Omalaatuinen kori

 

Moikka!

Ryhdyin eilisiltana kaivelemaan kaappeja, kun ei enää huvittanut neuloa lapasia tai sukkia. Löysinkin puisen korinpohjan, johon olin suunnitellut virkkaavani joskus jonkinlaisen korin. Levy tuntui jostain syystä pyörivän kaapissa tiellä ja tyhjän panttina, joten päätin pyöräyttää sen lopultakin koriksi.

Materiaaliksi löytyi jo kertaalleen purettua trikoista matonkudetta. Se oli niin epätasaisen levyistä, että ei siitä kunnon mattoa saanut virkattua. Että meninkin ostamaan sitä ison kasan. Se sai kuitenkin kelvata tähän, kunhan jättäisin leveimmät kuteenpätkät pois.

Eipä työ taaskaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Joskus olisi kyllä hyvä suunnitella ensin ja aloittaa vasta sitten, mutta enhän minä malta. Samalla, kun olin tyttären kanssa WhatsApp-keskustelussa, katselin kännykältä Youtube-ohjetta neuleen näköisen virkkauspinnan tekemiseen. Jotenkin kai ymmärsin sivusilmällä vilkuillut neuvot väärin, koska ei tästä mitään neuleen näköistä tullut. Pikkuisen vinoon kääntyviä raitoja syntyi kuitenkin. Eipä tuo mitään, kunhan nyt jotain tuli.

Myös kerrosten alun ja lopun liittämisessä oli ongelmia. Niinpä ensimmäisille kerroksille syntyi jotain kummallista röpellystä liitoskohtaan. Olin niin laiska, etten jaksanut purkaa koppaa alkuun saakka, joten jatkoin vain. Peitin lopuksi rumat patit lisäämällä kolme samettinappia korin kupeeseen, yhtä vinoon kuin pintakuviokin. Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sitä käyttäisin.

Eipä tuosta paljon ole sanottavaa, mutta on se ainakin persoonallinen. Siispä leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Matonkudetta löytyy vielä…

Minttu

Lisää unisukkia ja virkattu kännykkälaukku

 

Voi, kuinka kirkkaasti aurinko loistaakaan tänään!

Olisikohan kokemukseen kirkkaudesta syynä juuri alkanut parin viikon loma? Ehkäpä osa tunnelmasta onkin sisäistä, ei sään aiheuttamaa.

En voi sanoa, että työni olisi kovin raskasta tai kuormittavaa, mutta loma on aina poikaa. Etenkin tällainen kuin minulla: ei mitään suunnitelmia. Mieheni on vielä torstaihin saakka töissä, joten minulla on neljä ihanaa vapaapäivää käytettäväksi omiin juttuihini. Haaveilen, että saisin vihdoinkin ryhdistäydyttyä ompeluhommiin, mutta se jää nähtäväksi. Aloitan aikaisintaan maanantaina. Tämä viikonloppu menee kahdestaan köllötellessä ja puuhaillessa jotain pientä.

Olenkohan saanut viime aikoina mitään käsitöitä aikaiseksi? Katsotaanpa!

Neuloin kahdelle ystävälleni kovalla kiireellä unisukat syntymäpäivälahjaksi, koska kumpikin täytti viikon sisällä pyöreitä. Tietenkin minä hoksasin lahjaideani (lähes) liian myöhään. Kovan pakertamisen jälkeen sain ne ajoissa perille. Unisukkani tehdään ohuesta alpakkalangasta, mikä ei ole ihan maailman helpointa neulottavaa minun mielestäni. Se on niin liukastakin, että telkkua katsoessa ei tahdo tulla hommasta mitään. Vähän väliä saa olla nostamassa pudonneita silmukoita silmät hämärässä sirrillään. Onneksi sain tyttäreltä joululahjaksi kaulavalon oikein mummotyyliin, joten se vähän auttoi työssä. 

Tässä ovat ensimmäiset sukat. Niissä on mielestäni vähän Marimekon Tasaraita-henkeä. Pitäisiköhän vinkata Marimekolle uudesta myyntiartikkelista? He voisivat teettää kiinalaislapsilla koneella neulottuja unisukkia ja myydä ne satasella pari. Näin käsin neulomalla ei kyllä tienesteihin pääse. 

