Kekritunnelmaa kotiin

 

Hyvää pyhäinpäivää!

Halloweenia en osaa toivottaa, koska en arvosta lainkaan amerikkalaista vouhotusta aaveineen ja hämähäkkeineen. Juhlin mieluummin suomalaisittain pyhäinpäivää ja kekriä. 

Sytytinkin juuri kuolleiden rakkaiden muistoksi kauniit kynttilät vanhaan art deco -kynttilänjalkaan, jonka suureksi ilokseni löysin kirpputorilta jokin aika sitten. Rakastan art deco -aikakautta. Harmi, kun sen ajan tavaroita ei paljon Suomessa ole. Jos jotain hienoa löytyy, se on niin kallista, etten raaski sitä hankkia. Nämä Riihimäen lasin kynttilänjalat ovat vielä edullisia ja toivonkin, etteivät ne tule muotiin, jotta minulla on mahdollisuus löytää niitä lisää. Pari muuta olen onnistunut saamaan, vihreän jalan kahdelle kynttilälle ja kirkkaan kolmelle. Monta väriä olisi vielä jossain maailmalla minua odottamassa.

 

 

Sen verran olen kekriä juhlistanut, että asettelin väliaikaisesti syksyn väreillä hehkuvia tyynyjä sohvalle, vaikka ne eivät mattoon soinnukaan ja ompelin ulko-oveen uuden koristeen. 


Nämä tyynyt olen tehnyt jo aiemmin ja tainnut niistä kirjoittaakin, mutta nyt syksyn tullen ne täytyi kaivaa taas hetkeksi esiin. Silkkipaloja ja sashiko-kirjontaa, kangasväreillä ja sabluunalla vanhalle lakanakankaalle painettuja vaahteranlehtiä ja villalangasta neulottua venyvää pintaneuletta.

Kurpitsa sen sijaan on uusi. Materiaali on sitäkin vanhempaa. Aloitin ensimmäistä tilkkutyötäni joskus yli 30 vuotta sitten ja halusin tehdä anopilleni joululahjaksi torkkupeiton. Turasin sitä loppujen lopuksi monena vuonna ja vähitellen opin tekemään siistimpää työtä, mutta koska alku oli melko kamalan näköinen ja se pisti silmääni peitossa, työ jäi kesken. En jaksanut purkaa sitä, eikä materiaaliakaan ollut enää uusiin palasiin. Niinpä peitto oli kesken vielä tänä syksynä, ja anoppikin kuoli jo vuosia sitten. Sisu ei silti antanut heittää tekelettä roskiin, joten olen pohtinut, mitä siitä tekisin. Ensi alkuun keksin tämän syksyisen kurpitsa-ovikoristeen, jonka täytin vanulevyllä ja silitettävällä huovalla. Siten se pysyy jäykkänä roikkuessaan ulko-ovessa. En edelleenkään ole tyytyväinen työn siisteyteen, mutta kyllä sitä muutaman päivän kestää katsella. Osasta materiaalia saatan yrittää ommella pientä pöytäliinaa, joka täytyy vuorata. Saapa nähdä, kuinka monta vuotta siihen menee.

Piakkoin voinkin siirtyä jo joulukoristelun pariin.

Hyvää syksyistä viikonloppua sinulle!

Minttu

Kirjottuja tyynyjä silkistä ja pellavasta

 

Heippa!

Tällä viikolla en ole saanut mitään uutta aikaiseksi, koska neulon edelleen vähäisinä vapaahetkinäni villapaitaa, jonka esittelen vasta valmiina.

Aikani kuluksi etsiskelin näytille kolme tyynyä, jotka vaihdoin vähäksi aikaa sohvalle ennen joulusisustusta. Kaksi niistä on kirjottu käsin silkkilangalla silkkikankaalle. Molemmat ovat omia malleja. 

Tämä hullumman näköinen on kirjottu kuviolla, jonka näin hopeisessa soljessa Hämeen linnan museossa. Solki kuului Nastolasta löytyneeseen hopea-aarteeseen, jonka ajoitusta en nyt kyllä muista. Vanha solki se joka tapauksessa oli.

Otin soljesta epätarkan valokuvan lasin läpi ja kotona piirsin sen pohjalta mallin. Applikoin kuviot liimaharson avulla silkille ja ompelin ne pykäpistoilla kiinni. Lopuksi ompelin lasihelmiä kissaeläimen pilkkujen kohdalle.

Olisipa mukava tietää, mistä soljen tekijä on saanut idean pilkulliseen kissapetoon. Onko hän matkustellut laajaltikin, kun sellaisia on tullut vastaan? Vai onkohan kyseessä kotoinen ilves? Entäpä muut otukset kuvassa? Minusta ne näyttävät delfiineiltä, mutta olisivatko ne sittenkin lintuja? Kaikkein höperöin erehdys minulle sattui kuviota katsellessa, kun luulin, että kissan mahan alla on apilanlehti… Vasta kirjoessa tajusin, että kollikissan miehiset varustuksethan ne siinä!😅

 

Toinen tyyny on kirjottu tavanomaisesti kukkasilla. En ole oikein tyytyväinen kuvioon, mutta kestää sitä välillä vähän aikaa katsella ennen vaihtoa.

 

Kolmas tyyny on kaikkein vanhin. Kirjoin isoäitini kasvattamalle ja kutomalle pellavalle kukkaköynnöksiä, joihin löysin silityskuvion Suuresta Käsityölehdestä. Enpä sitten huomannut sitäkään katsoa, että kuvio oli epäsymmetrinen. Senkin tajusin vasta ommeltuani pitkän matkaa. Taidan olla melkoinen sähläri!

 

 Eipä kummempia tällä kertaa. Tsemppiä pimeisiin syyspäiviin!

Minttu