Kesän hataraa muistelua ilman käsityökuvia

Heipä hei pitkästä aikaa!

Toivottavasti sinulla on ollut hieno kesä!

 

 

 

Tulipa lomailtua oikein pidemmän kaavan mukaan bloggaamisesta. Samoin kävi käsitöiden
kanssa. En muista, mitä on tullut tehtyä, vai onko mitään. Pitänee kelata valokuvat läpi, koska
sellaisen muistan ainakin silloin tällöin ottaneeni valmistuneesta työstä.


Muutenkin taitaa dementia vaivata. Kesä livahti ohi jotenkin huomaamatta. Mitään elämää
suurempia tapahtumia ei jäänyt mieleen. Sää ei ollut huono, mutta niin epävakainen, että suurin
osa matoistakin jäi pesemättä. Pesu olisi onnistunut, mutta kuivaaminen ei, kun joka toinen päivä paistoi aurinko ja joka toinen satoi.

 

 

 

Piha oli kauniimpi ja paremmin hoidettu kuin koskaan. Syynä lienee se, että vastuu siirtyi kokonaan miehelleni. Minä ainoastaan vienosti esitin toiveita ja etsin ohjeita kaikkitietävältä tekoälyltä. Mies pyöri innokkaasti pihalla joka päivä. Kasvatti omatoimisesti auringonkukkiakin. Puhkui pyhää vihaa, kun kolmen metrin korkeudesta oli nuput varastettu. Minun piti tehdä salapoliisihommaa, tekoälyn avustamana tietenkin. Tulimme siihen lopputulokseen, että syyllinen on pihassamme asusteleva Roope-orava, vaikka ei se tietenkään tunnustanut. Nyt jää harkittavaksi, kannattaako enää edes yrittää kasvattaa mokomia, kun niistä ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin kastelemisen ilo.

Lukemattomia tunteja kului myös miehen aarteiden läpikäyntiin autotallissa. Siivosimme sitä
useamman viikon. Yritimme myydä kamppeita kirpputorilla, mutta ei se tällä kylällä oikein leiville
lyönyt. Pitäisi ilmoitella arvokkaampia tavaroita johonkin rakennustarvikekirppikselle, mutta ei ole
vielä jaksettu. On niin ärsyttävää hommaa kuvata ja kirjoitella tekstejä niihin. Yritin tehdä sitä
kesällä, mutta sekään ei onnistunut. Paikallisen Facebook-kirppiksen moderoija oli sitä mieltä, että
minut on bannattu Facebookin toimesta. En voi julkaista yhtään ilmoitusta ilman moderoijan
hyväksymistä. Hän ei kuulemma voi asialle mitään, vaikka olen ihan viaton, eikä syytä tiedetä. En
ole vuosiin yrittänyt myydä mitään, joten olen täysin ymmällä siitä, mitä pahaa olen Facebookille
tehnyt. Niinpä luovuin siitäkin urakasta toistaiseksi.



Nyt syksyn tultua olen yrittänyt vähän aloitella ompelemista, mutta kyllä se jäykkää on, kun tauko
on pitkä. Täytin pyöreitä elokuussa ja sain valita työnantajaltani lahjan. Verotussyistä sen piti olla
tavara. Millään en meinannut keksiä, mitä meiltä puuttuisi, mutta lopulta päädyin saumuriin.
Sellaiseen halpaan Singerin perusvehkeeseen, minkä luvatulla summalla sai. Nyt minulla on kolme
saumuria, kaksi ompelukonetta ja kaksi iankaikkisen vanhaa teollisuuskonetta, joilla en
uskalla/osaa tehdä mitään. Niiden lisäksi vielä pari vanhaa rohjaketta kaapin päällä, jotka vaatisivat
pientä huoltoa, jos niitä joku tarvitsisi. Ei puutu enää kuin ompelija tai kolme.

Tulinkin tässä juuri siihen tulokseen, että on parasta laittaa tähän postaukseen vain kauneimmat
kuvat pihasta, koska sen parissa aika on enimmäkseen mennyt. Etsiskelen villasukan kuvia
myöhemmin.

Tässäpä tätä jaarittelua tällä erää. Ehkäpä seuraava postaus tulee nopeammin kuin kolmen
kuukauden päästä. Ainakin niin olen suunnitellut. Kunhan löydän ne villasukkakuvat.

Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

Minttu

Kukkiva näköeste kuormalavoista

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Niin se loma vierähti ja taas on palattu sorvin ääreen. Minulla oli kovasti suunnitelmia loman ajalle, erityisesti käsitöihin liittyviä, mutta niin onnettomasti kävi, ettei niistä tullut mitään.

 

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa vasemman (paremman) käteni kyynärpäässä kova kipu, (ehkä hermopinne, sanoo Google), ja se vain paheni loman mittaan. Kaiken lisäksi onnistuin kolauttamaan sormenikin niin pahasti, että hyvä, kun pystyn kirjoittamaan. Niinpä jäivät kaikki käsityöt odottelemaan parempia päiviä. Virkatun pöytäliinan sain puoliväliin saakka tehtyä, siinä kaikki.

Onneksi aivot toimivat vielä ainakin puoliteholla, joten voin esitellä mieheni rakentaman virityksen, johon annoin inspiraation ja alustavat ohjeet. Eihän mies niitä noudattanut, mutta ainakin vähän sinne päin. Ehkäpä tämä on jopa parempi kuin alkuperäinen suunnitelmani.

