Kirjottuja tyynyjä silkistä ja pellavasta

 

Heippa!

Tällä viikolla en ole saanut mitään uutta aikaiseksi, koska neulon edelleen vähäisinä vapaahetkinäni villapaitaa, jonka esittelen vasta valmiina.

Aikani kuluksi etsiskelin näytille kolme tyynyä, jotka vaihdoin vähäksi aikaa sohvalle ennen joulusisustusta. Kaksi niistä on kirjottu käsin silkkilangalla silkkikankaalle. Molemmat ovat omia malleja. 

Tämä hullumman näköinen on kirjottu kuviolla, jonka näin hopeisessa soljessa Hämeen linnan museossa. Solki kuului Nastolasta löytyneeseen hopea-aarteeseen, jonka ajoitusta en nyt kyllä muista. Vanha solki se joka tapauksessa oli.

Otin soljesta epätarkan valokuvan lasin läpi ja kotona piirsin sen pohjalta mallin. Applikoin kuviot liimaharson avulla silkille ja ompelin ne pykäpistoilla kiinni. Lopuksi ompelin lasihelmiä kissaeläimen pilkkujen kohdalle.

Olisipa mukava tietää, mistä soljen tekijä on saanut idean pilkulliseen kissapetoon. Onko hän matkustellut laajaltikin, kun sellaisia on tullut vastaan? Vai onkohan kyseessä kotoinen ilves? Entäpä muut otukset kuvassa? Minusta ne näyttävät delfiineiltä, mutta olisivatko ne sittenkin lintuja? Kaikkein höperöin erehdys minulle sattui kuviota katsellessa, kun luulin, että kissan mahan alla on apilanlehti… Vasta kirjoessa tajusin, että kollikissan miehiset varustuksethan ne siinä!😅

 

Toinen tyyny on kirjottu tavanomaisesti kukkasilla. En ole oikein tyytyväinen kuvioon, mutta kestää sitä välillä vähän aikaa katsella ennen vaihtoa.

 

Kolmas tyyny on kaikkein vanhin. Kirjoin isoäitini kasvattamalle ja kutomalle pellavalle kukkaköynnöksiä, joihin löysin silityskuvion Suuresta Käsityölehdestä. Enpä sitten huomannut sitäkään katsoa, että kuvio oli epäsymmetrinen. Senkin tajusin vasta ommeltuani pitkän matkaa. Taidan olla melkoinen sähläri!

 

 Eipä kummempia tällä kertaa. Tsemppiä pimeisiin syyspäiviin!

Minttu

Syksyisiä tyynyjä eri tekniikoilla

 Sateiset terveiset!

Syksy se tulla löntystää vähitellen. Tänäänkin on niin harmaa päivä, että valoja on pitänyt käyttää
aamusta alkaen. Takaraivossa tuntuu, että pitäisi alkaa viritellä sisustusta lämpimämmän oloiseksi.

Aiemmin minulla oli tapana vaihtaa kodin tekstiilit jopa viisi-kuusi kertaa vuodessa erilaisiksi, aina
vuodenajan ja juhlakausien mukaan. Pikkuhiljaa tahti on harventunut, enkä jaksa enää touhuta
kuin ehkä joulun alla ja keväällä. Nytkin kynnys on melko korkea nivelrikkoisille kintuilleni ryhtyä
mokomaan puuhaan. Ehkäpä tyydyn vain fiilistelemään ja muistelemaan menneitä, reippaampia
aikoja. Julkaisenkin tässä sen vuoksi muutaman tyynyntekeleen, joissa syksy on toiminut inspiraation
lähteenä.

Virkattu tyyny

Tämä tyyny on tehty jämälangoista. Malli on yksi versio isoäidin neliöstä. Siihen on vain virkattu
kukka jokaisen palan keskelle. Mustat reunat jokaisessa palassa rauhoittavat pintaa ja saavat
kukat hehkumaan. Tyynystä tuli sen verran mukavan näköinen, että tytär nappasi sen mukaansa,
enkä ole nähnyt sitä sen koommin.

