Tämän joulun korttimalli

 Hei,

kiirettä pitää tällä viikolla, mutta sen verran ehdin kirjoitella, että voin esitellä tämänvuotisen joulukorttimallini ennen kuin ne kaikki sujahtavat kuoriin. Yleensä olen muistanut asian vasta kuorittamisen jälkeen, joten tämähän on suorastaan edistystä, etenkin kun tuntuu, että dementia on päivä päivältä lähempänä.

Näitä samanlaisia kortteja on moni muukin askarrellut, mutta laitan nyt kuitenkin kuvan tänne. Liimasin paperipitsisydämen kortissa roikkuvan kuusenkoristeen taakse, jotta kortti ei jää tyhjilleen, jos joku innostuu ripustamaan virkatun sydämen kuuseen. 

Sydämet on virkattu yksinkertaisella netistä löytyneellä ohjeella jämälangoista, mikä aina ilahduttaa minua. On kivaa, että "turhasta" tavarasta saa vielä aikaan jotakin hyödyllistä tai nättiä. 

Itse tykkäisin ainakin, jos saisin tällaisen kortin. Toivottavasti minun läheiseni tykkäävät myös. 

Nyt pitää lopetella tältä erää, että ehdin vielä laittaa ison kasan kortteja kuoriin ja lähtövalmiiksi.

Mukavaa alkanutta adventtiaikaa! 💗

Minttu 

 

Neuleita pukinkonttiin ja ensimmäinen nypläystyö

 

Hei,

tulinpa morjestamaan pitkästä aikaa. Olen ollut vähän alamaissa viime aikoina johtuen erilaisista terveysongelmista, enkä ole jaksanut pahemmin tehdä käsitöitä tai edes kirjoittaa niistä. Muutaman kerroksen olen aina silloin tällöin yrittänyt pistellä telkkaria tuijottaessa, joten väkisinkin on jotakin tullut myös valmiiksi.

Tällaisia neuleita on lopsahtanut puikoilta. Puseroa olen tehnyt ja purkanut ja tehnyt jo pitkään, mutta nyt se on valmis. En ole kylläkään varma, onko se saajalleen sopiva. Esittelen sen tarkemmin joulun jälkeen (jos muistan), kunhan pukki on sen kuljettanut kohteelleen.

Kesällä neulotusta tilkkupeitosta jäi jonkin verran jämälankoja ja aloinkin muuntaa niitä vähitellen sukiksi ja lapasiksi. Ensimmäiset ovat tässä, nekin pukinkonttiin menossa. Suosin yksinkertaisia malleja, koska haluan yleensä katsella jännäreitä telkkarista samalla. Siksipä näissäkään lapasissa ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin nyt vaan kertoa, etten ole ihan pelkästään vetelehtinyt parin viime viikon aikana. Turha näihin tumppuihin on mitään kommervenkkeja väsätäkään, koska lapsukaiset, joille ne on tarkoitettu, hukkaavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Heillä siis määrä korvaa ehdottomasti laadun. 

Tässä on ensimmäinen nypläystyöni valmiina. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Se kohta ohjeissa, jossa kerrottiin kiemuroiden liittämisestä toisiinsa, oli jäänyt omaksumatta. Siksipä jouduin jälkikäteen ompelemaan koukerot käsin kiinni. Nyt olen viisaampi ja seuraavan kerran en mokaa ehkä yhtä komeasti. Kyllä tuollakin jotakin pystyy koristelemaan, kun tällää kunnolla liimaa takapuolelle.

Nyt pitää lähteä keittämään isännälle jauhelihakastiketta, jota en olekaan valmistanut varmaan vuosiin. Edellisen kerran muistan tehneeni sitä niinä hyvinä aikoina, kun kaupasta sai vielä helposti naudanjauhelihaa, eikä se edes maksanut maltaita. Ehkäpä tästä tulee nyt herrojen herkkua, kun se oli niin törkeän hintaista ja sitä piti vähän jopa metsästää.

Mukavaa illanjatkoa sinulle!

Minttu

Nypläystä, neulontaa ja vähän muutakin

 

Heissan!

