Kierrätyskynttilöitä

 

Mukavaa marraskuun alkua!

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää saamistani kommenteista. On aina mukava tietää, että joku on käynyt lukemassa juttujani.

Kun nyt on päästy pimeimpään syksyyn, alkaa mielessäni kangastella joulu. Laadinkin jo itselleni aikataulun, jota noudattamalla ei pitäisi tulla kiire. Toisaalta tiedän, ettei se tule pitämään, olenhan tehnyt sen joka vuosi. 

Ensimmäisenä tehtävänä listalla oli vanhojen kynttilänpätkien sulattaminen muotteihin, jotta minun ei tarvitse heittää niitä kaatopaikalle. Jos jotakin vihaan, niin tavaran heittämistä sekajätteeseen. Olen valmis melkoiseen vaivannäköön ja romun säilömiseen, ettei niin tarvitsisi tehdä. Näistäkin kuvassa näkyvistä jämistä olisi tullut melkoinen patti kaatopaikan huipulle. 

 Tein muutaman muotin maitopurkeista, mutta sitten muistin, että minulla on kaupasta ostettuja tyhjenneitä kynttiläkippoja, jotka voisin täyttää ensin. Lajittelin Havin valkoiset kruunukynttilänpätkät erikseen ja se kyllä kannatti. Niistä syntyi kaikkein tasaisin ja kaunein massa. Kummallinen, vähän läpikuultava aines, josta muut kynttilät oli tehty, ei ollut mielestäni läheskään niin laadukasta. Siitä tehtyihin kippoihin ilmestyi yön aikana keskelle monttu, Havi-kynttilään sitä ei tullut. Se monttu on kyllä kynttilöissäni lähes aina, enkä ole keksinyt, miten sen saisi jäämään pois. Jostain kumman syystä maitopurkkikynttilöihin sitä ei tällä kertaa tullut, vaikka ne on tehty siitä ”huonommasta” massasta. Olisipa kiva tietää, mistä se johtuu. Jos tiedät, kerrothan ystävällisesti kommentoimalla tätä viestiä.

 

Tässä kuvassa siivilöin roskia pois sulasta kynttilämassasta. Keittiösiivilä on siihen hommaan oikein hyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässäpä näitä valmiita kynttilöitä. 

Sulattelin värilliset ryhmittäin erikseen ja yritin tehdä purkkikynttilöihin raitoja. Ihan täysin se ei onnistunut, koska edelliset kerrokset eivät ehtineet täysin jäähtyä. Mielestäni nämä kaksi maitopurkkikynttilää ovat oikein kauniita, kuin sumuisia suomalaisia maisemia.

Korikynttilöistä toinen on lähes täydellinen Havi-kynttilä ja toinen montulla varustettu viritys. Kunhan niissä on tuli, eroa tuskin huomaa.

Tässä vielä pari monttukynttilää. Pidän värikkäästä hillopurkkikynttilästä tosi paljon. Mielestäni siitä tuli hauska ja raikas. Taidan polttaa sen kuitenkin vasta kevättä odotellessa. Siihen asti se voi odotella kannen suojassa.

Näin ne joulupuuhat lähtivät käyntiin. Nyt ei ole nurkissa yhtään kynttilänpätkää ja voin alkaa kerryttää uutta varastoa. Kivaa oli, vaikka koko ilta siihen meni!

Hyvää isänpäivää, mikäli en sitä ennen satu kirjoittelemaan!

Minttu

Kukkiva näköeste kuormalavoista

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Niin se loma vierähti ja taas on palattu sorvin ääreen. Minulla oli kovasti suunnitelmia loman ajalle, erityisesti käsitöihin liittyviä, mutta niin onnettomasti kävi, ettei niistä tullut mitään.

 

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa vasemman (paremman) käteni kyynärpäässä kova kipu, (ehkä hermopinne, sanoo Google), ja se vain paheni loman mittaan. Kaiken lisäksi onnistuin kolauttamaan sormenikin niin pahasti, että hyvä, kun pystyn kirjoittamaan. Niinpä jäivät kaikki käsityöt odottelemaan parempia päiviä. Virkatun pöytäliinan sain puoliväliin saakka tehtyä, siinä kaikki.

Onneksi aivot toimivat vielä ainakin puoliteholla, joten voin esitellä mieheni rakentaman virityksen, johon annoin inspiraation ja alustavat ohjeet. Eihän mies niitä noudattanut, mutta ainakin vähän sinne päin. Ehkäpä tämä on jopa parempi kuin alkuperäinen suunnitelmani.

