Kekritunnelmaa kotiin

 

Hyvää pyhäinpäivää!

Halloweenia en osaa toivottaa, koska en arvosta lainkaan amerikkalaista vouhotusta aaveineen ja hämähäkkeineen. Juhlin mieluummin suomalaisittain pyhäinpäivää ja kekriä. 

Sytytinkin juuri kuolleiden rakkaiden muistoksi kauniit kynttilät vanhaan art deco -kynttilänjalkaan, jonka suureksi ilokseni löysin kirpputorilta jokin aika sitten. Rakastan art deco -aikakautta. Harmi, kun sen ajan tavaroita ei paljon Suomessa ole. Jos jotain hienoa löytyy, se on niin kallista, etten raaski sitä hankkia. Nämä Riihimäen lasin kynttilänjalat ovat vielä edullisia ja toivonkin, etteivät ne tule muotiin, jotta minulla on mahdollisuus löytää niitä lisää. Pari muuta olen onnistunut saamaan, vihreän jalan kahdelle kynttilälle ja kirkkaan kolmelle. Monta väriä olisi vielä jossain maailmalla minua odottamassa.

 

 

Sen verran olen kekriä juhlistanut, että asettelin väliaikaisesti syksyn väreillä hehkuvia tyynyjä sohvalle, vaikka ne eivät mattoon soinnukaan ja ompelin ulko-oveen uuden koristeen. 


Nämä tyynyt olen tehnyt jo aiemmin ja tainnut niistä kirjoittaakin, mutta nyt syksyn tullen ne täytyi kaivaa taas hetkeksi esiin. Silkkipaloja ja sashiko-kirjontaa, kangasväreillä ja sabluunalla vanhalle lakanakankaalle painettuja vaahteranlehtiä ja villalangasta neulottua venyvää pintaneuletta.

Kurpitsa sen sijaan on uusi. Materiaali on sitäkin vanhempaa. Aloitin ensimmäistä tilkkutyötäni joskus yli 30 vuotta sitten ja halusin tehdä anopilleni joululahjaksi torkkupeiton. Turasin sitä loppujen lopuksi monena vuonna ja vähitellen opin tekemään siistimpää työtä, mutta koska alku oli melko kamalan näköinen ja se pisti silmääni peitossa, työ jäi kesken. En jaksanut purkaa sitä, eikä materiaaliakaan ollut enää uusiin palasiin. Niinpä peitto oli kesken vielä tänä syksynä, ja anoppikin kuoli jo vuosia sitten. Sisu ei silti antanut heittää tekelettä roskiin, joten olen pohtinut, mitä siitä tekisin. Ensi alkuun keksin tämän syksyisen kurpitsa-ovikoristeen, jonka täytin vanulevyllä ja silitettävällä huovalla. Siten se pysyy jäykkänä roikkuessaan ulko-ovessa. En edelleenkään ole tyytyväinen työn siisteyteen, mutta kyllä sitä muutaman päivän kestää katsella. Osasta materiaalia saatan yrittää ommella pientä pöytäliinaa, joka täytyy vuorata. Saapa nähdä, kuinka monta vuotta siihen menee.

Piakkoin voinkin siirtyä jo joulukoristelun pariin.

Hyvää syksyistä viikonloppua sinulle!

Minttu

Lisää unisukkia ja virkattu kännykkälaukku

 

Voi, kuinka kirkkaasti aurinko loistaakaan tänään!

Olisikohan kokemukseen kirkkaudesta syynä juuri alkanut parin viikon loma? Ehkäpä osa tunnelmasta onkin sisäistä, ei sään aiheuttamaa.

En voi sanoa, että työni olisi kovin raskasta tai kuormittavaa, mutta loma on aina poikaa. Etenkin tällainen kuin minulla: ei mitään suunnitelmia. Mieheni on vielä torstaihin saakka töissä, joten minulla on neljä ihanaa vapaapäivää käytettäväksi omiin juttuihini. Haaveilen, että saisin vihdoinkin ryhdistäydyttyä ompeluhommiin, mutta se jää nähtäväksi. Aloitan aikaisintaan maanantaina. Tämä viikonloppu menee kahdestaan köllötellessä ja puuhaillessa jotain pientä.

Olenkohan saanut viime aikoina mitään käsitöitä aikaiseksi? Katsotaanpa!

Neuloin kahdelle ystävälleni kovalla kiireellä unisukat syntymäpäivälahjaksi, koska kumpikin täytti viikon sisällä pyöreitä. Tietenkin minä hoksasin lahjaideani (lähes) liian myöhään. Kovan pakertamisen jälkeen sain ne ajoissa perille. Unisukkani tehdään ohuesta alpakkalangasta, mikä ei ole ihan maailman helpointa neulottavaa minun mielestäni. Se on niin liukastakin, että telkkua katsoessa ei tahdo tulla hommasta mitään. Vähän väliä saa olla nostamassa pudonneita silmukoita silmät hämärässä sirrillään. Onneksi sain tyttäreltä joululahjaksi kaulavalon oikein mummotyyliin, joten se vähän auttoi työssä. 

