Ratkiriemukasta Vappua!
Eilen ompelin pikkutytölle tyllihameen. Siinäpä sitä olikin tekemistä. Ihan lähiaikoina ei tee mieli poimuttaa mitään.
Minulla on vanhassa isossa pyykkikorissa tyllikankaita, osa pieniä riekaleita, osa vähän isompia. Olen jo kauan suunnitellut, että niistä pitäisi tehdä näyttävä hamonen. Sopiva kohdekin on lähipiirissä, 9-vuotias Siiri. Nyt sitten lopulta tartuin härkää sarvista ja aloin hommiin. En ole kovinkaan innokas poimuttaja, joten siitä vastenmielisyys.
Korista löytyi 30 vuotta sitten käytetyn morsiusneitopuvun alushameen jäänteet. Se oli tanssin tiimellyksessä revennyt ja käyttökertoja oli takana tasan yksi. Lisäksi löysin palan samanväristä (ivory) tylliä, joka oli jäänyt yli tyttäreni hääpuvusta. Leikkasin kankaat suikaleiksi ja ompelin ne yhteen röyhelöitä varten. Halusin, että frilloissa olisi siisti reuna, joten siksakkasin ne. Siihenpä upposikin lankaa, muistaakseni jouduin puolaamaan ainakin viisi kertaa.
Aluskankaana käytin vuorisilkkiä ja vyötärökaitaleeseen löytyi saman sävyinen trikoosuikale. Siinäpä pikkulikalle hamonen kesän menoihin.
Minun lomani alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja loppuviikoksi on suunniteltu monenlaista tekemistä. Tulee keskeytys ompeluhommiin. Sen jälkeen kynnys onkin korkeampi lähteä työpäivän jälkeen kellaristudioon ompelemaan. Siinä joutuu kävelemään monen monta porrasta. Ehkäpä tämän blogin kirjoittaminen saa minut kuitenkin vielä innostumaan, toivoa sopii.
Muistathan nauttia keväisestä juhlapäivästä, satoi tai paistoi!
p.s. Täytynee lähteä vappuheilaa metsästämään minunkin. Toivottavasti löytyy tyylikkäämpi tyyppi tänä vuonna kuin tuo männävuonna esiintynyt uros.
Terveisin
Minttu