Tämän on siis tarkoitus olla näköeste tuonne takana näkyvälle kadulle. Se valmistui tänä kesänä niin myöhään, että mitään hajuherneentaimia en enää löytänyt ja siemenistä on myöhäistä kasvattaa. Ehkäpä ensi kesänä olemme ajoissa liikkeellä. Laitettiin kuitenkin pelargonioita kasvamaan, jotta eivät ihan tyhjillään olisi. Olin suunnitellut, että kuormalavoista valmistuisi yksi tällainen laatikko, mutta mies teki yllättäen kaksi. Ehkäpä homma siksi venyi niin pitkään…?

No, laitettiin pömpelit ensin vierekkäin, mutta minusta pihasta tuli vähän ahtaan oloinen. Siispä siirrettiin ne selät vastakkain. Toivottavasti nuo pelargonianreppanat vähän innostuisivat kasvamaan, kun lopultakin paistaa aurinko. Laatikoista tuli vähän eriväriset, vaikka käytettiin samaa öljyä. Pohjaväri taisi olla hieman erilainen. Sehän kuitenkin mielestäni on tämän kierrätyshomman idea, ettei kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle, kunhan tuote toimii. Kenties auringonvalo tasoittaa ajan myötä värieron. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, että saimme vähän näkösuojaa pelikentällemme. Meillä on tapana heittää tikkaa ja yatzy-kuutioita tuossa kiveyksellä. Mölkkyä pitää viskoa nurmikolla, etteivät palikat hajoa.

Toinen idea oli netistä poimittu, mutta erittäin kätevä. Pionipuskamme on onnistunut kukkimaan joka vuosi pahimman ukkosmyrskyn aikaan ja sateen jälkeen kukista on jäljellä vain limaisia lehtimöykkyjä. Nyt myrskyvaroituksen tullessa pyysin miestä virittämään kuvassa olevan sadesuojan rautakangen varteen kiinni. Nippusiteillä se kuulemma onnistui ja on toiminut erittäin hyvin. Sade ei ole päässyt tuhoamaan rakkaita pioneitani, eikä sateenvarjokaan pahemmin kirvele silmää, kun se on läpinäkyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisia terveisiä tällä kertaa. Toivottavasti pääsen pian jo käsitöihin kiinni, ettei tarvitse miehen tekeleillä ratsastaa.

Aurinkoisia päiviä sinulle edelleen, vaikka ehkäpä vähempikin helle riittäisi.

 

Minttu

Kassi jämäkankaista

 

Hyvää huomenta harmaudesta huolimatta!

Kesäloma on ihanaa aikaa, vaikka sää ei suosisikaan. Silloin minulla on tilaisuus mennä kellariin ompelemaan jo heti aamusta. Fyysinen ja henkinen vireys ovat parhaimmillaan ja saatan jopa innostua. Työpäivän jälkeen illan pimetessä en todellakaan jaksa enää kiinnostua kuin sohvalle kaatumisesta.

Minulla on älyttömän suuri kynnys ryhtyä ompelemaan vaatteita itselleni, vaikka tarve olisi suuri. Syynä on tyytymättömyys omaan vartalooni, enkä pääse siitä millään eroon, vaikka kuinka kehopositiivisuudesta puhuttaisiin. Läski on läski ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi kellarin seinällä oleva iso kierrätyspeili taitaa ihan oikeasti olla vähän kupera, koska kaikki muutkin kuin minä näyttävät siinä luonnollista lyhyemmiltä ja lihavammilta. Se ei ole todellakaan imarteleva viritys, mutta ilmaiseksi saatu…

No, koska en halua ommella mitään järkevää, peuhaan aina vain tilkkujen kanssa. Tällä kertaa oli tarvetta kesäkassille, koska iso käsilaukkuni painaa kuin synti ja muistuttaa liikaa työelämästä. Lomalla ei saa olla mitään turhaa painolastia! 

Pengoinpa siis laatikoita ja löysin vanhat shortsini, jotka tuli aikanaan väsättyä niin jäykästä farkkukankaasta, ettei niissä jaksanut edes kumartua. Ne jäivät käyttämättöminä pyörimään kellariin. Päätin tikata toisesta lahkeesta vanun kanssa tukevan pohjan kassilleni. Yläosaksi löytyi vanhoista verhoista lyhennetty pätkä, vuoriksi pala punaista kangasta ja jopa vajaan metrin pätkä mustaa nauhaa, josta sain kantohihnat. Vetoketju oli ostettu joskus muinoin ehkä takin korjaukseen, mutta projekti on jäänyt tekemättä ja takkikin kadonnut jo historian pyörteisiin. Näistä aineksista syntyi kassi, jolla ajattelin hoidella loppuloman kuljetustarpeet.

Vielä jäi pieni hinku tehdä tilkkutyönä toinen kassi, mutta saapa taas nähdä, kestääkö into siihen saakka, kun minulla on aikaa paneutua asiaan. Tänään ovat lapsukaiset kylässä ja ajattelin viedä heidät Leo’s Leikkimaahan, koska huvipuistossa saattaisimme kastua.

Tässäpä kuulumiset tällä kertaa.

Minttu