Mosaiikkia vanhaan ruukkuun

 

Hyvää perjantai-iltaa sateesta huolimatta!

Ainakin meillä on ollut melko kostea päivä. Toivottavasti huomenna palaa uutisissa luvattu auringonpaiste ja lämpö.

Monta viikkoa taisi vierähtää edellisestä postauksesta. Jostakin syystä tuntuu olevan aina muuta tekemistä. Käsitöitä ei kuitenkaan… Olen ollut viime aikoina vähän laiska siinä suhteessa. 

Nyt sain kuitenkin mosaiikkikukkaruukkuni siihen vaiheeseen, että uskon sen vielä valmistuvan. Kolmas maalikerros yläreunaan on juuri levitetty. Kaapista sattui löytymään purkillinen tuntematonta maalia ja se ei oikein tahdo asettua kauniisti. Syynä on joko se, että levitin aiemmin epähuomiossa sen alle vedellä ohennettua puuliimaa tai sitten maali on vain muuten sopimatonta tähän tarkoitukseen. Purkissa kyllä luki, että sopii terrakottaesineisiin. Katsotaan nyt, montako kerrosta vielä tarvitaan. Harmi, että sen voi maalata uudelleen vasta kolmen tunnin päästä. Niinpä maalaukseen ja kuivumiseen on mennyt jo kolme iltaa.

Lajittelin sekalaiset mosaiikkipalat väreittäin ja sommittelin ne raidoiksi. Näinhän saan kätevästi aina valittua esiin sen reunan, joka sattuu sopimaan kulloisiinkin kukkiin! Siis mikäli ruukku kestää siistinä kauemmin kuin yhden kesän.

Yhdet raidalliset unisukat sain nyperrettyä langanjämistä, mutta ne ovat lähes identtiset aiemmin esittelemäni mallin kanssa, joten en laita kuvaa tähän lainkaan. Oli pakko tehdä uudet, kun olen kuluttanut edelliset lähes puhki. Kovasti taidan potkia öisin, kun niin äkkiä hapertuivat. No, ohut alpakkalanka tuskin on sukkiin tarkoitettukaan, joten niitä kannattaa todellakin käyttää vain sängyssä.

Yritin eilen aloitella hapsumattoa vanhoista t-paidoista, mutta se meni niin pieleen, että joudun aloittamaan alusta. Jos asia etenee, kerron siitä sitten myöhemmin. Telkkaria katsellessa neulon purkulangoista säärystimiä pikkulikalle. Vasta toinen on niistäkin valmiina. Suunniteltuna on myös uusia ruukkuja laatoista ja lautasenpaloista, mutta aloitus on vielä tekemättä. Sama koskee makrameeamppeleita. Kyllä päivätyö sitten häiritsee pahasti harrastuksia!

Ehkäpä lopettelen tähän tällä erää ja toivotan hyvää keväistä viikonloppua sinulle!

Minttu

"Taidetta" ilman paineita

 

Hyvää, joskin vähälumista sunnuntaita!

Muutama päivä vappuun ja tosiaan täällä Etelä-Suomessakin herättiin valkoisiin hankiin. Ei onneksi kovin korkeisiin. Ne ovat tainneet jo sulaa päivän aikana. Mies laittaa parhaillaan takkaan tulta, että tarkenisin huomenna tehdä etätöitä. Ihan periaatteesta en enää laita pattereita päälle, kun olen ne jo alkukuusta sammuttanut kesän ajaksi.

Minua ei sää ole haitannut pätkääkään, sillä olen saanut viettää ihaninta viikonloppua naismuistiin. Nuorempi tyttäreni tuli käymään kotona ja olemme kaksi päivää touhunneet yhdessä naisluolassani. Sehän on siis sekä kirjasto, ompelimo, apukeittiö että hätätilassa vierashuonekin. Siirsimme sinne jokin aika sitten tärkeimmät ompelukoneeni kellarin ”studiosta”, koska minun on nivelteni takia vaikea päästä portaita alas. Niinpä tilassa puuhaillaan milloin mitäkin parilla pienellä pöydällä.

Ihan maailman parasta oli, kun pääsimme yhdessä harrastamaan ”taidetta”. Minulle on kertynyt vuosien mittaan kaikenlaisia taidetarvikkeita, joita olisi kiva päästä kokeilemaan, mutta aikaa tuntuu olevan aina todella vähän. Nyt päätin, ettei meillä ole mitään niin tärkeää toimitettavaa, ettemme voisi yhdessä vähän roiskia maalia. Siispä ompelukone lattialle ja tuumasta toimeen. 

 Nurkissa pyöri muutama epäonnistunut harjoitelma ja peitin ne heti aamusta gessolla, jotta pääsimme äkkiä maalaamaan valkoiselle pohjalle. Minusta on ihanaa, kun voin maalata vanhan tekeleen päälle. Ei niin harmita, jos menee pieleen. Olisi kamalaa, jos joutuisi säilömään kymmenittäin tauluja, joita ei itsekään kehtaa katsella.

