Lisää unisukkia ja virkattu kännykkälaukku

 

Voi, kuinka kirkkaasti aurinko loistaakaan tänään!

Olisikohan kokemukseen kirkkaudesta syynä juuri alkanut parin viikon loma? Ehkäpä osa tunnelmasta onkin sisäistä, ei sään aiheuttamaa.

En voi sanoa, että työni olisi kovin raskasta tai kuormittavaa, mutta loma on aina poikaa. Etenkin tällainen kuin minulla: ei mitään suunnitelmia. Mieheni on vielä torstaihin saakka töissä, joten minulla on neljä ihanaa vapaapäivää käytettäväksi omiin juttuihini. Haaveilen, että saisin vihdoinkin ryhdistäydyttyä ompeluhommiin, mutta se jää nähtäväksi. Aloitan aikaisintaan maanantaina. Tämä viikonloppu menee kahdestaan köllötellessä ja puuhaillessa jotain pientä.

Olenkohan saanut viime aikoina mitään käsitöitä aikaiseksi? Katsotaanpa!

Neuloin kahdelle ystävälleni kovalla kiireellä unisukat syntymäpäivälahjaksi, koska kumpikin täytti viikon sisällä pyöreitä. Tietenkin minä hoksasin lahjaideani (lähes) liian myöhään. Kovan pakertamisen jälkeen sain ne ajoissa perille. Unisukkani tehdään ohuesta alpakkalangasta, mikä ei ole ihan maailman helpointa neulottavaa minun mielestäni. Se on niin liukastakin, että telkkua katsoessa ei tahdo tulla hommasta mitään. Vähän väliä saa olla nostamassa pudonneita silmukoita silmät hämärässä sirrillään. Onneksi sain tyttäreltä joululahjaksi kaulavalon oikein mummotyyliin, joten se vähän auttoi työssä. 

Tässä ovat ensimmäiset sukat. Niissä on mielestäni vähän Marimekon Tasaraita-henkeä. Pitäisiköhän vinkata Marimekolle uudesta myyntiartikkelista? He voisivat teettää kiinalaislapsilla koneella neulottuja unisukkia ja myydä ne satasella pari. Näin käsin neulomalla ei kyllä tienesteihin pääse. 

Kortti on tehty paperifiligraanitekniikalla.

Tässä ovat toiset sukat. Tai paremminkin toinen niistä. Unohdin ottaa kuvan ennen paketointia, joten lahjan saaja esitteli ystävällisesti sukkaa jalassaan työpaikalla. Vaihtelun vuoksi neuloin valepalmikoita. Kaveri kehui heti ensimmäisen yön jälkeen nukkuneensa uusissa lempparisukissaan tosi makeasti. 

Eilen valmistui ikuisuusprojekti viime syksyltä. Aloin työmatkalla huvikseni kokeilla uutta virkkauspintaa ja siitä tuli loppujen lopuksi kännykkälaukku. Sopivan pituinen vetoketju löytyi nurkista, vaikkakaan väri ei ole ihan sama. Kiinnitin vetoketjunkin virkkaamalla, mikä olikin melkoisen hankalaa. Kiinni se kuitenkin on. 

Tytär kysyikin jo laukun nähtyään, että paljonko maksaa. Eipä tietenkään mitään. Hyvä, että käyttöä löytyy.

Tässähän näitä käsitöitä. Ehkäpä lähipäivinä lisää.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua sinulle!

Minttu