Pikkulikan pitkä mekko

Hyvää Vappupäivää!

Jälleen piti penkoa tilkkukaappia. Sieltä löytyi palanen persikkaisen oranssia pliseerattua kangasta. Siitä syntyi tämä pitkä mekkonen kesäkäyttöön. Käyttäjäksi kaavailen taas yhdeksänvuotiasta Siiriä. Hän se joutuu toimimaan tekeleitteni mannekiinina, kun ei lähipiirissä ole muita pikkuneitosia. Minä kun rakastan pienten vaatteiden tekemistä.

Yläosan kanssa oli vähän ongelmaa, kun en ole pahemmin oranssinsävyisiä kankaita ostellut. Löytyi kuitenkin tuollaista persikansävyistä pitsikangasta ja mielestäni se sopi tarpeeksi hyvin kankaan väriin. Niskaan ompelin pari nappia ja lankasilmut kiinnikkeiksi. Siiri on niin hoikka, että sujahtanee helposti mekkoonsa ilman vetoketjua. Tähän viritykseen ei kauan mennyt. Taidan tehdä piakkoin toisen, jos löydän kivan kankaan. 

Minttu

 

Tyllihame tyttöselle

 

Ratkiriemukasta Vappua!

Eilen ompelin pikkutytölle tyllihameen. Siinäpä sitä olikin tekemistä. Ihan lähiaikoina ei tee mieli poimuttaa mitään.

Minulla on vanhassa isossa pyykkikorissa tyllikankaita, osa pieniä riekaleita, osa vähän isompia. Olen jo kauan suunnitellut, että niistä pitäisi tehdä näyttävä hamonen. Sopiva kohdekin on lähipiirissä, 9-vuotias Siiri. Nyt sitten lopulta tartuin härkää sarvista ja aloin hommiin. En ole kovinkaan innokas poimuttaja, joten siitä vastenmielisyys.

Korista löytyi 30 vuotta sitten käytetyn morsiusneitopuvun alushameen jäänteet. Se oli tanssin tiimellyksessä revennyt ja käyttökertoja oli takana tasan yksi. Lisäksi löysin palan samanväristä (ivory) tylliä, joka oli jäänyt yli tyttäreni hääpuvusta. Leikkasin kankaat suikaleiksi ja ompelin ne yhteen röyhelöitä varten. Halusin, että frilloissa olisi siisti reuna, joten siksakkasin ne. Siihenpä upposikin lankaa, muistaakseni jouduin puolaamaan ainakin viisi kertaa.

 Poimuttaminen ei ollut niin rasittavaa, kuin luulisi, kun röyhelöllä on pituutta jopa yli kymmenen metriä. Tylli poimuttui itsekseen helposti käsiteltävään pituuteen, joten asettelu oli loppujen lopuksi melko helppoa.

Aluskankaana käytin vuorisilkkiä ja vyötärökaitaleeseen löytyi saman sävyinen trikoosuikale. Siinäpä pikkulikalle hamonen kesän menoihin.

Minun lomani alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja loppuviikoksi on suunniteltu monenlaista tekemistä. Tulee keskeytys ompeluhommiin. Sen jälkeen kynnys onkin korkeampi lähteä työpäivän jälkeen kellaristudioon ompelemaan. Siinä joutuu kävelemään monen monta porrasta. Ehkäpä tämän blogin kirjoittaminen saa minut kuitenkin vielä innostumaan, toivoa sopii.

Muistathan nauttia keväisestä juhlapäivästä, satoi tai paistoi!

p.s. Täytynee lähteä vappuheilaa metsästämään minunkin. Toivottavasti löytyy tyylikkäämpi tyyppi tänä vuonna kuin tuo männävuonna esiintynyt uros.

 

 

 

 

 

 

 Terveisin 

Minttu