Edes muutama patalappu

 

Heippa!

Kirjoittelenpa tässä häthätää, ettei blogi jää ihan hunningolle.

Toissa viikolla meni hermot ommellessa ja se homma tyssäsi sitten perjantaina ihan tyystin. Tytär tuli loman viettoon ja mieskin jäi vapaalle pääsiäisviikoksi, joten muuta puuhaa löytyi yllin kyllin. Mies ja tyttö tekivät pihahommia, siivosivat, huolsivat autojaan, vaihtoivat kukkiin mullat ja ajelivat asioillaan ympäri kaupunkia. Minä istuin enimmäkseen olohuoneessa murjottamassa. Jalkani ovat niin kipeät, etten pääse kunnolla kävelemään. (Nivelrikko ja yritän olla syömättä enää särkylääkkeitä.) Kauppareissutkin ovat jääneet miehen vastuulle. Ainoa, missä voin perhettä auttaa, tuntuu olevan neuvominen. Se on sitten eri juttu, miten neuvoja halutaan ottaa vastaan…

 No, pari pikku reissua yritettiin tehdä. Ajelimme Haminaan ja Riihimäelle. Haminassa meni sisu kaulaan, enkä jaksanut mennä museoon, kuten oli suunniteltu. Riihimäellä olin reippaampi ja vierailimme lasimuseossa. Siellä tulikin sitten nostalgian aiheuttama itku, kun Markku Pirin näyttely toi nuoruuden opiskeluajat Kuopion käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa mieleen. Siihen aikaan Markku Piri oli kuuma nimi, ja näyttelyssä olevien kankaiden kuosit olivat jääneet näköjään pysyvästi mieleeni. Kunpa kaikki olisi sujunut silloin, kuten olin suunnitellut. Ei käynyt niin, vaan koko elämältä romahti pohja yhdessä yössä ja opinnot keskeytyivät. Siihen jäivät haaveet vaatesuunnittelijan urasta. Mutta se siitä. Elämä ei ole aina helppoa.

Sisällä lomaa viettäessäni sain kuitenkin neulotuksi parit sukat ja välillä virkkasin epämääräistä pitsiliinaa, jonka valmistumisesta ei ole mitään tietoa, eikä edes suunnitelmaa. Kivat lapaset sain alulle ja ehkäpä tänä iltana valmiiksi, joten esittelen neuleet sitten seuraavalla kerralla.

Nyt ajattelin julkaista kuvan patalapuista, jotka ompelin toissa viikolla. Entiset olikin jo poltettu puhki. Tilkkujen kanssa askartelu on tosi kivaa ja niitä riittäisi rajattomasti, mutta mitä ihmettä niistä tekisin? Joka paikka pursuu tavaraa jo nyt. Lisäksi sisustuksemme on melko hillittyä nykyisin. Jotenkin tilkut eivät sovi tyyliin. Jos jonain päivänä saisimme pienen mummonmökin jostain hankittua, sitten ehkä voisin sisustaa sen iloisen värikkäästi. Se on kuitenkin vain haave, joka saattaa jäädä hyvinkin toteutumatta. Säilönpä silti tilkkujani kaiken varalta.

Lopputulemana voisin sanoa, etten tiedä, oliko minulla hyvä loma. Olisihan se voinut huonomminkin mennä. Jotenkin vain suunnitelmat ja kyky toteuttaa niitä eivät tunnu kohtaavan. Onneksi alkoi taas kolmen kuukauden työputki, joten vapaa-ajan ongelmia ei varmaankaan tule.

Tässähän tätä itsesäälin värittämää marinaa tällä kertaa. Toivottavasti seuraavan kerran on valoisampi mieli. 

Mukavaa viikonloppua kuitenkin! 

Minttu

Tilkkutyyny summamutikassa

 

Hyvää keväistä huomenta! 

Eilen vietin toista lomapäivääni ja sain sentään jotain aikaiseksi. Vierashuoneeseen valmistuivat pitkät valkoiset verhot kesäksi. Hinnaksi tuli alle viisi euroa, koska kankaat oli ostettu Eurokankaan viitosen säkissä muiden kankaiden kanssa. 

