Kaksi yöpukua varhaisteinille

 

Hyvää huomenta!

Kaunis aamu siellä koittaa taas. Lomapäivä ja heräsin ennen viittä. Ei se mitään, ehdinpä puuhailla enemmän.

Eilen sain ommeltua pari yöpukua 11-vuotiaalle Siirille, kuten hänen äitinsä oli toivonut. Tässäpä nämä. 

 Tämä kesäisen romanttinen mekkoyökkäri on tehty Suuri Käsityö -lehden ohjeella. Tai ainakin yläosa. Helman leikkelin sen mukaan, miten kangasta riitti. Tuo kangas onkin melko mielenkiintoisen näköistä. Vähän viuhalleen painettuja ruutuja ja koristeena räikeän värisiä kukkia. Sain kankaan äidiltäni, joka oli ommellut siitä itselleen yöpuvun joskus kauan sitten. Ajattelin heti sen nähdessäni, että tuosta en kehtaa muuta tehdä minäkään kuin yöpuvun. Silmät kiinni maatessa räikeys ei häiritse. Vaan eihän sitä tiedä, kuinka ruusuisia unia Siiri siinä näkee.

Malli on mukavan näköinen kevyessä kankaassa. Se onkin alun perin mekkoon tarkoitettu. Otin ensimmäisen sopivan kaavan lehtiä selatessani, koska Suuri Käsityö -lehden netissä toimiva mallihaku on ilmeisesti lakkautettu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Olen tilannut lehteä katkeamatta 45 vuotta ja nyt harkitsen tilauksen lopettamista. Aiemmin pystyin hakemaan helposti esimerkiksi hupparia 150-senttiselle lapselle, mutta nyt pitäisi selata pikavauhtia eteneviä videoita lehti kerrallaan ja arvailla, minkä kokoisille lapsille kukin kaava on tehty. Ei minulla ole sellaiseen aikaa. Miksi hyvin toimiva arkisto piti poistaa? Olisivat jättäneet sen oman onnensa nojaan ja jatkaneet typerillä videoillaan tästä eteenpäin. Kyllä minä vanhoillakin kaavoilla pärjäisin, jos vain löytäisin ne. Mihin tästä voisi edes valittaa? Jos joku tietää ratkaisun ongelmaan, olen erittäin kiitollinen vinkistä.

 

 

 

Tämä pyjama tuli ommeltua isoveljen pieneksi jääneillä collegepuvun kaavoilla. Tällaisessa ei kauan nokka tuhise, kun sen saa ensin leikattua. Pitäisi ostaa lisää trikoota ja väsätä useampi. Koirakuosi sopii eläinrakkaalle Siirille kuin söpö nenä päähän. Luulen, että siitä tulee uusi lemppariyökkäri, etenkin, kun muut ovat jääneet pieneksi.

Illalla kävin etsiskelemässä Siirin veljelle Rikulle uutta collegepaidan kaavaa, koska pojalle on tullut pituutta kymmenen senttiä lisää. Siinäpä oli taas työtä. Teini-ikäisille ei edellä mainitussa käsityölehdessä olekaan paljon kaavoja. Pari-kolme per vuosi. Ilmeisesti teinit eivät suostu pitämään itse tehtyjä vaatteita. Meillä onneksi ei ole vielä nyrpistetty neniä, vaikka voihan sekin päivä vielä koittaa.

Nyt ampaisen ompelemaan tuon Rikun paidan. Onpa sitten viemisiä kummallekin. Minulla on hyvässä muistissa se kerta, kun Riku kysyi, että miksi teen aina Siirille niin paljon vaatteita… Selittelin, että se johtuu siitä, että minulla on ollut vain tyttölapsia, joten kaapit ovat täynnä pieniä tyttöjen kangaspalasia. Sehän on totuus, mutta totta on sekin, että poikien vaatteet ovat minusta armottoman tylsiä. He kun eivät uskalla käyttää mitään, mikä poikkeaa kavereiden vaatteista. Enpä kyllä ihmettele, koska kiusaaminen on surkean yleistä nuorten maailmassa. Pitää olla todella rohkea, jos haluaa olla vähänkin persoonallinen. Koetanpa ommella siis jotain, minkä voisi löytää myös kaupasta.

Kirjoittelemisiin!

Minttu