Pikkuneidin juhannushame

 Hyvää keskikesän keskiviikkoa!

Juhannus se meni sitten. Vieläkään ei oikein tunnu kesältä. Äsken onneksi lakkasi satamasta ja ilma vähän selkeni. Se antaa toivoa, että näkisimme auringon tälläkin viikolla.

Sen verran hyvä tuuri oli juhannuksena, että aattoiltana paistoi aurinko mökillä, jossa olimme vierailemassa. Ei se paljon lämmittänyt, mutta tunnelmaan sillä oli suuri vaikutus. Meillä oli oikein mukava reissu. Saimme kylpeä sekä tavallisessa että savusaunassa, kastautua uima-altaan jääkylmässä vedessä ja köllötellä paljun lämpimässä. Hyttysetkin olivat kai paleltuneet kuoliaaksi, koska niistä ei ollut yhtä paljon riesaa kuin olin etukäteen pelännyt. Kyllähän minulle tuli ehkä kymmenen paukamaa nytkin, mutta se on murto-osa menneiden kesien kärsimyksestä. Pöytä notkui salaatteja ja grillissä tirisi erilaisia lihoja. Niinpä tuli syötyä perinteiseen malliin ihan liikaa. Pelasimme lautapelejä ja kuuntelimme viime vuosituhannen musiikkia. Oikein kodikasta siis.

Ainoa pettymys oli itse tekemäni hyytelökakku, johon ohjeen otin Kotona-sivustolta. Jokin pikku mittavirhe siinä sattui, koska hyytelö ei pysynyt yhtään kasassa sen jälkeen, kun irrotin irtopohjavuoan sen ympäriltä. Noin minuutin verran se oli oikein kaunis, kunnes levisi pitkin pöytää. Hyvänmakuista se silti oli siltä osin, mitä tarjoilulautasella säilyi. Pöytää ei kukaan sentään kaapinut, vaikka puolet kakusta oli lautasen ulkopuolella. No, tulipahan kokeiltua sekin ohje.

Vein tuliaisiksi pikku Siirille kuvan hameen. Sillä hän jaksoi hetken pyörähdellä, kunnes vaihtoi jälleen housut jalkaan. Hän olikin sanonut äidilleen, ettei tarvitse hameita, koska on kuitenkin suuren osan ajasta pää alaspäin. Tottahan se näytti olevan. Tyttö seisoi käsillään ja heitti voltteja trampoliinissa tuntitolkulla. Eipä sitä hame päällä oikein voi tehdä.

Mukava oli kuitenkin tuo hamonen ommella, koska sain käyttää taas luovuuttani materiaalien löytämiseksi. Ainoa kaupasta hankittu osa on helmapitsi, joka sekin oli niin lyhyt pätkä, että jouduin säätämään piparkakkureunaa loivemmaksi. Pallokangas on jäänyt erään mekon ompelusta ylimääräiseksi, vuorina on valoverhon pätkä, tyllihelma jäi yli Siirin äidin hääpuvusta ja sen alla oleva valkoinen röyhelö taas on minun isoäitini vanhasta lakanasta. Olin oikein tyytyväinen, kun sain taas nyhjättyä tyhjästä jotakin käyttökelpoista.

Aurinkoa odotellessa,

Minttu

Pikkulikan pitkä mekko

Hyvää Vappupäivää!

Jälleen piti penkoa tilkkukaappia. Sieltä löytyi palanen persikkaisen oranssia pliseerattua kangasta. Siitä syntyi tämä pitkä mekkonen kesäkäyttöön. Käyttäjäksi kaavailen taas yhdeksänvuotiasta Siiriä. Hän se joutuu toimimaan tekeleitteni mannekiinina, kun ei lähipiirissä ole muita pikkuneitosia. Minä kun rakastan pienten vaatteiden tekemistä.

Yläosan kanssa oli vähän ongelmaa, kun en ole pahemmin oranssinsävyisiä kankaita ostellut. Löytyi kuitenkin tuollaista persikansävyistä pitsikangasta ja mielestäni se sopi tarpeeksi hyvin kankaan väriin. Niskaan ompelin pari nappia ja lankasilmut kiinnikkeiksi. Siiri on niin hoikka, että sujahtanee helposti mekkoonsa ilman vetoketjua. Tähän viritykseen ei kauan mennyt. Taidan tehdä piakkoin toisen, jos löydän kivan kankaan. 

Minttu

 

Tyllihame tyttöselle

 

Ratkiriemukasta Vappua!

Eilen ompelin pikkutytölle tyllihameen. Siinäpä sitä olikin tekemistä. Ihan lähiaikoina ei tee mieli poimuttaa mitään.

Minulla on vanhassa isossa pyykkikorissa tyllikankaita, osa pieniä riekaleita, osa vähän isompia. Olen jo kauan suunnitellut, että niistä pitäisi tehdä näyttävä hamonen. Sopiva kohdekin on lähipiirissä, 9-vuotias Siiri. Nyt sitten lopulta tartuin härkää sarvista ja aloin hommiin. En ole kovinkaan innokas poimuttaja, joten siitä vastenmielisyys.

Korista löytyi 30 vuotta sitten käytetyn morsiusneitopuvun alushameen jäänteet. Se oli tanssin tiimellyksessä revennyt ja käyttökertoja oli takana tasan yksi. Lisäksi löysin palan samanväristä (ivory) tylliä, joka oli jäänyt yli tyttäreni hääpuvusta. Leikkasin kankaat suikaleiksi ja ompelin ne yhteen röyhelöitä varten. Halusin, että frilloissa olisi siisti reuna, joten siksakkasin ne. Siihenpä upposikin lankaa, muistaakseni jouduin puolaamaan ainakin viisi kertaa.

 Poimuttaminen ei ollut niin rasittavaa, kuin luulisi, kun röyhelöllä on pituutta jopa yli kymmenen metriä. Tylli poimuttui itsekseen helposti käsiteltävään pituuteen, joten asettelu oli loppujen lopuksi melko helppoa.

Aluskankaana käytin vuorisilkkiä ja vyötärökaitaleeseen löytyi saman sävyinen trikoosuikale. Siinäpä pikkulikalle hamonen kesän menoihin.

Minun lomani alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja loppuviikoksi on suunniteltu monenlaista tekemistä. Tulee keskeytys ompeluhommiin. Sen jälkeen kynnys onkin korkeampi lähteä työpäivän jälkeen kellaristudioon ompelemaan. Siinä joutuu kävelemään monen monta porrasta. Ehkäpä tämän blogin kirjoittaminen saa minut kuitenkin vielä innostumaan, toivoa sopii.

Muistathan nauttia keväisestä juhlapäivästä, satoi tai paistoi!

p.s. Täytynee lähteä vappuheilaa metsästämään minunkin. Toivottavasti löytyy tyylikkäämpi tyyppi tänä vuonna kuin tuo männävuonna esiintynyt uros.

 

 

 

 

 

 

 Terveisin 

Minttu