Joulukoristelua

 

Ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Veisattuani hartaudella Hoosiannaa olohuoneessa muun kirkkokansan (TV1) kanssa ajattelin istahtaa hetkeksi ennen kauppareissua ja kertoa, kuinka saimme eilen joulunodotuksen alulle.

Itse olen nykyisin kyvytön siivoamaan pahan nivelrikon vuoksi, joten armas mieheni imuroi, pesi lattiat, vaihtoi matot, auttoi vaihtamaan jouluverhot keittiöön ja teki kaikenlaista muuta, mitä mieleeni juolahti pyytää. Itse askartelin joulukortteja ja yritin pyyhkiä vähän pölyjä, kunnes jalkanikin huusivat hoosiannaa. Miehen lähdettyä ruokakauppaan hinkkasin viimeisillä voimillani kattokruunun toistasataa prismaa puhtaiksi, kun vahingossa huomasin, kuinka likaiset ne olivat. Sitten loppui naisesta veto. Satakunta prismaa jäi vielä odottamaan miehen panosta, koska en ylettänyt niitä putsaamaan.

Siivouksen loppuvaiheessa huomasin, että olimme unohtaneet syödä lounasta ja juoda päiväkahvit. Siirryimme aamupalasta suoraan mieheni valmistamaan ilta-ateriaan klo 19. Tällä kohdalla pitää puolustautua sillä, että olin todellakin niin sairas, etten kyennyt seisomaan sen vertaa, että olisin voinut kokata. Niinpä silitin pyykkiä istualtani.

Jostakin kumman syystä oli kai verensokeri niin alhaalla tai liikaa kipuja, että haukuin ukkoparkani ruokapöydässä lyttyyn, koska hän oli ostanut vääränlaista fetajuustoa. Säklätys jatkui niin kauan, että mies oli selvästi jo itkun partaalla. Silloin vasta sytytti, millainen paskiainen olin. Pyysin nöyrästi anteeksi, mätin suuhuni ruoan, jonka hän oli minulle tehnyt, halasimme ja jatkoimme iltaa. Silti en pääse irti syyllisyydestäni. Miksi en välillä osaa olla ihmisiksi? Miksi en osaa näyttää, kuinka kiitollinen olen hyvästä miehestäni? Kyllä taitaa mennä vielä monta päivää, ennen kuin toivun omasta käytöksestäni.

No, siinä sivussa sain laiteltua ensimmäisiä joulukoristeita sinne tänne. Olin suunnitellut, että tänä vuonna käyttäisin vihreää teemavärinä ja välttäisin liikaa bling blingiä, kunnes nuorempi tyttäreni sanoi haikeasti, että milloinkahan on sellainen joulu, että hän saa ripustaa rakkaat punaiset koristeet taas kuuseen. Siitä on tosiaan jo monta vuotta, kun punaisia kimaltavia koristeita sai ripustaa. Niinpä ajattelin muuttaa suunnitelmaa siten, että punainen mahtuu mukaan.

Ostin muutama vuosi sitten Taito-myymälän muuttomyynnistä kultaista hapsulankaa, vaikka en tiennyt mihin sitä käyttäisin. Lopulta neuloin tällaisen tyynyn, joka on nyt ensimmäistä kertaa käytössä. En ole kyllä varma, tykkäänkö siitä, mutta olkoon nyt tämän joulun esillä. Toisen tyynyn punaiselle sametille kirjoin sashiko-kirjonnan tapaisilla pistoilla tähtikuvioita. 

Meillä on ruokailuhuoneessa verhot, joissa on roosanvärisiä kukkia, enkä jaksa niitä nyt vaihtaa, joten sinne sain asettaa viime vuonna hankkimani pähkinänsärkijän, joka on tulevan kokoelmani ensimmäinen osa. Muut osat odottavat vielä löytämistään. Ihastuin ukkeliin niin kovasti, etten voi piilottaa häntä tänäkään jouluna, vaikka hän onkin pukeutunut väärään väriin.

Tällaista meillä eilen. Toivottavasti osaan tänään olla kiltisti, vaikka tiedän voimieni loppuvan jo alkumetreillä, kun lähdemme kauppakeskukseen. Jospa saisin ostettua edes ne lahjat, joita olin suunnitellut. Mieheni, joka on maailman mukavin, ihanin ja muutenkin paras, ansaitsisi kyllä jotain hemmottelua.

Kaunista päivää sinne sinulle, täällä vilahtelee välillä aurinko!

Minttu 

P.s. Kiitos kommenteistasi, RiittaR. On oikein mukavaa saada ystävällistä palautetta!

Neulotut tyynyt

 

Hei taas!

Käsityöblogin pitämisessä on sellainen hankaluus, ettei mitään kirjoittamista ole, jos ei tee käsitöitä ensin. Joskus yhteen työhön voi mennä viikkoja (minun tapauksessani jopa vuosia…). Minulla on vielä sellainen tilanne, että päivätyö häiritsee pahasti harrastuksia. Ei sen puoleen, hyvä niin. On kokemusta myös siitä, kun työtä ei ole. Päivätyöstä kuitenkin johtuu, että uutta tippuu harvakseltaan.

