Lapasia ja sukkia – taas

 

Hei,

lupasin vähän aikaa sitten esitellä sukkia ja lapasia, joita on tullut viime aikoina neulottua. Eipä niitä kovin monta paria ole, mutta laitan nyt kuvat kuitenkin tähän. Telkkaria katsellessa niitä syntyy, koska paljon muuta en osaa samaan aikaan tehdä.

Keväällä ei kuitenkaan oikein innosta talvivarusteiden tekeminen, mutta mitä ihmettä sitten tekisin? Tällä hetkellä minulla on meneillään vähän sellainen tyhjän taulun ongelma. Tarvikkeita olisi vaikka mihin, mutta kynnys ryhtyä työhön on korkea. Pitää varmaan mennä Pinterestiin katsomaan, mitä on tullut vuosien mittaan tallennettua. Siellä tallennukset tuppaavat unohtumaan saman tien, kun ne on tehty.

Tässä ovat Pinterestistä napatun mallin mukaiset lapaset. Kovasti muistuttavat Marimekkoa, mutta kai niitä saa omalle perheelle tehdä? Marimekko kun on tunnetusti mustasukkainen kuvioistaan. Lanka on Seiskaveikkaa.

Nämä unisukat taas ovat Drop’s Alpaca lankaa. Ajattelin antaa ne 8-kymppiselle äidilleni äitienpäivälahjaksi. 

 Nämä sukat neuloin itselleni tyttären villapaidan jämistä. Lanka on Drops Big Merinoa. Raitoja tuli sen mukaan, miten jämiä riitti. Minusta tuollaiset epärytmikkäät raidat ovat oikeastaan paljon mielenkiintoisempia kuin säännölliset kuviot. Ajattelin käyttää sukkia etätöitä tehdessäni. Tietokoneen ääressä palelee aina. Siinähän sitä ollaan lähes liikkumattomana koko päivä.

 
Nämä lapaset tein lapsenlapseni kokoon Marimekko-lapasten jämistä. Yyh, aina vaan jää jämiä. Mitä muuta niistäkin voisi keksiä kuin lisää lapasia ja sukkia? Onneksi niille löytyy käyttäjiä, mutta mielenkiintoni tahtoo välillä lopahtaa.

Tässähän näitä tällä erää. Lisää sitten, kun en keksi muuta tekemistä telkkarin ääressä.

Minttu

Elonmerkkejä - sukat ja lapaset

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Olen ollut anteeksiantamattoman kauan kirjoittamatta, mutta minulla on melko hyvä syy. Sairastuin tasan kolme viikkoa sitten flunssaan, joka ei ole vieläkään parantunut. Enpä muista yhtä hankalaa tautia sairastaneeni. Kuumetta ei ollut paljon, mutta kaikki muut oireet todella pirullisia. Nyt on enää ääni kadoksissa ja öisin yskittää, mutta pikku hiljaa alan päästä elävien kirjoihin.

Käsitöiden tekemiseen tauti on tietenkin vaikuttanut kovasti. En ole jaksanut innostua mistään. Kädet onneksi käyvät silloin tällöin omia aikojaan, joten parit lapaset ja sukat olen saanut väsättyä kipeänäkin. Eivät ne mitenkään erikoisia ole, mutta melkoista tervanjuontia on ollut niiden valmistaminen. Siksi olen saavutukseeni oikein tyytyväinen.

Jotain jännää tekisi mieli ommella, mutta milloinkahan saisin sen aikaan? Minulla on leikkuupöytä kellarissa, jota on pidetty melko kylmillään koko talven sähkönsäästösyistä, joten en ole tuntenut houkutusta lähteä sinne värjöttelemään. Pitänee laittaa lämmöt korkeammalle jo edellisenä päivänä, jos joskus vielä tuntuu, että jaksan sinne hinautua. Miten elämä voikin välillä olla raskasta…huoh.

Mutta kyllä tämä tästä. Huominen on minun kalenterissani enää talvipäivä ja sitten alkaa kevät, vaikka väkisin. Taas selvittiin talven yli!

