päiväkahvit. Siirryimme aamupalasta suoraan mieheni valmistamaan ilta-ateriaan klo 19. Tällä kohdalla pitää puolustautua sillä, että olin todellakin niin sairas, etten kyennyt seisomaan sen vertaa, että olisin voinut kokata. Niinpä silitin pyykkiä istualtani.

Jostakin kumman syystä oli kai verensokeri niin alhaalla tai liikaa kipuja, että haukuin ukkoparkani ruokapöydässä lyttyyn, koska hän oli ostanut vääränlaista fetajuustoa. Säklätys jatkui niin kauan, että mies oli selvästi jo itkun partaalla. Silloin vasta sytytti, millainen paskiainen olin. Pyysin nöyrästi anteeksi, mätin suuhuni ruoan, jonka hän oli minulle tehnyt, halasimme ja jatkoimme iltaa. Silti en pääse irti syyllisyydestäni. Miksi en välillä osaa olla ihmisiksi? Miksi en osaa näyttää, kuinka kiitollinen olen hyvästä miehestäni? Kyllä taitaa mennä vielä monta päivää, ennen kuin toivun omasta käytöksestäni.

No, siinä sivussa sain laiteltua ensimmäisiä joulukoristeita sinne tänne. Olin suunnitellut, että tänä vuonna käyttäisin vihreää teemavärinä ja välttäisin liikaa bling blingiä, kunnes nuorempi tyttäreni sanoi haikeasti, että milloinkahan on sellainen joulu, että hän saa ripustaa rakkaat punaiset koristeet taas kuuseen. Siitä on tosiaan jo monta vuotta, kun punaisia kimaltavia koristeita sai ripustaa. Niinpä ajattelin muuttaa suunnitelmaa siten, että punainen mahtuu mukaan.


Ostin muutama vuosi sitten Taito-myymälän muuttomyynnistä kultaista hapsulankaa, vaikka en tiennyt mihin sitä käyttäisin. Lopulta neuloin tällaisen tyynyn, joka on nyt ensimmäistä kertaa käytössä. En ole kyllä varma, tykkäänkö siitä, mutta olkoon nyt tämän joulun esillä. Toisen tyynyn punaiselle sametille kirjoin sashiko-kirjonnan tapaisilla pistoilla tähtikuvioita. 


Meillä on ruokailuhuoneessa verhot, joissa on roosanvärisiä kukkia, enkä jaksa niitä nyt vaihtaa, joten sinne sain asettaa viime vuonna hankkimani pähkinänsärkijän, joka on tulevan kokoelmani ensimmäinen osa. Muut osat odottavat vielä löytämistään. Ihastuin ukkeliin niin kovasti, etten voi piilottaa häntä tänäkään jouluna, vaikka hän onkin pukeutunut väärään väriin.

Tällaista meillä eilen. Toivottavasti osaan tänään olla kiltisti, vaikka tiedän voimieni loppuvan jo alkumetreillä, kun lähdemme kauppakeskukseen. Jospa saisin ostettua edes ne lahjat, joita olin suunnitellut. Mieheni, joka on maailman mukavin, ihanin ja muutenkin paras, ansaitsisi kyllä jotain hemmottelua.

Kaunista päivää sinne sinulle, täällä vilahtelee välillä aurinko!

Minttu 

P.s. Kiitos kommenteistasi, RiittaR. On oikein mukavaa saada ystävällistä palautetta!

23 lokakuuta 2025

Kirjottuja tyynyjä silkistä ja pellavasta

 

Heippa!

Tällä viikolla en ole saanut mitään uutta aikaiseksi, koska neulon edelleen vähäisinä vapaahetkinäni villapaitaa, jonka esittelen vasta valmiina.

Aikani kuluksi etsiskelin näytille kolme tyynyä, jotka vaihdoin vähäksi aikaa sohvalle ennen joulusisustusta. Kaksi niistä on kirjottu käsin silkkilangalla silkkikankaalle. Molemmat ovat omia malleja. 



Tämä hullumman näköinen on kirjottu kuviolla, jonka näin hopeisessa soljessa Hämeen linnan museossa. Solki kuului Nastolasta löytyneeseen hopea-aarteeseen, jonka ajoitusta en nyt kyllä muista. Vanha solki se joka tapauksessa oli.

Otin soljesta epätarkan valokuvan lasin läpi ja kotona piirsin sen pohjalta mallin. Applikoin kuviot liimaharson avulla silkille ja ompelin ne pykäpistoilla kiinni. Lopuksi ompelin lasihelmiä kissaeläimen pilkkujen kohdalle.

Olisipa mukava tietää, mistä soljen tekijä on saanut idean pilkulliseen kissapetoon. Onko hän matkustellut laajaltikin, kun sellaisia on tullut vastaan? Vai onkohan kyseessä kotoinen ilves? Entäpä muut otukset kuvassa? Minusta ne näyttävät delfiineiltä, mutta olisivatko ne sittenkin lintuja? Kaikkein höperöin erehdys minulle sattui kuviota katsellessa, kun luulin, että kissan mahan alla on apilanlehti… Vasta kirjoessa tajusin, että kollikissan miehiset varustuksethan ne siinä!😅


 

Toinen tyyny on kirjottu tavanomaisesti kukkasilla. En ole oikein tyytyväinen kuvioon, mutta kestää sitä välillä vähän aikaa katsella ennen vaihtoa.


 

Kolmas tyyny on kaikkein vanhin. Kirjoin isoäitini kasvattamalle ja kutomalle pellavalle kukkaköynnöksiä, joihin löysin silityskuvion Suuresta Käsityölehdestä. Enpä sitten huomannut sitäkään katsoa, että kuvio oli epäsymmetrinen. Senkin tajusin vasta ommeltuani pitkän matkaa. Taidan olla melkoinen sähläri!


 

 Eipä kummempia tällä kertaa. Tsemppiä pimeisiin syyspäiviin!

Minttu