Tämä viikonloppu oli tosi mukava ja käsityöntäyteinen. Tytär tuli pariksi päiväksi äidin soppakattiloiden ääreen ja teimme yhdessä käsitöitä, mikä on minulle aina suuri ilo. Lapseni eivät nuorempana kiinnostuneet asiasta lainkaan, vaikka kuinka olisin halunnut siirtää osaamistani jälkipolville. Nyt aikuisena kumpikin yrittää oppia niitä taitoja, jotka itselleni olivat itsestäänselvyyksiä jo ala-asteella. On se kumma, ettei peruskoulusta jäänyt paljon mitään käteen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Käsityön opetus on todella huonolla tolalla nykyisin. Taitoaineiden tunteja vähennetään koko ajan, vaikka ne ovat loppujen lopuksi hyvin tärkeitä arjen perustaitojen kannalta. Lisäksi opettajien ammattitaidossa on parantamisen varaa. Itselläni oli varmasti maailman paras käsityönopettaja, Tuula Kankkunen, jonka neuvot ovat edelleen kirkkaina mielessäni. Hän oli tarkka ja melko totinen, mutta antoi innokkaan tytön käydä vapaa-ajallaan lisätunneilla, vaikka tavaraa kului ylimääräisiin ompeluksiin. Kai ne tietyt määrärahat silloinkin oli varattu käsityönopetukseen, mutta ei niitä laskettu suurennuslasin kanssa.

No, palataanpa nykyhetkeen. Kävimme eilen Kärkkäisen tavaratalossa ostoksilla ja sieltä tarttui taas mukaan kaikenlaista härpäkettä. Kuten kuvasta näkyy, niitä ei ehditty edes viedä paikoilleen, vaan neuleeseen piti tarttua heti, kun kotiin päästiin. Ostin näet lisää lankaa kuvan villapuseroon. Ohjeen mukaan siitä pitäisi tulla suunnilleen kai napapaidan mittainen, mutta minä haluan tehdä pidemmän mallin. Niinpä lanka olisi loppunut kesken. Sen minä vannon, että seuraavan kerran luen ohjeen läpi, ennen kuin alan neuloa. Sen verran hankalaa on ollut tuon paidan kanssa taisteleminen. Siitä kuitenkin lisää joskus toisen kerran.

Tytär oli jo aiemmin kertonut, että haluaisi kokeilla kirjomista kirjontakehyksen kanssa. Hänen mielestään se kuulemma näytti rauhoittavalta hommalta. Siispä ostin aida-kangasta ja kaivelin kätköistäni kirjontalankoja ja -kehyksen. Ajattelin, että selkeillä ristipistoilla olisi helpointa aloittaa. Kyllähän se muuten sujui hienosti, mutta lankojen mennessä välillä solmuun alkoi tyttären rauhoittuminen vähän ratkeilla. Ihan kivan työn hän kuitenkin sai alulle ja vei sen äsken keskeneräisenä mukanaan omaan kotiinsa. Siellä ei kyllä äiti pääse hätiin, jos lanka menee solmuun. Voipi olla, että työ on kesken vielä, kun seuraavan kerran tapaamme.

 

 

 

 

 
 

Itse neuloskelin puseroa aikani, mutta sitten, kun tytär väsähti ja lähti isän kanssa autonrenkaita vaihtamaan, pääsin jatkamaan nypläystyötäni, jonka keskiviikon kurssilla aloitin. On jännää, että jo kolmannella kurssikerralla pääsin tekemään ”oikeaa” työtä harjoituspätkien sijaan. Ihmeen vähillä perustaidoilla voi nypläämällä saada jotain näkyvää aikaan. Toivottavasti en kehu ennenaikaisesti, mutta mielestäni tämä keskeneräinenkin työ on kaunis.

 Nyt on ilta niin pitkällä, etten enää näe keinovalossa ohuita lankoja ja neuloja kunnolla, joten taidan siirtyä sohvalle nauttimaan miehen tarjoamasta jalkahieronnasta.

On tämä ollut ihana viikonloppu, toivottavasti myös sinulla!

Minttu