Ruskea trikoopusero

 

Loman viimeinen päivä, eikä takkia ole vieläkään tehty. Sen sijaan yksi keskeneräinen pusero tuli viimein valmiiksi. Olen siihen ihmeen tyytyväinen. Yleensä itselleni ommellut vaatteet ovat mielestäni epäonnistuneita tai muuten rumia. Tämä ruskea trikoopaita kelpaa kyllä päälle. 

Viikonloppu meni ompelumielessä harakoille, koska armas aviomieheni häiritsi keskittymistä. Jotenkin sitä ei kehtaa vetäytyä omiin hommiin, kun hän kerrankin on kotona. Käytin silti tuntikausia melko hyödyllisesti, neuloin villapaitaa pukinkonttiin. Voin esitellä sen myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi.

Joulu alkaa vähitellen pyöriä mielessä, vaikka vuosi vuodelta pyrin touhuamaan vähemmän lahjojen parissa. Joskus muinoin saatoin ommella satakunta pakettia suvun jäsenille, mutta olen tullut vähitellen järkiini. Lahjat eivät saa olla joulun tärkein asia, ei myöskään siivous, ruoka tai muu stressaaminen. Haluan löytää joulun rauhan, mikä menneinä vuosina on ollut vain haave. Saapa nähdä, pysynkö kurissa tänä vuonna.

Minttu 

Pää kainalossa -pyjama

Hei taas!

Kerroin edellisessä postauksessani ryhtyväni yöpukua ompelemaan. Mielestäni se on tylsää hommaa, koska tykkään käyttää vain yhtä tiettyä mallia. Siihen kuuluu jättikokoinen t-paita, joka peittää takapuolen, sekä shortsit. Niitä olen ommellut itselleni vuodesta toiseen ja käytän ne todella loppuun. Paikkailen reikiä mieluummin kuin teen uusia. Olen siis erittäin viehättävä näky iltaisin isännän silmissä…

Tylsäkin homma voi muuttua ”mielenkiintoiseksi”, kun kaikki alkaa mennä pieleen. Ajattelin huvikseni katsoa, kuinka kauan minulta menee aikaa asun tekemiseen ja siitä se sekoilu kai sitten alkoi. Ajatukset karkasivat ihan muualle ja huomasin tekeväni aloittelijan virheitä.

Ensimmäinen virhe oli tällainen: Onnistuin ompelemaan t-paidan vasemman ja oikean olkapään yhteen ja huomasin asian vasta siinä vaiheessa, kun kauluskaitale ei oikein istunut paikalleen. Wau. Olen tehnyt saman mokan varmaan joskus ala-asteella. Lohduttauduin sillä, että tuli suunniteltua yöpuku sellaisia aikoja varten, kun on pää kainalossa.

 Asiasta onneksi selvittiin purkamalla. Kerronpa muuten, miten mielestäni nopeimmin saa saumuriompeleen purettua: Leikataan saksilla sauman reunasta langat poikki. Ks. kuva. Kangasta ei saisi leikata mielellään yhtään. Kun purettava sauma on leikattu päästä päähän, vedetään ehjäksi jääneistä langoista, jolloin ne purkautuvat nätisti. Sitten vain nypitään langanpätkät pois ja yritetään uudelleen.

Toisen hölmön virheen tein shortseja ommellessa. Jotenkin sekosin niin, että katsoin leikanneeni palat väärin, aina kaksi samanlaista housun neljännestä, eikä peilikuvina. Kangaskin meni viimeistä tilkkua myöten, joten mistäpä uudet palat? Ajattelin, että puran palat kuitenkin irti ja katson, saisiko niistä edes osan uusista kappaleista leikattua ja värkkään sitten vauhtiraidat sivuihin muusta kankaasta. Kun housut oli purettu, huomasin yllättäen, että ne oli leikattu aivan oikein! Pikkuisen alkaa mietityttää, onko minulla puhjennut jo varhainen dementia vai mikä tässä oikein vaivaa.

Kaikesta muustakin pikku töppäilystä huolimatta yöpuku valmistui. Se meni kyllä niin nopeasti suoraan käyttöön, että kuvakin jäi ottamatta. Nyt se on jo pyykkikorissa. Olin kuvitellut, että saisin puvun ommeltua noin tunnissa, mutta kolme siihen meni. Itsetunto sai pienen kolauksen, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Tänään aion saada valmiiksi pikkulikan kesähameen, mikäli en onnistu sitäkin mokaamaan. 

Minttu