Tämän on siis tarkoitus olla näköeste tuonne takana näkyvälle kadulle. Se valmistui tänä kesänä niin myöhään, että mitään hajuherneentaimia en enää löytänyt ja siemenistä on myöhäistä kasvattaa. Ehkäpä ensi kesänä olemme ajoissa liikkeellä. Laitettiin kuitenkin pelargonioita kasvamaan, jotta eivät ihan tyhjillään olisi. Olin suunnitellut, että kuormalavoista valmistuisi yksi tällainen laatikko, mutta mies teki yllättäen kaksi. Ehkäpä homma siksi venyi niin pitkään…?

No, laitettiin pömpelit ensin vierekkäin, mutta minusta pihasta tuli vähän ahtaan oloinen. Siispä siirrettiin ne selät vastakkain. Toivottavasti nuo pelargonianreppanat vähän innostuisivat kasvamaan, kun lopultakin paistaa aurinko. Laatikoista tuli vähän eriväriset, vaikka käytettiin samaa öljyä. Pohjaväri taisi olla hieman erilainen. Sehän kuitenkin mielestäni on tämän kierrätyshomman idea, ettei kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle, kunhan tuote toimii. Kenties auringonvalo tasoittaa ajan myötä värieron. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, että saimme vähän näkösuojaa pelikentällemme. Meillä on tapana heittää tikkaa ja yatzy-kuutioita tuossa kiveyksellä. Mölkkyä pitää viskoa nurmikolla, etteivät palikat hajoa.

Toinen idea oli netistä poimittu, mutta erittäin kätevä. Pionipuskamme on onnistunut kukkimaan joka vuosi pahimman ukkosmyrskyn aikaan ja sateen jälkeen kukista on jäljellä vain limaisia lehtimöykkyjä. Nyt myrskyvaroituksen tullessa pyysin miestä virittämään kuvassa olevan sadesuojan rautakangen varteen kiinni. Nippusiteillä se kuulemma onnistui ja on toiminut erittäin hyvin. Sade ei ole päässyt tuhoamaan rakkaita pioneitani, eikä sateenvarjokaan pahemmin kirvele silmää, kun se on läpinäkyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisia terveisiä tällä kertaa. Toivottavasti pääsen pian jo käsitöihin kiinni, ettei tarvitse miehen tekeleillä ratsastaa.

Aurinkoisia päiviä sinulle edelleen, vaikka ehkäpä vähempikin helle riittäisi.

 

Minttu

Makrameeamppeli ja kesähöpötystä

 

Kylläpä aika rientää!

Etenkin, kun ramppaan vain kodin ja työpaikan väliä. Viikot vilahtavat lentäen ohi ja ennen kuin huomaankaan, on syksy… voih.

 

Tänä vuonna sää on ollut niin oikullinen, että en ole päässyt oikeaan kesävireeseen ainakaan vielä. Edes kesäkukkia emme ole hankkineet, kun öisin on niin kylmää. Nyt näyttäisi ainakin hetkeksi lämpenevän, joten ehkäpä tänä viikonloppuna päästään istutushommiin. Onneksi meillä on jonkin verran sipulikukkia, jotka ovat ilahduttaneet pitkin kevättä. Tällä hetkellä myös rodot ovat parhaassa loistossaan. Kuvan pensas ostettiin viime keväänä ja näin ihanasti se kukkii! Olenkin miettinyt, että pitäisiköhän hankkia niitä vielä lisää.

Käsityöt ovat edenneet harvakseltaan, mutta jotain olen sentään saanut aikaan. Väsäsin kolme amppelin ripustinta, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän kummallisen näköisiä ilman kasveja. Kunhan saan kukkaset hankittua, voin julkaista vielä pari kuvaa, mutta tämä viritys oli pakko kuvata ilman kasvia, koska se lähti saman tien toiseen huusholliin.

Yhdistin yksinkertaisesti makrameenauhat ja valkoisen metallirenkaan. Tarkoituksena on laittaa sopiva kukkaruukku renkaaseen siten, että se jää siihen mukavasti kiikkiin. Ei ole niin tarkkaa, minkä mallinen ruukku on, kunhan se ei pääse solahtamaan renkaasta läpi. En ole vielä edes testannut, miten homma toimii, mutta se jää nyt tyttären ihmeteltäväksi, koska hän vei tuon tekeleen mukanaan. Valkoisiin kukanlehtiin hurahti tovi jos toinenkin, joten vaivaa tuli nähtyä yhden amppelin eteen. Toivoa sopii, etten ole kehitellyt aivan kelvotonta vempelettä.

Ensi viikolla pääsemme muuttohommiin, sillä nuorempi tyttäreni vaihtaa paikkakuntaa. Saapa nähdä, ehdinkö kirjoitella jossain välissä edes vähän. Juhannuskin taitaa tulla aivan liian pian.

Toivotan sinulle lämpimämpiä kesäpäiviä tästä eteenpäin!

Terveisin 

Minttu 

 Ps. Tytär leipoi mansikkakakun isänsä syntymäpäiväksi. Niinpä kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat on maistettu. Eivät olleet kovin häävejä, todennäköisesti kasvihuoneesta peräisin. Odottelenkin parempia jo vesi kielellä, olenhan mansikoiden suurkuluttaja. Viiden kilon laatikko katoaa kevyesti yksinkin, jos kukaan muu ei ehdi hätiin.