Tässä ovat ensimmäiset sukat. Niissä on mielestäni vähän Marimekon Tasaraita-henkeä. Pitäisiköhän vinkata Marimekolle uudesta myyntiartikkelista? He voisivat teettää kiinalaislapsilla koneella neulottuja unisukkia ja myydä ne satasella pari. Näin käsin neulomalla ei kyllä tienesteihin pääse. 

Kortti on tehty paperifiligraanitekniikalla.

Tässä ovat toiset sukat. Tai paremminkin toinen niistä. Unohdin ottaa kuvan ennen paketointia, joten lahjan saaja esitteli ystävällisesti sukkaa jalassaan työpaikalla. Vaihtelun vuoksi neuloin valepalmikoita. Kaveri kehui heti ensimmäisen yön jälkeen nukkuneensa uusissa lempparisukissaan tosi makeasti. 

Eilen valmistui ikuisuusprojekti viime syksyltä. Aloin työmatkalla huvikseni kokeilla uutta virkkauspintaa ja siitä tuli loppujen lopuksi kännykkälaukku. Sopivan pituinen vetoketju löytyi nurkista, vaikkakaan väri ei ole ihan sama. Kiinnitin vetoketjunkin virkkaamalla, mikä olikin melkoisen hankalaa. Kiinni se kuitenkin on. 

Tytär kysyikin jo laukun nähtyään, että paljonko maksaa. Eipä tietenkään mitään. Hyvä, että käyttöä löytyy.

Tässähän näitä käsitöitä. Ehkäpä lähipäivinä lisää.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua sinulle!

Minttu

Elonmerkkejä - sukat ja lapaset

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Olen ollut anteeksiantamattoman kauan kirjoittamatta, mutta minulla on melko hyvä syy. Sairastuin tasan kolme viikkoa sitten flunssaan, joka ei ole vieläkään parantunut. Enpä muista yhtä hankalaa tautia sairastaneeni. Kuumetta ei ollut paljon, mutta kaikki muut oireet todella pirullisia. Nyt on enää ääni kadoksissa ja öisin yskittää, mutta pikku hiljaa alan päästä elävien kirjoihin.

Käsitöiden tekemiseen tauti on tietenkin vaikuttanut kovasti. En ole jaksanut innostua mistään. Kädet onneksi käyvät silloin tällöin omia aikojaan, joten parit lapaset ja sukat olen saanut väsättyä kipeänäkin. Eivät ne mitenkään erikoisia ole, mutta melkoista tervanjuontia on ollut niiden valmistaminen. Siksi olen saavutukseeni oikein tyytyväinen.

Jotain jännää tekisi mieli ommella, mutta milloinkahan saisin sen aikaan? Minulla on leikkuupöytä kellarissa, jota on pidetty melko kylmillään koko talven sähkönsäästösyistä, joten en ole tuntenut houkutusta lähteä sinne värjöttelemään. Pitänee laittaa lämmöt korkeammalle jo edellisenä päivänä, jos joskus vielä tuntuu, että jaksan sinne hinautua. Miten elämä voikin välillä olla raskasta…huoh.

Mutta kyllä tämä tästä. Huominen on minun kalenterissani enää talvipäivä ja sitten alkaa kevät, vaikka väkisin. Taas selvittiin talven yli!

Pitäisiköhän tormistautua ja vaihtaa keittiön jouluverho pääsiäismalliin? Siinäpä urakkaa huomiselle. Muuten en viitsi suuremmin rehkiä. Tytär on parhaillaan matkalla tänne ja ajattelin lähteä hänen kanssaan huomenna kaupungille humputtelemaan, kun vihdoinkin olen vähän pirteämpi. Edellisestä kerrasta onkin viikkoja.

On se hienoa, että mies on jaksanut hoitaa kaikki kauppa-asiat ja muut puolestani näinä viikkoina, vaikka hänkin on ollut sairaana. Lääkärin mielestä hän voi oikein hyvin lähteä raskaaseen ruumiilliseen työhön toiseen kaupunkiin, vaikka oireita onkin. Yöt yskitään ja ennen aamuviittä hän lähtee ajamaan toista sataa kilometriä töihin. Illalla sama reissu takaisin. Ihme, että tauti on tuolla menolla kuitenkin paranemaan päin. Hyvähän se minun on ollut etätöissä kököttää. Melko sankari tuo ukkokultani.

Tässäpä näitä kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa. Laitan vielä alle kuvat sukista ja lapasista, ihan vain siitä ilosta, etten ole täysin jouten maannut koko helmikuuta.

Mukavaa maaliskuun alkua, linnunlaulua ja aurinkoisia päiviä!

Minttu

Nämä ovat Drops Fabel -langasta ja Dropsin ohjeilla neulotut, tai ainakin aloitetut. 
Loppu meni ohjeita katsomatta.

Nämä ovat myös Drops Fabel-lankaa, värikästä sellaista. Olisiko ollut Print-lisänimi? 
Perusmallia, kuten minulla yleensä.

Nämä lapaset taas ovat Drops Big Merino -lankojen jämistä väsätyt.