Valkoinen alpakkapusero ja Tournedos Wellington

 

Hei pitkästä aikaa!

Pahoittelen paussia kirjoittamisessa, mutta jotenkin aika on karannut hyppysistäni parin viime viikon aikana. Käsityötkin ovat edistyneet säälittävän hitaasti. Niinpä mitään uutta ei ole taaskaan näyttää. 

Laitanpa sen vuoksi yhden vanhan kuvan tähän näytille. Siinä roikkuu muutama vuosi sitten neulomani alpakkapusero, josta pidän kovasti edelleen. Malli on omani, mutu-tuntumalla tehty, kuten aina. Puserossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on melko vartalonmyötäinen. Sehän taas johtuu siitä, että olen itse siihen liian lihava. Jos painaisin kymmenen kiloa vähemmän, se istuisi todella kauniisti. Tästä ongelmasta johtuen pusero on säilynyt oikein hyvänä. En kehtaa käyttää sitä kuin jakun alla. Koska alpakka on moninkertaisesti lämpimämpää kuin lampaanvilla, sitä ei voi sillä tavalla käyttää kuin 30 asteen pakkasella. Eipä ole siis ollut paljon käyttöä… Ehkäpä kannattaisi aloittaa taas dieetti. Vai kenties vasta joulun jälkeen?

Dieetistä puheen ollen, tässä kuvassa kököttää Tournedos Wellington à la meidän perhe. Teimme sitä tyttären kanssa isänpäivän juhla-ateriaksi. Lehtitaikinan (voitaikina oli kaupasta lopussa!) sisällä on jättikokoinen sisäfileepihvi, paistijauhelihaa, salottisipulia ja herkkusieniä madeiran ja ranskankerman kera. Myös kastike on valmistettu madeirasta. Tällaisia kun pistelee huiviinsa silloin tällöin, on turha haaveilla, että pusero istuu lähiaikoina päälle. Onneksi sapuska on niin kallista ja aikaa vievää, että sitä ei tehdä meillä kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Tänään on edullisempaa muonaa, kuhaa ja uuniperunoita. Niihinkin saa upotettua paljon rasvaa. Huoh.

Että tällaisia terveisiä marraskuun iltaan. Taidan lähteä ruoanlaittoon. Mukavaa viikonloppua sinulle!

Minttu 

Tilkkupeiton suunnittelua ja savukalasalaattia

 

Ihanaa lämmintä perjantai-iltaa!

Vähitellen alkaa käsivaivakin helpottaa ja pääsen taas käsitöiden kimppuun. Aiemmin kerroin, että teemme salaa suvun naisten ja vähän miestenkin kanssa läheiselleni lahjapeittoa syntymäpäiväksi. Nyt on päästy siihen tilanteeseen, että kaikki palat ovat valmiita ja vain neljä on toimittamatta minulle. Niinpä ajattelin aloitella palojen sommittelua. 

Annoin alun perin osallistujille ohjeen vinoittain neulottavaan tilkkuun. Tarkoitus oli, että kaikki palat olisivat kokoa 20*20 cm. Ihan täysin ei suunnitelma onnistunut, koska jotkut tekijät ovat ilmeisesti neuloneet jokaiseen lappuun saman määrän kerroksia ja unohtaneet mittaamisen kokonaan. Luulen kuitenkin, ettei se haittaa, koska edestakaisneuleella tehdyt laput joustavat reippaasti.

Yksi toive oli, että valmistetaan palat Seiskaveikasta tai saman paksuisesta muusta villasekoitelangasta. Lisäksi pyysin, että palojen pääväri pysyttelisi sinisen ja harmaan asteikolla. Raitoja sai kukin tehdä mielensä mukaan jämälankojakin hyödyntäen. Ihania palasia sitten sainkin.

Asettelin tilkut äsken takkahuoneen pöydälle ja jätin sommittelun hautumaan vähäksi aikaa. Katselen sitä ohi kulkiessani ja tutkin, alkaako jokin kohta pompata silmään häiritsevästi. Minusta olisi aika hauskaa, jos peiton väri liukuisi pikku hiljaa tummasta vaaleaan. Silloin siitä ei tulisi liian levoton. Mitä mieltä olet? Puuttuvat palat tulevat vaaleaan päähän, sen jo tiedän.

Loppukevennykseksi laitan reseptin salaattiin, jota mies pyysi, kun ei helteellä halunnut lämmintä ruokaa päivälliseksi ollenkaan. Mitat ovat hivenen epämääräisiä, koska tein sen periaatteella ”otetaan, mitä löytyy”. Tein salaatin noin neljän litran kulhoon, joten sitä jäi reilusti tähteeksi. Uskoisin, että yhtä hyvää se on, vaikka kukin mittaa ainekset mielensä mukaan.

 

Helleillan savukalasalaatti

pussillinen pakasteherneitä (sulavat helteessä nopeasti)

napakkaa salaattia silputtuna

suippopaprikaa paloiteltuna melko isoiksi paloiksi

kurkku paloiteltuna samoin

muutama nippusipuli varsineen

muutama keitetty muna pilkottuna

tuoretta tilliä maun mukaan

reilusti savukalaa, minulta taisi lipsahtaa tuohon annokseen ehkä puoli kiloa

Siinä se. Sekaisin vaan ja mieluista kastiketta päälle. Löysin jääkaapista aiemmin tekemäni kermaviilisörsselin ja sepä vasta hyvin sopi tähän salaattiin. Muistaakseni tein sen näin:

Kermaviilikastike grillikasviksille tai esim. savukalasalaatille

1 prk kermaviiliä

pari ruokalusikallista väkevää tai dijon-sinappia

pari-kolme ruokalusikallista tuoretta sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

steviaa (varovasti, se on tosi makeaa), voi korvata myös sokerilla

tuoretta persiljaa

Sekoitetaan ja annetaan hetken tasoittua. Salaatin päälle se pääsi tällä kertaa viikonlopun tasoittumisen jälkeen ja oli parempaa kuin juuri valmistettuna. Tosin tähän salaattiin olisi mennyt ehkä kaksikin annosta, jos sen olisi laittanut muiden ainesten sekaan. Minä tarjosin sen erikseen.

Nam. Teenpä toistekin.

Mukavaa illan jatkoa!

Minttu