Neuleita pukinkonttiin ja ensimmäinen nypläystyö

 

Hei,

tulinpa morjestamaan pitkästä aikaa. Olen ollut vähän alamaissa viime aikoina johtuen erilaisista terveysongelmista, enkä ole jaksanut pahemmin tehdä käsitöitä tai edes kirjoittaa niistä. Muutaman kerroksen olen aina silloin tällöin yrittänyt pistellä telkkaria tuijottaessa, joten väkisinkin on jotakin tullut myös valmiiksi.

Tällaisia neuleita on lopsahtanut puikoilta. Puseroa olen tehnyt ja purkanut ja tehnyt jo pitkään, mutta nyt se on valmis. En ole kylläkään varma, onko se saajalleen sopiva. Esittelen sen tarkemmin joulun jälkeen (jos muistan), kunhan pukki on sen kuljettanut kohteelleen.

Kesällä neulotusta tilkkupeitosta jäi jonkin verran jämälankoja ja aloinkin muuntaa niitä vähitellen sukiksi ja lapasiksi. Ensimmäiset ovat tässä, nekin pukinkonttiin menossa. Suosin yksinkertaisia malleja, koska haluan yleensä katsella jännäreitä telkkarista samalla. Siksipä näissäkään lapasissa ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin nyt vaan kertoa, etten ole ihan pelkästään vetelehtinyt parin viime viikon aikana. Turha näihin tumppuihin on mitään kommervenkkeja väsätäkään, koska lapsukaiset, joille ne on tarkoitettu, hukkaavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Heillä siis määrä korvaa ehdottomasti laadun. 

Tässä on ensimmäinen nypläystyöni valmiina. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Se kohta ohjeissa, jossa kerrottiin kiemuroiden liittämisestä toisiinsa, oli jäänyt omaksumatta. Siksipä jouduin jälkikäteen ompelemaan koukerot käsin kiinni. Nyt olen viisaampi ja seuraavan kerran en mokaa ehkä yhtä komeasti. Kyllä tuollakin jotakin pystyy koristelemaan, kun tällää kunnolla liimaa takapuolelle.

Nyt pitää lähteä keittämään isännälle jauhelihakastiketta, jota en olekaan valmistanut varmaan vuosiin. Edellisen kerran muistan tehneeni sitä niinä hyvinä aikoina, kun kaupasta sai vielä helposti naudanjauhelihaa, eikä se edes maksanut maltaita. Ehkäpä tästä tulee nyt herrojen herkkua, kun se oli niin törkeän hintaista ja sitä piti vähän jopa metsästää.

Mukavaa illanjatkoa sinulle!

Minttu

Nypläyskurssin alkutunnelmia

 

Hei,

kuuden päivän ompelulomani uhkaa kulua osin muihin asioihin, mutta niinhän siinä aina käy. Lomalle kasaantuu asioita, joita ei muulloin tule hoidettua. Olen kumpanakin kahtena ensimmäisenä lomapäivänäni joutunut meikkaamaan(!) (inhoan koko hommaa) ja matkustamaan bussilla kaupungin keskustaan (inhoan sitäkin).

Eilen piti käydä katsomassa Downton Abbey -elokuva ennen kuin se katoaa ohjelmistosta. Olihan se haikeansuloinen paluu ihanan sarjan maailmaan, joten kannatti raahautua isolle kirkolle sitä varten.

Edellisen päivän kruunasi hammastarkastus, jonka hölmöyksissäni olin varannut keskelle lomapäivää. Onneksi samalla pääsin kansalaisopistoon nypläyskurssille. Tulin aloittaneeksi tänä syksynä tämän harrastuksen, koska mielestäni jatkuvasti pitää opetella jotain uutta, etteivät aivot kalkkeudu. No, tämä tosiaan on sen verran hankalaa, että varmasti toimii muistihuoltona.

Olen aina ihaillut kauniita nyplättyjä käsitöitä ja haaveillut, että itsekin osaisin. Työhön tarvittavien nypylöiden ja neulojen paljous on kuitenkin pitänyt minut aisoissa tähän saakka. Vähän aikaa sitten työkaverini kuitenkin kuuli tästä haaveestani ja päätti lahjoittaa minulle käytetyn nypläystyynyn tarvikkeineen. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin tarttua asiaan kiinni.

Olen nyt kahtena iltana käynyt kurssilla ja tässä vaiheessa mennään:

 

Jo tähän mitättömään pikku harjoitussuikaleeseen menee paljon neuloja ja muutama nypyläkin. 

 

  

Kotona pitää harjoitella kuulemma ainakin varttitunti joka päivä. Kyllä tämän loppuun saattamiseen meni minulta ainakin tunti. Onneksi on nyt muutama vapaa aamu, että asia ehkä edistyy. 

 

Mielestäni on pieni ihme, kuinka nypylöiden paikkaa vaihtamalla syntyy näin mukavaa verkkoa. Kuka on ollut niin fiksu, että on tällaisen keksinyt?

Uskaltaisinkohan kokeilla omin päin jotain muuta?

Minttu