Nypläyskurssin alkutunnelmia

 

Hei,

kuuden päivän ompelulomani uhkaa kulua osin muihin asioihin, mutta niinhän siinä aina käy. Lomalle kasaantuu asioita, joita ei muulloin tule hoidettua. Olen kumpanakin kahtena ensimmäisenä lomapäivänäni joutunut meikkaamaan(!) (inhoan koko hommaa) ja matkustamaan bussilla kaupungin keskustaan (inhoan sitäkin).

Eilen piti käydä katsomassa Downton Abbey -elokuva ennen kuin se katoaa ohjelmistosta. Olihan se haikeansuloinen paluu ihanan sarjan maailmaan, joten kannatti raahautua isolle kirkolle sitä varten.

Edellisen päivän kruunasi hammastarkastus, jonka hölmöyksissäni olin varannut keskelle lomapäivää. Onneksi samalla pääsin kansalaisopistoon nypläyskurssille. Tulin aloittaneeksi tänä syksynä tämän harrastuksen, koska mielestäni jatkuvasti pitää opetella jotain uutta, etteivät aivot kalkkeudu. No, tämä tosiaan on sen verran hankalaa, että varmasti toimii muistihuoltona.

Olen aina ihaillut kauniita nyplättyjä käsitöitä ja haaveillut, että itsekin osaisin. Työhön tarvittavien nypylöiden ja neulojen paljous on kuitenkin pitänyt minut aisoissa tähän saakka. Vähän aikaa sitten työkaverini kuitenkin kuuli tästä haaveestani ja päätti lahjoittaa minulle käytetyn nypläystyynyn tarvikkeineen. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin tarttua asiaan kiinni.

Olen nyt kahtena iltana käynyt kurssilla ja tässä vaiheessa mennään:

 

Jo tähän mitättömään pikku harjoitussuikaleeseen menee paljon neuloja ja muutama nypyläkin. 

 

  

Kotona pitää harjoitella kuulemma ainakin varttitunti joka päivä. Kyllä tämän loppuun saattamiseen meni minulta ainakin tunti. Onneksi on nyt muutama vapaa aamu, että asia ehkä edistyy. 

 

Mielestäni on pieni ihme, kuinka nypylöiden paikkaa vaihtamalla syntyy näin mukavaa verkkoa. Kuka on ollut niin fiksu, että on tällaisen keksinyt?

Uskaltaisinkohan kokeilla omin päin jotain muuta?

Minttu

Pitsiliina juhannuksen kunniaksi

 

Sateiset terveiset!

Juhannusta pukkaa ja sen huomaa jo säästä. Vettä tiputtelee vähän väliä ja taivas on paksussa pilvessä. Kaipa Luoja yrittää parhaansa, ettei Suomen kansa aivan villiinny auringonpaisteessa ja onnistu joukoittain hukkumaan järvillä sählätessä. Kyllä se kuitenkin turhan monelta onnistuu joka vuosi.

Olipa positiivinen alku…

Me lähdemme tänä vuonna pitkästä aikaa maaseudulle juhannuksen viettoon. Pitkä ruokalista on jo kirjoitettu ja pian pitäisi lähteä kauppaan hakemaan aineksia. Salaatteja tulee montaa sorttia ja lihaa moninkertaisesti enemmän kuin ruokasuositukset sallivat. Makkarat ajattelin kuitenkin jättää kauppaan.

Meitä on mökillä kolme sukupolvea ja odotan todella mukavaa ja lämminhenkistä juhannusta. Kunpa aurinkokin liittyisi joukkoon, ainakin välillä. Meillä ei suurta hukkumisvaaraa sentään ole, koska mökki ei sijaitse rannalla. Lapsetkin osaavat jo uida, joten heitä ei tarvitse ihan silmä kovana vahtia pienen uima-altaan vieressä.

Käsitöistä sen verran, että mielestäni pitsinvirkkaus kuuluu kesään, vaikka se ei muodissa olekaan. Aloittelin viime kesänä pitsiliinaa tyttäreni kotiin ja väsähdin hommaan heti alkumetreillä. Malli oli ärsyttävä, vaikka en oikein tiedä miksi. Koska palojen virkkaaminen osoittautui tervanjuonniksi, päätin tänä kesänä virkata viimeisen palan, jotta liinasta tulisi edes suorakaiteen muotoinen. Iso pöytäliina kutistuikin pikkuliinaksi. Näin minulle käy melkein aina. En jaksa puurtaa isoja töitä loppuun, vaan kyllästyn ja lopetan homman kesken. Olenkin epäillyt, että minullakin on jonkinasteinen ADHD.

Tässä tämä tekele kuitenkin on. Kuvan kanssa tuli jälleen kiire, koska liina piti jo toimittaa perille. Onneksi kokenut tekijä osaa virkata palaset suoraan kuvasta, koska en juhannuspuuhien keskellä ehdi kirjoittaa ohjetta uudeksi, selkeämmäksi versioksi. Olen saanut sen valokopiona yläasteella, mistä on jo kymmeniä vuosia, joten kuvaakaan ei kannata tässä julkaista. Siitä saa juuri ja juuri selvän paperiversiona ja lisäksi se on huonosti jäsennelty. Kaikkea sitä pitääkin ryhtyä yrittämään.

Toivotan sinulle lämmintä ja aurinkoista juhannusta! Ehkäpä sää tästä vielä huomiseksi paranee.

Ystävällisin terveisin

Minttu