No, saattaa olla, että nämäkin teokset menivät myöhemmin tarkasteltuna pieleen, mutta onneksi gessoa riittää. Itse olen ihmeen tyytyväinen. Ei meistä kumpikaan osaa maalata, mutta kyse olikin rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Siispä taiteena näitä ei kannata arvostella. Me nautimme täysin rinnoin yhdessä puuhaamisesta, klassisesta musiikista ja värien sekoittelusta. Minun kuvistani tuli jotenkin kuin lastenkirjasta revittyjä. Niinpä julistauduin taidetapahtuman lopuksi naivistiksi. 

 

Ompelukoneiden vieressä liimailtiin vielä mosaiikkia vanhoihin kukkaruukkuihin. Tilaa oli vähän, mutta intoa sitäkin enemmän. Maltoin juuri ja juuri lopettaa äsken, jotta pääsemme iltatoimiin. 

Tytär liimasi omaan betoniruukkuunsa Cd-levystä leikattuja palasia. Ne ovat tosi teräviä, mutta hän sai ne haavoittumatta ripotelluksi ruukkuun. Palat ovat kivoja, kun ne auringonpaisteessa heijastavat kaikkia sateenkaaren värejä.

Sateenkaaren värit pääsivät myös näihin vähän kolhiintuneisiin ruukkuihin. Liimasin niihin Kärkkäiseltä ostamiani, ilmeisesti kierrätyslasista hiottuja lasinpalasia. Palat ovat niin monimuotoisia ja -värisiä, etten halunnut ruveta suunnittelemaan niistä mitään. Läpsin vain palat ruukkuihin epämääräiseen järjestykseen. Melko villi kuosi siitä tuli, mutta hauskaa oli. Sanoinkin perheelle, että tästä palapelistä minäkin tykkään, kun kuvion saa päättää itse. Kunhan liima kuivuu, pääsen saumaamaan. Vielä kun osaisin päättää, laitanko ruukkuihin kasvamaan valkoisia vai värikkäitä kukkia.

Kiitin äsken kultaista ukkoani, joka antoi meidän touhuta ihan rauhassa omiamme. Hän hoiti kukkia ja puuhaili autotallissa sillä aikaa. Onneksi aina ei olla jäniksen selässä. Sanoin myös tyttärelleni, etten muista, milloin minulla olisi ollut niin hyvä olla. Ei kiirettä minnekään, ei pakkoa onnistua, ihan vain hetkestä nauttimista. Se taitaa olla liian harvinaista herkkua.

Aurinkoista ja toivottavasti lämpimämpää vappuviikkoa sinulle!

Minttu

Pääsiäiskoristeita esiin

 

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Työviikko on taas ohi ja saan ajatella omia juttujani.

Aloinkin varovasti availla pääsiäiskoristelaatikoita. Olen vuosien mittaan ostanut ja värkännyt kaikenlaisia koristeita lasten iloksi, mutta enää en viitsi niitä pahemmin ripustella, koska he harvoin ehtivät tulla meille pääsiäisenä ehkä lyhyttä pistäytymistä lukuun ottamatta. Heillä kun on kaksikin lomamökkiä, joilla viettää viikonloppuja. En yhtään ihmettele, että he viihtyvät maaseudulla. Itsekin viihtyisin, jos minulla olisi mökki jossain.

Harmi, että olen tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, ettemme voi ajatella pienintäkään mökkiä missään. Mies joutuu jo nyt yksin huolehtimaan talostamme pihatöineen. Ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla. Olisi kiva muuttaa jossain vaiheessa pieneen kaupunkiasuntoon, ehkä rivitaloon, ja hankkia sitten joku mummonmökki maalta. Siinäpä meille unelmaa eläkepäiville, jos ja kun ne joskus koittavat. Nykymaailmassa ei mikään ole enää varmaa. Siksi unelmointikin on melko hankalaa.

Tässä muutama aiempina vuosina tehty koriste. 

Pupujussin ripustin ulko-oveen saman tien, koska sen serkkuja juoksentelee välillä meidän pihallamme. Se jotenkin sopii tällaiseen säähän, kun puolet pihasta on lumen peitossa ja puolet sulanut.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Tämän kranssin taidan laittaa myöhemmin pupun tilalle. Sitten, kun on tarpeeksi lämmintä, etteivät kukkaset näytä paleltuvan pakkasessa. Harrastin aiemmin makrameeta jonkin verran, mutta viime aikoina ei ole tullut tehtyä mitään. Jos joskus jää ylimääräistä aikaa, koetan käyttää sen nypläyksen opetteluun. Harmi, että sitä aikaa jää niin vähän… en ole paljon oppinut tänä ensimmäisenä opintovuonnani.

 

Tässä vielä muutama pisanka-muna. Maalasin ne harjoitustyönä artesaanikoulutuksessa. Eipä ollut ihan helppoa hommaa. Opiskelukaverini tehtävänä oli opettaa meille ummikoille puolessatoista tunnissa, miten munia maalataan… No, kyllä niistä huomaa, että kiire tuli. Ei ollut kätenikään ihan vakainta laatua. Tekniikan opastaja oli kyllä oppinut mestariksi. Kadehdin hänen kauniita luonnonvärisiä töitään. Nämä minun munani eivät ihan soinnu toisiinsa, mutta eihän niitä tarvitse montaa viikkoa katsella.

Tällä hetkellä minulla on menossa unisukkaurakka, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kaunista kevätviikonloppua sinulle!

Minttu