Kummallinen joulukortti ja muuta outoa höpötystä

 

Tunnelmallista perjantai-iltaa!

Lopettelinpa juuri etäpäiväni ja siirryin koneelta toiselle. Kasvoja polttelee taas koko päivän koneen tuijotuksen jälkeen, mutta ei niin paljon kuin yleensä.

Minulla on ollut työpaikalla ongelmana kasvojen kihelmöinti ja punoitus, joka on välillä ollut melko rajuakin. Parilla työkaverilla oli samoja oireita, joten valitimme asiasta ja sen seurauksena työnantaja teki puhdistustoimia mm. ilmastoinnissa. Se ehkä auttoi vähän. Silti oireita tuli välillä.

Nyt, kun olen työskennellyt väliaikaisesti pidempään kotona, huomasin, että kasvojani kihelmöi jälleen, mutta vain tietokoneen ääressä. Jouduin päivisin sumuttamaan rauhoittavaa nestettä kasvoilleni, että tunne helpottaisi. Aloinpa siis tutkia asiaa, ja löysinkin netistä jutun, jossa kerrottiin sinivalon vaikutuksesta ihoon. Eipä näyttänyt hyvältä. Jopa solutasolla tapahtuu muutoksia näyttöjen säteilyn vuoksi. Alensin kiireesti kirkkaiden isojen näyttöjeni valaistusta; muutin ne yövalolle. Hetken ne tuntuivat tosi himmeiltä, mutta nyt olen jo tottunut. Eipä silmiäkään häikäise enää niin pahasti.

Toinen asia, jota netissä suositeltiin, oli aurinkovoiteen käyttö sisällä! Tuntui aluksi hullulta, mutta kokeilin sitä kuitenkin. Ihan kuin se auttaisi. En ole eilen enkä tänään tarvinnut kasvosumutetta. Jos sinulla on samoja ongelmia, suosittelen kokeilemaan.

Sitten käsityöasiaa. Tällä viikolla olen jatkanut pitsisydänten virkkaamista. Laitoin parikymmentä sydänkorttia jo viikko sitten postiin, mutta sitten ”yllättäen” muistin, että minulla on 14 työkaveria, joille haluaisin antaa kortin. Niinpä olen virkkaillut sydämiä ja askarrellut kortteja vielä lisää. Siinä saa turhankin hyvin aikaa kulumaan. Tämä kuukausi luisuu käsistä aivan liian nopeasti!

Yksi kortti on erilainen. 

Miespuolinen työkaverini sanoi kesällä, että hän tarvitsisi paarmankarkoittimen metsäretkilleen. Hän kysyi, voisinko tehdä hänelle sudenkorennon maksua vastaan. No, silloin oli vähän kiirettä ja taisin näyttää empivältä ja hän ehdotti naureskellen, että jos en heti ehdi, niin vaikka vaikka joulun tienoilla… Oletan, että hän asetti sen siten joulupukin toivomuslistalleen. Jos mukava mies toivoo minulta joululahjaa, hän saakoon sen.

En kyllä ole varma, pitääkö hän tästä sudenkorennosta. Se saattaa vaikuttaa pikkuisen naiselliselta. Luulisin, että ne rautalankahäkkyrät, jotka netissä näin, eivät pelota minkäänlaista paarmaa. Tai sitten täytyy paarmalla olla tosi huono näkö. Siksipä ajattelin käyttää helmiä, koska niillä saa ötökkään vähän sellaista välkettä, jota olen ollut sudenkorennoissa näkevinäni. En ehtinyt selvittää, miltä oikea korento näyttää, mutta mielikuvittelin sen tällaiseksi. Jos kaveri ei tykkää, hän voi antaa sen vaimolleen. Jos vaikka vaimokin hortoilee pitkin metsiä…

Kaveri saa itse kehitellä systeemin, jolla kiinnittää pelätin vaatteisiinsa. Olin ymmärtävinäni, että nämä korennot kiinnitetään heilumaan esimerkiksi hattuun rautalankatikulla. Siinäpä on hänelle vähän askaretta ennen paarma-aikaa. Helpotin hommaa jättämällä helmien kiinnittämiseen käyttämäni metallilangan parikymmensenttiset pätkät roikkumaan korentoon. Ehkä hän saa sen niillä kiinnitettyä johonkin.

Tällaisia tähdellisiä askareita meillä. Onneksi meidän perheessämme ei kaivata mitään joululeipomuksia, joten niistä ei tarvitse stressata. Ei meillä myöskään paistella laatikoita tai kinkkuja tänä jouluna. Vietämme jouluaaton ja -päivän kolmestaan mieheni ja toisen tyttäremme kanssa ja aion tarjota ihan muuta kuin perinteisiä jouluruokia. En kylläkään tiedä vielä, mitä se on.

