Omalaatuinen kori

 

Moikka!

Ryhdyin eilisiltana kaivelemaan kaappeja, kun ei enää huvittanut neuloa lapasia tai sukkia. Löysinkin puisen korinpohjan, johon olin suunnitellut virkkaavani joskus jonkinlaisen korin. Levy tuntui jostain syystä pyörivän kaapissa tiellä ja tyhjän panttina, joten päätin pyöräyttää sen lopultakin koriksi.

Materiaaliksi löytyi jo kertaalleen purettua trikoista matonkudetta. Se oli niin epätasaisen levyistä, että ei siitä kunnon mattoa saanut virkattua. Että meninkin ostamaan sitä ison kasan. Se sai kuitenkin kelvata tähän, kunhan jättäisin leveimmät kuteenpätkät pois.

Eipä työ taaskaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Joskus olisi kyllä hyvä suunnitella ensin ja aloittaa vasta sitten, mutta enhän minä malta. Samalla, kun olin tyttären kanssa WhatsApp-keskustelussa, katselin kännykältä Youtube-ohjetta neuleen näköisen virkkauspinnan tekemiseen. Jotenkin kai ymmärsin sivusilmällä vilkuillut neuvot väärin, koska ei tästä mitään neuleen näköistä tullut. Pikkuisen vinoon kääntyviä raitoja syntyi kuitenkin. Eipä tuo mitään, kunhan nyt jotain tuli.

Myös kerrosten alun ja lopun liittämisessä oli ongelmia. Niinpä ensimmäisille kerroksille syntyi jotain kummallista röpellystä liitoskohtaan. Olin niin laiska, etten jaksanut purkaa koppaa alkuun saakka, joten jatkoin vain. Peitin lopuksi rumat patit lisäämällä kolme samettinappia korin kupeeseen, yhtä vinoon kuin pintakuviokin. Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sitä käyttäisin.

Eipä tuosta paljon ole sanottavaa, mutta on se ainakin persoonallinen. Siispä leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Matonkudetta löytyy vielä…

Minttu

Tämän joulun korttimalli

 Hei,

kiirettä pitää tällä viikolla, mutta sen verran ehdin kirjoitella, että voin esitellä tämänvuotisen joulukorttimallini ennen kuin ne kaikki sujahtavat kuoriin. Yleensä olen muistanut asian vasta kuorittamisen jälkeen, joten tämähän on suorastaan edistystä, etenkin kun tuntuu, että dementia on päivä päivältä lähempänä.

Näitä samanlaisia kortteja on moni muukin askarrellut, mutta laitan nyt kuitenkin kuvan tänne. Liimasin paperipitsisydämen kortissa roikkuvan kuusenkoristeen taakse, jotta kortti ei jää tyhjilleen, jos joku innostuu ripustamaan virkatun sydämen kuuseen. 

Sydämet on virkattu yksinkertaisella netistä löytyneellä ohjeella jämälangoista, mikä aina ilahduttaa minua. On kivaa, että "turhasta" tavarasta saa vielä aikaan jotakin hyödyllistä tai nättiä. 

Itse tykkäisin ainakin, jos saisin tällaisen kortin. Toivottavasti minun läheiseni tykkäävät myös. 

Nyt pitää lopetella tältä erää, että ehdin vielä laittaa ison kasan kortteja kuoriin ja lähtövalmiiksi.

Mukavaa alkanutta adventtiaikaa! 💗

Minttu 

 

Omituisia virkkaustöitä

 

Hyvää iltaa!

Kävinpä tällä viikolla kahden päivän työmatkalla Tampereella. Ajomatka kesti reilut pari tuntia, joten otin tietenkin käsityötarvikkeet mukaan. Kaikkein helpoin kuljettaa oli pikkuinen kerä purkulankaa (paksuhkoa luonnonvalkoista kalalankaa) ja virkkuukoukku. Työkaverin ajellessa minä virkkasin. Illalla hotellissakin virkkasin. Kaiken huippu oli, että istuin kokoustilan takarivissä ja virkkasin kumpanakin päivänä esimiehen luvalla. Hän kun on niin fiksu nuorimies, että ymmärtää käsillä tekemisen ja aivotoiminnan yhteyden. Hänestä oli ihan selvää, että virkkaaminen edistää keskittymistä. Ihannepomo!

Aluksi virkkasin pieniä sydämiä, joihin ohjeen olen löytänyt netistä. En kyllä enää muista mistä. Olen ajatellut tärkätä ne ja kiinnittää joulukortteihin. Jokainen vastaanottaja voi sitten halutessaan irrottaa sydämen ja laittaa joulukuuseen. Nyt niitä alkaa olla jo kolmisenkymmentä. Punaisia, valkoisia ja luonnonvalkoisia. 

Kun kyllästyin saman mallin toistamiseen, ajattelin kehitellä joulukellon. No, ehkä se on kello. Enemmän minulle tulee mieleen Nuuskamuikkusen hattu. Saatanpa tärkätä senkin, jotta saan alareunan taipumaan suoremmaksi.

En jaksanut väkertää toista kelloa, joten aloin virkata popcorneja. Työ alkoi nopeasti muistuttaa puolipalloa ja keksin, että kokeilisin tehdä joulupallon. Virkkasinpa siis kaksi puolipalloa ja kiinnitin ne kotona yhteen. Koska pallo meni ihan lyttyyn, laitoin sen sisään joustavaa valkoista vanua. Nyt se on vähän sellainen stressilelu. Jokaisen tekee mieli litistää se.

      

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopun aikaa virkkailin jotain epämääräistä palaa, jonka kuviomallin löysin Pinterestista. Pinta on tosi kivan näköinen ja palanen melko napakka. Se on vielä keskeneräinen, enkä tiedä, mikä se on. Siitä voisi tehdä esimerkiksi laukun tai tyynyn. Ehkä puran sen uudelleen. Se jää nyt vähäksi aikaa odottelemaan, että virkkauksen kuluttama etusormeni tokenee.

Olipa oikein mukava työmatka! Käsityön ohessa opin paljon uutta ja vietin aikaa työkavereiden kanssa. Olen näköjään jo siinä iässä, etteivät iltariennot päihitä yksinäistä virkkuuhetkeä. Pitäisiköhän olla huolissaan?

Minttu

Ps. Kuvassa taustalla näkyy lamppu, jonka ostin kerran hulluna hetkenä kirpputorilta. Siinä ei ollut varjostinta, joten väsäsin sen itse vanhasta kehikosta, paperinarusta ja pitsistä. Eipä voisi imelämpi olla. Minusta se on kuitenkin hauska, joten pidän sitä antiikkisella kirjoituspöydällä, kunnes löydän tyyliin sopivamman. Onneksi nykyisin ei tarvitse olla niin tarkka tyyleistä tai tyylikkyydestä. Kunhan on persoonallista…