Mukavaa marraskuun alkua!
Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää saamistani kommenteista. On aina mukava tietää, että joku on käynyt lukemassa juttujani.
Kun nyt on päästy pimeimpään syksyyn, alkaa mielessäni kangastella joulu. Laadinkin jo itselleni aikataulun, jota noudattamalla ei pitäisi tulla kiire. Toisaalta tiedän, ettei se tule pitämään, olenhan tehnyt sen joka vuosi.
Ensimmäisenä tehtävänä listalla oli vanhojen kynttilänpätkien sulattaminen muotteihin, jotta minun ei tarvitse heittää niitä kaatopaikalle. Jos jotakin vihaan, niin tavaran heittämistä sekajätteeseen. Olen valmis melkoiseen vaivannäköön ja romun säilömiseen, ettei niin tarvitsisi tehdä. Näistäkin kuvassa näkyvistä jämistä olisi tullut melkoinen patti kaatopaikan huipulle.
Tein muutaman muotin maitopurkeista, mutta sitten muistin, että minulla on kaupasta ostettuja tyhjenneitä kynttiläkippoja, jotka voisin täyttää ensin. Lajittelin Havin valkoiset kruunukynttilänpätkät erikseen ja se kyllä kannatti. Niistä syntyi kaikkein tasaisin ja kaunein massa. Kummallinen, vähän läpikuultava aines, josta muut kynttilät oli tehty, ei ollut mielestäni läheskään niin laadukasta. Siitä tehtyihin kippoihin ilmestyi yön aikana keskelle monttu, Havi-kynttilään sitä ei tullut. Se monttu on kyllä kynttilöissäni lähes aina, enkä ole keksinyt, miten sen saisi jäämään pois. Jostain kumman syystä maitopurkkikynttilöihin sitä ei tällä kertaa tullut, vaikka ne on tehty siitä ”huonommasta” massasta. Olisipa kiva tietää, mistä se johtuu. Jos tiedät, kerrothan ystävällisesti kommentoimalla tätä viestiä.
Tässä kuvassa siivilöin roskia pois sulasta kynttilämassasta. Keittiösiivilä on siihen hommaan oikein hyvä.
Tässäpä näitä valmiita kynttilöitä.
Sulattelin värilliset ryhmittäin erikseen ja yritin tehdä purkkikynttilöihin raitoja. Ihan täysin se ei onnistunut, koska edelliset kerrokset eivät ehtineet täysin jäähtyä. Mielestäni nämä kaksi maitopurkkikynttilää ovat oikein kauniita, kuin sumuisia suomalaisia maisemia.
Korikynttilöistä toinen on lähes täydellinen Havi-kynttilä ja toinen montulla varustettu viritys. Kunhan niissä on tuli, eroa tuskin huomaa.
Tässä vielä pari monttukynttilää. Pidän värikkäästä hillopurkkikynttilästä tosi paljon. Mielestäni siitä tuli hauska ja raikas. Taidan polttaa sen kuitenkin vasta kevättä odotellessa. Siihen asti se voi odotella kannen suojassa.
Näin ne joulupuuhat lähtivät käyntiin. Nyt ei ole nurkissa yhtään kynttilänpätkää ja voin alkaa kerryttää uutta varastoa. Kivaa oli, vaikka koko ilta siihen meni!
Hyvää isänpäivää, mikäli en sitä ennen satu kirjoittelemaan!
Minttu