Olen kutsunut vanhempani ja toisenkin tyttäreni perheineen tapaninpäivän aterialle ja silloin tursuu varmaan lanttulaatikko kaikilla jo korvista. Niinpä ajattelin jatkaa samalla ei-perinteisellä linjalla. Saattaapi jo jokin muu tarjottava houkutella enemmän kuin kinkut ja rosollit.

Menneinä vuosina olen ommellut suvulle lahjoja hullun lailla. Paketteja on tullut joskus satakunta. Onneksi ne ajat ovat ohi. Tänä jouluna en ole ommellut vielä mitään ja voi olla, etten ehdikään koskea koko koneeseen. Enemmän olen neuloskellut ja se on tuntunut oikein mukavalta. Lapsenlapsetkin alkavat olla siinä iässä, että Mamin tekemät vaatteet eivät innosta. Siksipä taidan suunnata muotiliikkeeseen. Nolottaa ostaa ”pikamuotia”, mutta se taitaa sopia heidän makuunsa tällä hetkellä paremmin.

Toisaalta voin kehua, etten ole juurikaan hankkinut uusia vaatteita itselleni vuosiin. Minun tekemissäni rytkyissä on se paha vika, että ne kestävät ikuisuuden. Pesin juuri erään hupparin ja muistin, että ompelin sen kymmenvuotishäämatkareissullemme Kreikkaan. Siitä taitaa olla jo yli 26 vuotta. Hupparissa ei ole edes nyppyjä! Kyllä ennen oli laatu parempaa. Siksipä kuljeskelen jopa kymmeniä vuosia vanhoissa vaatteissa, eikä kukaan tunnu huomaavan. Tai ehkä he eivät kehtaa sanoa…

Tässähän tätä taas tuli, sekavaa vuodatusta. Haluan vielä kuitenkin sanoa, että muistathan rentoutua välillä. Joulu tulee, vaikka kaappi olisi sekaisin!

Minttu

Tämän joulun korttimalli

 Hei,

kiirettä pitää tällä viikolla, mutta sen verran ehdin kirjoitella, että voin esitellä tämänvuotisen joulukorttimallini ennen kuin ne kaikki sujahtavat kuoriin. Yleensä olen muistanut asian vasta kuorittamisen jälkeen, joten tämähän on suorastaan edistystä, etenkin kun tuntuu, että dementia on päivä päivältä lähempänä.

Näitä samanlaisia kortteja on moni muukin askarrellut, mutta laitan nyt kuitenkin kuvan tänne. Liimasin paperipitsisydämen kortissa roikkuvan kuusenkoristeen taakse, jotta kortti ei jää tyhjilleen, jos joku innostuu ripustamaan virkatun sydämen kuuseen. 

Sydämet on virkattu yksinkertaisella netistä löytyneellä ohjeella jämälangoista, mikä aina ilahduttaa minua. On kivaa, että "turhasta" tavarasta saa vielä aikaan jotakin hyödyllistä tai nättiä. 

Itse tykkäisin ainakin, jos saisin tällaisen kortin. Toivottavasti minun läheiseni tykkäävät myös. 

Nyt pitää lopetella tältä erää, että ehdin vielä laittaa ison kasan kortteja kuoriin ja lähtövalmiiksi.

Mukavaa alkanutta adventtiaikaa! 💗

Minttu 

 

Kierrätyskynttilöitä

 

Mukavaa marraskuun alkua!

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää saamistani kommenteista. On aina mukava tietää, että joku on käynyt lukemassa juttujani.

Kun nyt on päästy pimeimpään syksyyn, alkaa mielessäni kangastella joulu. Laadinkin jo itselleni aikataulun, jota noudattamalla ei pitäisi tulla kiire. Toisaalta tiedän, ettei se tule pitämään, olenhan tehnyt sen joka vuosi. 

Ensimmäisenä tehtävänä listalla oli vanhojen kynttilänpätkien sulattaminen muotteihin, jotta minun ei tarvitse heittää niitä kaatopaikalle. Jos jotakin vihaan, niin tavaran heittämistä sekajätteeseen. Olen valmis melkoiseen vaivannäköön ja romun säilömiseen, ettei niin tarvitsisi tehdä. Näistäkin kuvassa näkyvistä jämistä olisi tullut melkoinen patti kaatopaikan huipulle. 