Pitäisiköhän tormistautua ja vaihtaa keittiön jouluverho pääsiäismalliin? Siinäpä urakkaa huomiselle. Muuten en viitsi suuremmin rehkiä. Tytär on parhaillaan matkalla tänne ja ajattelin lähteä hänen kanssaan huomenna kaupungille humputtelemaan, kun vihdoinkin olen vähän pirteämpi. Edellisestä kerrasta onkin viikkoja.

On se hienoa, että mies on jaksanut hoitaa kaikki kauppa-asiat ja muut puolestani näinä viikkoina, vaikka hänkin on ollut sairaana. Lääkärin mielestä hän voi oikein hyvin lähteä raskaaseen ruumiilliseen työhön toiseen kaupunkiin, vaikka oireita onkin. Yöt yskitään ja ennen aamuviittä hän lähtee ajamaan toista sataa kilometriä töihin. Illalla sama reissu takaisin. Ihme, että tauti on tuolla menolla kuitenkin paranemaan päin. Hyvähän se minun on ollut etätöissä kököttää. Melko sankari tuo ukkokultani.

Tässäpä näitä kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa. Laitan vielä alle kuvat sukista ja lapasista, ihan vain siitä ilosta, etten ole täysin jouten maannut koko helmikuuta.

Mukavaa maaliskuun alkua, linnunlaulua ja aurinkoisia päiviä!

Minttu

Nämä ovat Drops Fabel -langasta ja Dropsin ohjeilla neulotut, tai ainakin aloitetut. 
Loppu meni ohjeita katsomatta.

Nämä ovat myös Drops Fabel-lankaa, värikästä sellaista. Olisiko ollut Print-lisänimi? 
Perusmallia, kuten minulla yleensä.

Nämä lapaset taas ovat Drops Big Merino -lankojen jämistä väsätyt.

 

Neuleita pukinkonttiin ja ensimmäinen nypläystyö

 

Hei,

tulinpa morjestamaan pitkästä aikaa. Olen ollut vähän alamaissa viime aikoina johtuen erilaisista terveysongelmista, enkä ole jaksanut pahemmin tehdä käsitöitä tai edes kirjoittaa niistä. Muutaman kerroksen olen aina silloin tällöin yrittänyt pistellä telkkaria tuijottaessa, joten väkisinkin on jotakin tullut myös valmiiksi.

Tällaisia neuleita on lopsahtanut puikoilta. Puseroa olen tehnyt ja purkanut ja tehnyt jo pitkään, mutta nyt se on valmis. En ole kylläkään varma, onko se saajalleen sopiva. Esittelen sen tarkemmin joulun jälkeen (jos muistan), kunhan pukki on sen kuljettanut kohteelleen.

Kesällä neulotusta tilkkupeitosta jäi jonkin verran jämälankoja ja aloinkin muuntaa niitä vähitellen sukiksi ja lapasiksi. Ensimmäiset ovat tässä, nekin pukinkonttiin menossa. Suosin yksinkertaisia malleja, koska haluan yleensä katsella jännäreitä telkkarista samalla. Siksipä näissäkään lapasissa ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin nyt vaan kertoa, etten ole ihan pelkästään vetelehtinyt parin viime viikon aikana. Turha näihin tumppuihin on mitään kommervenkkeja väsätäkään, koska lapsukaiset, joille ne on tarkoitettu, hukkaavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Heillä siis määrä korvaa ehdottomasti laadun. 

Tässä on ensimmäinen nypläystyöni valmiina. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Se kohta ohjeissa, jossa kerrottiin kiemuroiden liittämisestä toisiinsa, oli jäänyt omaksumatta. Siksipä jouduin jälkikäteen ompelemaan koukerot käsin kiinni. Nyt olen viisaampi ja seuraavan kerran en mokaa ehkä yhtä komeasti. Kyllä tuollakin jotakin pystyy koristelemaan, kun tällää kunnolla liimaa takapuolelle.

Nyt pitää lähteä keittämään isännälle jauhelihakastiketta, jota en olekaan valmistanut varmaan vuosiin. Edellisen kerran muistan tehneeni sitä niinä hyvinä aikoina, kun kaupasta sai vielä helposti naudanjauhelihaa, eikä se edes maksanut maltaita. Ehkäpä tästä tulee nyt herrojen herkkua, kun se oli niin törkeän hintaista ja sitä piti vähän jopa metsästää.

Mukavaa illanjatkoa sinulle!

Minttu