Mukavaa marraskuun alkua!
Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää saamistani kommenteista.
On aina mukava tietää, että joku on käynyt lukemassa juttujani.
Kun nyt on päästy pimeimpään syksyyn, alkaa mielessäni
kangastella joulu. Laadinkin jo itselleni aikataulun, jota noudattamalla ei
pitäisi tulla kiire. Toisaalta tiedän, ettei se tule pitämään, olenhan tehnyt
sen joka vuosi.
Ensimmäisenä tehtävänä listalla oli vanhojen kynttilänpätkien
sulattaminen muotteihin, jotta minun ei tarvitse heittää niitä kaatopaikalle.
Jos jotakin vihaan, niin tavaran heittämistä sekajätteeseen. Olen valmis
melkoiseen vaivannäköön ja romun säilömiseen, ettei niin tarvitsisi tehdä.
Näistäkin kuvassa näkyvistä jämistä olisi tullut melkoinen patti kaatopaikan
huipulle.

Tein muutaman muotin maitopurkeista, mutta sitten muistin,
että minulla on kaupasta ostettuja tyhjenneitä kynttiläkippoja, jotka voisin
täyttää ensin. Lajittelin Havin valkoiset kruunukynttilänpätkät erikseen ja se
kyllä kannatti. Niistä syntyi kaikkein tasaisin ja kaunein massa. Kummallinen, vähän läpikuultava aines, josta muut kynttilät oli tehty, ei ollut mielestäni
läheskään niin laadukasta. Siitä tehtyihin kippoihin ilmestyi yön aikana
keskelle monttu, Havi-kynttilään sitä ei tullut. Se monttu on kyllä kynttilöissäni
lähes aina, enkä ole keksinyt, miten sen saisi jäämään pois. Jostain kumman
syystä maitopurkkikynttilöihin sitä ei tällä kertaa tullut, vaikka ne on tehty
siitä ”huonommasta” massasta. Olisipa kiva tietää, mistä se johtuu. Jos tiedät,
kerrothan ystävällisesti kommentoimalla tätä viestiä.
Tässä kuvassa siivilöin roskia pois sulasta
kynttilämassasta. Keittiösiivilä on siihen hommaan oikein hyvä.
Tässäpä näitä valmiita kynttilöitä.
Sulattelin värilliset ryhmittäin erikseen ja yritin tehdä purkkikynttilöihin
raitoja. Ihan täysin se ei onnistunut, koska edelliset kerrokset eivät ehtineet
täysin jäähtyä. Mielestäni nämä kaksi maitopurkkikynttilää ovat oikein
kauniita, kuin sumuisia suomalaisia maisemia.
Korikynttilöistä toinen on lähes täydellinen Havi-kynttilä
ja toinen montulla varustettu viritys. Kunhan niissä on tuli, eroa tuskin
huomaa.
Tässä vielä pari monttukynttilää. Pidän värikkäästä hillopurkkikynttilästä
tosi paljon. Mielestäni siitä tuli hauska ja raikas. Taidan polttaa sen kuitenkin
vasta kevättä odotellessa. Siihen asti se voi odotella kannen suojassa.
Näin ne joulupuuhat lähtivät käyntiin. Nyt ei ole nurkissa
yhtään kynttilänpätkää ja voin alkaa kerryttää uutta varastoa. Kivaa oli,
vaikka koko ilta siihen meni!
Hyvää isänpäivää, mikäli en sitä ennen satu kirjoittelemaan!
Minttu