 Tein muutaman muotin maitopurkeista, mutta sitten muistin, että minulla on kaupasta ostettuja tyhjenneitä kynttiläkippoja, jotka voisin täyttää ensin. Lajittelin Havin valkoiset kruunukynttilänpätkät erikseen ja se kyllä kannatti. Niistä syntyi kaikkein tasaisin ja kaunein massa. Kummallinen, vähän läpikuultava aines, josta muut kynttilät oli tehty, ei ollut mielestäni läheskään niin laadukasta. Siitä tehtyihin kippoihin ilmestyi yön aikana keskelle monttu, Havi-kynttilään sitä ei tullut. Se monttu on kyllä kynttilöissäni lähes aina, enkä ole keksinyt, miten sen saisi jäämään pois. Jostain kumman syystä maitopurkkikynttilöihin sitä ei tällä kertaa tullut, vaikka ne on tehty siitä ”huonommasta” massasta. Olisipa kiva tietää, mistä se johtuu. Jos tiedät, kerrothan ystävällisesti kommentoimalla tätä viestiä.

 

Tässä kuvassa siivilöin roskia pois sulasta kynttilämassasta. Keittiösiivilä on siihen hommaan oikein hyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässäpä näitä valmiita kynttilöitä. 

Sulattelin värilliset ryhmittäin erikseen ja yritin tehdä purkkikynttilöihin raitoja. Ihan täysin se ei onnistunut, koska edelliset kerrokset eivät ehtineet täysin jäähtyä. Mielestäni nämä kaksi maitopurkkikynttilää ovat oikein kauniita, kuin sumuisia suomalaisia maisemia.

Korikynttilöistä toinen on lähes täydellinen Havi-kynttilä ja toinen montulla varustettu viritys. Kunhan niissä on tuli, eroa tuskin huomaa.

Tässä vielä pari monttukynttilää. Pidän värikkäästä hillopurkkikynttilästä tosi paljon. Mielestäni siitä tuli hauska ja raikas. Taidan polttaa sen kuitenkin vasta kevättä odotellessa. Siihen asti se voi odotella kannen suojassa.

Näin ne joulupuuhat lähtivät käyntiin. Nyt ei ole nurkissa yhtään kynttilänpätkää ja voin alkaa kerryttää uutta varastoa. Kivaa oli, vaikka koko ilta siihen meni!

Hyvää isänpäivää, mikäli en sitä ennen satu kirjoittelemaan!

Minttu

Ommeltuja korvakoruja

 

(Toivottavasti) lämpenevää viikonloppua sinulle!

Palasin juuri värjöttelemästä työpaikkani kevätretkeltä. Virkistyspäiväksi sitä kai sanotaan. Vaikka sää oli kylmä, tunnelma oli lämmin. Saimme kokeilla Pajulahdessa sisäcurlingia sekä jousiammuntaa. Kumpikin oli oikein hauskaa. Vähän jo suunnittelimme, että syksyllä tullaan porukalla ihan omalla kustannuksella ammuskelemaan, sen verran pääsimme jo innostumaan.

Iltapäivällä oli ohjelmassa leikkimielisiä kisoja ja laavulla istuskelua. Jotkut paistoivat vaahtokarkkia nuotiolla, mutta minusta ne näyttivät melko äkkimakealta tavaralta, joten jätin kokeilematta. Vaikka tulen ääressä istuinkin, kylmä meinasi tulla. On tämä Suomen kevät niiiin ihanan raikas.

 

Tämä viikko on ollut niin hektinen, etten ole pahemmin käsitöihin ehtinyt koskea. Niinhän siinä tuppaa käymään jatkuvasti, mutta toivoa voin pitää yllä, että joskus olisi vielä kokopäiväisesti aikaa. Siihen on kylläkin vielä monta vuotta, kun eläkepäivät mahdollisesti koittavat.

Julkaisenpa tässä nyt täytteeksi vanhoja tekeleitäni, kun uusia ei ole tullut. Joskus männävuosina olen tehnyt tällaisia korvakoruja ompelemalla. Se on oikein hauskaa puuhaa, mutta aikaa se vie. Näillä ei pääsisi ainakaan rahoiksi lyömään, jos niitä työkseen tekisi.

 Näistäkin on kahdet tullut lahjoitettua jonnekin, joten uusia olisi syytä taas näpertää. Mutta milloin? Kevättyöt puutarhassa painavat päälle ja iltaisin on niin turkasen vähän aikaa. Saattaapa jäädä tämäkin harrastus syksymmälle.

Nyt pitää lämmittää sauna, että luut lämpenevät, hrrrr.

 Minttu