Kortti on tehty paperifiligraanitekniikalla.

Tässä ovat toiset sukat. Tai paremminkin toinen niistä. Unohdin ottaa kuvan ennen paketointia, joten lahjan saaja esitteli ystävällisesti sukkaa jalassaan työpaikalla. Vaihtelun vuoksi neuloin valepalmikoita. Kaveri kehui heti ensimmäisen yön jälkeen nukkuneensa uusissa lempparisukissaan tosi makeasti. 

Eilen valmistui ikuisuusprojekti viime syksyltä. Aloin työmatkalla huvikseni kokeilla uutta virkkauspintaa ja siitä tuli loppujen lopuksi kännykkälaukku. Sopivan pituinen vetoketju löytyi nurkista, vaikkakaan väri ei ole ihan sama. Kiinnitin vetoketjunkin virkkaamalla, mikä olikin melkoisen hankalaa. Kiinni se kuitenkin on. 

Tytär kysyikin jo laukun nähtyään, että paljonko maksaa. Eipä tietenkään mitään. Hyvä, että käyttöä löytyy.

Tässähän näitä käsitöitä. Ehkäpä lähipäivinä lisää.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua sinulle!

Minttu

Pitsiliina juhannuksen kunniaksi

 

Sateiset terveiset!

Juhannusta pukkaa ja sen huomaa jo säästä. Vettä tiputtelee vähän väliä ja taivas on paksussa pilvessä. Kaipa Luoja yrittää parhaansa, ettei Suomen kansa aivan villiinny auringonpaisteessa ja onnistu joukoittain hukkumaan järvillä sählätessä. Kyllä se kuitenkin turhan monelta onnistuu joka vuosi.

Olipa positiivinen alku…

Me lähdemme tänä vuonna pitkästä aikaa maaseudulle juhannuksen viettoon. Pitkä ruokalista on jo kirjoitettu ja pian pitäisi lähteä kauppaan hakemaan aineksia. Salaatteja tulee montaa sorttia ja lihaa moninkertaisesti enemmän kuin ruokasuositukset sallivat. Makkarat ajattelin kuitenkin jättää kauppaan.

Meitä on mökillä kolme sukupolvea ja odotan todella mukavaa ja lämminhenkistä juhannusta. Kunpa aurinkokin liittyisi joukkoon, ainakin välillä. Meillä ei suurta hukkumisvaaraa sentään ole, koska mökki ei sijaitse rannalla. Lapsetkin osaavat jo uida, joten heitä ei tarvitse ihan silmä kovana vahtia pienen uima-altaan vieressä.

Käsitöistä sen verran, että mielestäni pitsinvirkkaus kuuluu kesään, vaikka se ei muodissa olekaan. Aloittelin viime kesänä pitsiliinaa tyttäreni kotiin ja väsähdin hommaan heti alkumetreillä. Malli oli ärsyttävä, vaikka en oikein tiedä miksi. Koska palojen virkkaaminen osoittautui tervanjuonniksi, päätin tänä kesänä virkata viimeisen palan, jotta liinasta tulisi edes suorakaiteen muotoinen. Iso pöytäliina kutistuikin pikkuliinaksi. Näin minulle käy melkein aina. En jaksa puurtaa isoja töitä loppuun, vaan kyllästyn ja lopetan homman kesken. Olenkin epäillyt, että minullakin on jonkinasteinen ADHD.

Tässä tämä tekele kuitenkin on. Kuvan kanssa tuli jälleen kiire, koska liina piti jo toimittaa perille. Onneksi kokenut tekijä osaa virkata palaset suoraan kuvasta, koska en juhannuspuuhien keskellä ehdi kirjoittaa ohjetta uudeksi, selkeämmäksi versioksi. Olen saanut sen valokopiona yläasteella, mistä on jo kymmeniä vuosia, joten kuvaakaan ei kannata tässä julkaista. Siitä saa juuri ja juuri selvän paperiversiona ja lisäksi se on huonosti jäsennelty. Kaikkea sitä pitääkin ryhtyä yrittämään.

Toivotan sinulle lämmintä ja aurinkoista juhannusta! Ehkäpä sää tästä vielä huomiseksi paranee.

Ystävällisin terveisin

Minttu