 Seuraavaksi ompelin tyynynpäällisen ulkokäyttöön. 

 Meillä on terassilla vanhanaikainen keinu muovikatoksineen. Vaikka se ei ole muodikas, se on erittäin mieluinen minulle, koska katoksen suojassa voin istuskella pehmeällä patjalla ja tehdä käsitöitä. Siinä voi myös välillä saada oikein lokoisat päiväunet.

Ostimme keinun pari vuotta sitten, mutta jo nyt sen mukana tulleet tyynyt olivat haalistuneet käyttökelvottomiksi. Niinpä tein yhden uuden tyynyn sopivaksi mustavalkoiseen pehmusteeseen. Eiköhän se riittäne päiväunien päänalustaksi.

 Käytin tyynyyn mekkokankaan jämiä. Kangas on siitä hauska, että sen toisessa laidassa on raidallinen alue ja muuten se on kukallinen. Niinpä sain tilkkutyön aikaiseksi yhdestä ainoasta kankaasta. Ehjää palaa ei ollut enää, pelkkiä riekaleita, mutta onnistuihan se niistäkin.

 En halunnut nähdä kovin suurta vaivaa pihatyynyn vuoksi, koska todennäköisesti sekin on pilalla parin vuoden sisällä. Niinpä ompelin pikakolmioita ja kasasin niistä tyynyn. Sitten kun tuli kiire saada valmista, laitoin toiselle puolelle vielä kaitaleita.

 Näinhän se minulla aina toimii. Alan vain tehdä jotakin suunnittelematta yhtään ja katson, syntyykö mitään. Nytkin neliöitä tuli ommeltua liian vähän, enkä jaksanut tehdä lisää vaan aloin soveltaa. No, onpahan vaihtelua, kun tyynyn puoliskot ovat erinäköisiä.

 Pikakolmiot ovat helppoja tehdä ja niistä saa syntymään vaikka minkälaisia kuvioita. Työ on nopeaa ja hauskaa.

OHJE:

Leikkaa tasasivuisia neliöitä ja liitä niistä aina kaksi eriväristä yhteen nurjat puolet vastakkain. Piirrä halkaisija kulmasta kulmaan. Ompele paininjalan leveydeltä ommel viivan kummallekin puolelle. Leikkaa kolmio kahtia viivaa pitkin. Avaa muodostuneet neliöt ja silitä saumanvarat tummemman kankaan puolelle. Sitten vain suunnittelemaan, miten liität neliöt toisiinsa. (Fiksumpi ehkä osaa suunnitella jo etukäteen…)

 Minullahan tuo tyynyn koko syntyi ihan tuurilla, mutta jos haluat tietyn kokoisen työn, kannattaa huomioida saumanvarojen tarve. Kaikille reunoille kannattaa lisätä ainakin 0,7 cm saumanvaraa ja lisäksi halkaisijan molemmin puolin tarvitaan saman verran. Ehkäpä kannattaa piirtää suunnitelman mukainen neliö, jakaa se kolmioiksi, piirtää uudet kolmiot saumanvarojen kanssa, liittää ne yhteen ja piirtää niiden avulla tarvittava uusi, isompi neliö.

 

 

 

 

Käsityösaavutukset jäivät eilen tähän, koska illansuussa piti lähteä haravoimaan ennen räntäsateita… ai niin, neuloin minä eilen vielä pikkutytön säärystimen valmiiksi, mutta esittelen sen myöhemmin, kunhan toinenkin valmistuu.

 Vielä riittää materiaalia tilkkutöihin, etenkin, jos tyynyn saa aikaan yhdestä ainoasta kankaasta. Lähdenpä siis hommiin. Tänään on kyllä tiedossa vähemmän mielenkiintoinen juttu. Pitää ommella itselleni uusi kesäpyjama, kun entisistä on jäljellä enää reikiä.

Minttu