Neulottu tyyny

Tämän tyynyn kullankeltainen lanka sai minut ajattelemaan syyspäivän auringossa lainehtivia
viljapeltoja. Niinpä kuvittelin neulemallissa näkyvän viljantähkiä, vaikka jälkikäteen katsottuna ne
muistuttavat ehkä enemmän lehtiä. Toisaalta monet lehdetkin ovat syksyllä keltaisia, joten kyllä se
syystyyny on.

Painettu tyyny

Tähän tyynyyn alkusysäys tuli siitä, että löysin todella kauan (varmaan yli 20 v) kaapissa
kököttäneet kangasvärien jämät, jotka edelleen olivat notkeita. Nehän piti sitten ottaa käyttöön,
jotta sain kaappia siivottua. Värit olivat puhtaita, kirkkaita perusvärejä, mutta sotkin niitä oikein
antaumuksella ja tuputtelin sabluunan läpi vaahteranlehtikuvioita vanhaan lakanaan. Ihmeen
luonnollisen näköisiä niistä tuli noillakin aineksilla. Applikoin ne ruskeaan pohjaan ja ompelin
tyynyksi. Pidän tästä tyynystä kovasti. Pitäisiköhän sittenkin venyä vaihtamaan värikkäät tyynyt
sohvalle muutamaksi viikoksi?

Viikonloppu oli muuten todella ihana! Kymmenvuotias pikkuneiti tuli meille kolmeksi yöksi kylään ja
saimme humputella omia juttujamme kerrankin ihan rauhassa. Me olemme punoneet nyörejä,
kokeilleet matonkudontaa lasten kangaspuilla, valmistaneet bling bling -kynäpurkkeja
kierrätyspurnukoista, opiskelleet ompelukoneen käyttöä tekemällä oman käsityöpussin ja vähän
yritettiin harjoitella virkkaustakin. Lisäksi ehdimme saunoa, pelata uutta Suomen Aarre -peliä ja
käydä teatterissa. Söimme lemppariruokia ja herkuttelimme vähän muutenkin. Olipa mukavaa!

Sain siinä sivussa lopultakin valmiiksi kesän ikuisuusprojektin, neulotun torkkupeiton. Siitä lisää
vähän myöhemmin, kun saan sen jotenkin kokonaan kuvattua. Vien sen ehkä taas ulos
pyykkinarulle roikkumaan filmausta varten, kunhan sade lakkaa.

Minttu 

Neulotut tyynyt

 

Hei taas!

Käsityöblogin pitämisessä on sellainen hankaluus, ettei mitään kirjoittamista ole, jos ei tee käsitöitä ensin. Joskus yhteen työhön voi mennä viikkoja (minun tapauksessani jopa vuosia…). Minulla on vielä sellainen tilanne, että päivätyö häiritsee pahasti harrastuksia. Ei sen puoleen, hyvä niin. On kokemusta myös siitä, kun työtä ei ole. Päivätyöstä kuitenkin johtuu, että uutta tippuu harvakseltaan.

Toisaalta en viitsi vaivata mahdollisia lukijoitani postauksilla, joissa esittelen keskeneräistä käsityötä useamman kerran. Niinpä ajattelin, että voisin julkaista aina välillä töitäni menneiltä vuosilta. Niitähän löytyy pilvin pimein. Tässä olisi ensimmäinen historia-osio:

 Kolme koristetyynynpäällistä ohuesta puuvillalangasta

Kaksi tyynyistä on kokonaan neulottu ja yhdessä on lisätty toiselle puolelle virkattuja palasia. Muuten tyyny on edestakaisneuletta. Kaikki kolme on neulottu junassa, koska aiemmin jouduin matkustamaan työhön ja takaisin monta tuntia päivässä. Siinä oli aikaa neuloa hitaampaakin tekelettä.

Mallit ovat omiani, lukuun ottamatta virkattuja neliöitä. Ne on tehty mutu-tuntumalla; turhaan suunnitteluun ei ole aikaa tuhrattu. Ihmeen onnistuneita ne silti ovat minun mielestäni. Lisäksi ne ovat kestäneet jo vuosia siisteinä konepesuista huolimatta.

Meillä on aika neutraalin värinen sisustus, johon tällaiset luonnonvalkoiset tyynyt sopivat vuodesta toiseen. Aion käyttää niitä silloin tällöin niin kauan, kunnes ensimmäiset reiät ilmestyvät.

Kirjoittelemisiin!

Minttu