Pitsiliina juhannuksen kunniaksi

 

Sateiset terveiset!

Juhannusta pukkaa ja sen huomaa jo säästä. Vettä tiputtelee vähän väliä ja taivas on paksussa pilvessä. Kaipa Luoja yrittää parhaansa, ettei Suomen kansa aivan villiinny auringonpaisteessa ja onnistu joukoittain hukkumaan järvillä sählätessä. Kyllä se kuitenkin turhan monelta onnistuu joka vuosi.

Olipa positiivinen alku…

Me lähdemme tänä vuonna pitkästä aikaa maaseudulle juhannuksen viettoon. Pitkä ruokalista on jo kirjoitettu ja pian pitäisi lähteä kauppaan hakemaan aineksia. Salaatteja tulee montaa sorttia ja lihaa moninkertaisesti enemmän kuin ruokasuositukset sallivat. Makkarat ajattelin kuitenkin jättää kauppaan.

Meitä on mökillä kolme sukupolvea ja odotan todella mukavaa ja lämminhenkistä juhannusta. Kunpa aurinkokin liittyisi joukkoon, ainakin välillä. Meillä ei suurta hukkumisvaaraa sentään ole, koska mökki ei sijaitse rannalla. Lapsetkin osaavat jo uida, joten heitä ei tarvitse ihan silmä kovana vahtia pienen uima-altaan vieressä.

Käsitöistä sen verran, että mielestäni pitsinvirkkaus kuuluu kesään, vaikka se ei muodissa olekaan. Aloittelin viime kesänä pitsiliinaa tyttäreni kotiin ja väsähdin hommaan heti alkumetreillä. Malli oli ärsyttävä, vaikka en oikein tiedä miksi. Koska palojen virkkaaminen osoittautui tervanjuonniksi, päätin tänä kesänä virkata viimeisen palan, jotta liinasta tulisi edes suorakaiteen muotoinen. Iso pöytäliina kutistuikin pikkuliinaksi. Näin minulle käy melkein aina. En jaksa puurtaa isoja töitä loppuun, vaan kyllästyn ja lopetan homman kesken. Olenkin epäillyt, että minullakin on jonkinasteinen ADHD.

Tässä tämä tekele kuitenkin on. Kuvan kanssa tuli jälleen kiire, koska liina piti jo toimittaa perille. Onneksi kokenut tekijä osaa virkata palaset suoraan kuvasta, koska en juhannuspuuhien keskellä ehdi kirjoittaa ohjetta uudeksi, selkeämmäksi versioksi. Olen saanut sen valokopiona yläasteella, mistä on jo kymmeniä vuosia, joten kuvaakaan ei kannata tässä julkaista. Siitä saa juuri ja juuri selvän paperiversiona ja lisäksi se on huonosti jäsennelty. Kaikkea sitä pitääkin ryhtyä yrittämään.

Toivotan sinulle lämmintä ja aurinkoista juhannusta! Ehkäpä sää tästä vielä huomiseksi paranee.

Ystävällisin terveisin

Minttu

 

Kässäkerholainen esittäytyy

Mukavaa keväistä päivää, uusi lukijani!

Olen lapsesta saakka ollut intohimoinen käsitöiden tekijä. Erityisesti ompeleminen on aina kiinnostanut minua. Myös neulomalla, virkkaamalla, solmimalla (makramee) ja askartelemalla syntyy kaikenlaista enemmän tai vähemmän onnistunutta tavaraa.

Hyvällä maulla, mitä se nyt sitten onkaan, on harvoin tekemistä tuotosteni kanssa. Käytän paljon alennusmyynneistä löytämiäni kankaita, tilkkuja, jämälankoja jne. Niistä sitten tulee, mitä sattuu. Harvemmin jaksan suunnitella asioita kovin kauan. Otan vain kankaan tai lankakerän ja annan palaa. Ihan parasta on se, kun materiaalia on liian vähän ja joudun soveltamaan. Silloin mielikuvitus on yleensä kukkeimmillaan.

Käyn päivätöissä, joten tarpeeksi aikaa käsitöihin ei ole milloinkaan. Nyt olen kuitenkin muutaman päivän yksikseni lomalla, joten saan nauttia täysin rinnoin peuhaamisesta tekstiilien kanssa.

Julkaisen tässä muutaman kuvan vanhoista käsitöistäni, koska en ole vielä ehtinyt tehdä tuoreita tällä lomalla.

Toivottavasti tapaamme toistekin 

Minttu