Toisaalta en viitsi vaivata mahdollisia lukijoitani postauksilla, joissa esittelen keskeneräistä käsityötä useamman kerran. Niinpä ajattelin, että voisin julkaista aina välillä töitäni menneiltä vuosilta. Niitähän löytyy pilvin pimein. Tässä olisi ensimmäinen historia-osio:

 Kolme koristetyynynpäällistä ohuesta puuvillalangasta

Kaksi tyynyistä on kokonaan neulottu ja yhdessä on lisätty toiselle puolelle virkattuja palasia. Muuten tyyny on edestakaisneuletta. Kaikki kolme on neulottu junassa, koska aiemmin jouduin matkustamaan työhön ja takaisin monta tuntia päivässä. Siinä oli aikaa neuloa hitaampaakin tekelettä.

Mallit ovat omiani, lukuun ottamatta virkattuja neliöitä. Ne on tehty mutu-tuntumalla; turhaan suunnitteluun ei ole aikaa tuhrattu. Ihmeen onnistuneita ne silti ovat minun mielestäni. Lisäksi ne ovat kestäneet jo vuosia siisteinä konepesuista huolimatta.

Meillä on aika neutraalin värinen sisustus, johon tällaiset luonnonvalkoiset tyynyt sopivat vuodesta toiseen. Aion käyttää niitä silloin tällöin niin kauan, kunnes ensimmäiset reiät ilmestyvät.

Kirjoittelemisiin!

Minttu

Tilkkutyyny summamutikassa

 

Hyvää keväistä huomenta! 

Eilen vietin toista lomapäivääni ja sain sentään jotain aikaiseksi. Vierashuoneeseen valmistuivat pitkät valkoiset verhot kesäksi. Hinnaksi tuli alle viisi euroa, koska kankaat oli ostettu Eurokankaan viitosen säkissä muiden kankaiden kanssa. 

 Seuraavaksi ompelin tyynynpäällisen ulkokäyttöön. 

 Meillä on terassilla vanhanaikainen keinu muovikatoksineen. Vaikka se ei ole muodikas, se on erittäin mieluinen minulle, koska katoksen suojassa voin istuskella pehmeällä patjalla ja tehdä käsitöitä. Siinä voi myös välillä saada oikein lokoisat päiväunet.

Ostimme keinun pari vuotta sitten, mutta jo nyt sen mukana tulleet tyynyt olivat haalistuneet käyttökelvottomiksi. Niinpä tein yhden uuden tyynyn sopivaksi mustavalkoiseen pehmusteeseen. Eiköhän se riittäne päiväunien päänalustaksi.

 Käytin tyynyyn mekkokankaan jämiä. Kangas on siitä hauska, että sen toisessa laidassa on raidallinen alue ja muuten se on kukallinen. Niinpä sain tilkkutyön aikaiseksi yhdestä ainoasta kankaasta. Ehjää palaa ei ollut enää, pelkkiä riekaleita, mutta onnistuihan se niistäkin.

 En halunnut nähdä kovin suurta vaivaa pihatyynyn vuoksi, koska todennäköisesti sekin on pilalla parin vuoden sisällä. Niinpä ompelin pikakolmioita ja kasasin niistä tyynyn. Sitten kun tuli kiire saada valmista, laitoin toiselle puolelle vielä kaitaleita.

 Näinhän se minulla aina toimii. Alan vain tehdä jotakin suunnittelematta yhtään ja katson, syntyykö mitään. Nytkin neliöitä tuli ommeltua liian vähän, enkä jaksanut tehdä lisää vaan aloin soveltaa. No, onpahan vaihtelua, kun tyynyn puoliskot ovat erinäköisiä.

 Pikakolmiot ovat helppoja tehdä ja niistä saa syntymään vaikka minkälaisia kuvioita. Työ on nopeaa ja hauskaa.

OHJE:

Leikkaa tasasivuisia neliöitä ja liitä niistä aina kaksi eriväristä yhteen nurjat puolet vastakkain. Piirrä halkaisija kulmasta kulmaan. Ompele paininjalan leveydeltä ommel viivan kummallekin puolelle. Leikkaa kolmio kahtia viivaa pitkin. Avaa muodostuneet neliöt ja silitä saumanvarat tummemman kankaan puolelle. Sitten vain suunnittelemaan, miten liität neliöt toisiinsa. (Fiksumpi ehkä osaa suunnitella jo etukäteen…)

 Minullahan tuo tyynyn koko syntyi ihan tuurilla, mutta jos haluat tietyn kokoisen työn, kannattaa huomioida saumanvarojen tarve. Kaikille reunoille kannattaa lisätä ainakin 0,7 cm saumanvaraa ja lisäksi halkaisijan molemmin puolin tarvitaan saman verran. Ehkäpä kannattaa piirtää suunnitelman mukainen neliö, jakaa se kolmioiksi, piirtää uudet kolmiot saumanvarojen kanssa, liittää ne yhteen ja piirtää niiden avulla tarvittava uusi, isompi neliö.

 

 

 

 

Käsityösaavutukset jäivät eilen tähän, koska illansuussa piti lähteä haravoimaan ennen räntäsateita… ai niin, neuloin minä eilen vielä pikkutytön säärystimen valmiiksi, mutta esittelen sen myöhemmin, kunhan toinenkin valmistuu.

 Vielä riittää materiaalia tilkkutöihin, etenkin, jos tyynyn saa aikaan yhdestä ainoasta kankaasta. Lähdenpä siis hommiin. Tänään on kyllä tiedossa vähemmän mielenkiintoinen juttu. Pitää ommella itselleni uusi kesäpyjama, kun entisistä on jäljellä enää reikiä.

Minttu