Nypläyskurssin alkutunnelmia

 

Hei,

kuuden päivän ompelulomani uhkaa kulua osin muihin asioihin, mutta niinhän siinä aina käy. Lomalle kasaantuu asioita, joita ei muulloin tule hoidettua. Olen kumpanakin kahtena ensimmäisenä lomapäivänäni joutunut meikkaamaan(!) (inhoan koko hommaa) ja matkustamaan bussilla kaupungin keskustaan (inhoan sitäkin).

Eilen piti käydä katsomassa Downton Abbey -elokuva ennen kuin se katoaa ohjelmistosta. Olihan se haikeansuloinen paluu ihanan sarjan maailmaan, joten kannatti raahautua isolle kirkolle sitä varten.

Edellisen päivän kruunasi hammastarkastus, jonka hölmöyksissäni olin varannut keskelle lomapäivää. Onneksi samalla pääsin kansalaisopistoon nypläyskurssille. Tulin aloittaneeksi tänä syksynä tämän harrastuksen, koska mielestäni jatkuvasti pitää opetella jotain uutta, etteivät aivot kalkkeudu. No, tämä tosiaan on sen verran hankalaa, että varmasti toimii muistihuoltona.

Olen aina ihaillut kauniita nyplättyjä käsitöitä ja haaveillut, että itsekin osaisin. Työhön tarvittavien nypylöiden ja neulojen paljous on kuitenkin pitänyt minut aisoissa tähän saakka. Vähän aikaa sitten työkaverini kuitenkin kuuli tästä haaveestani ja päätti lahjoittaa minulle käytetyn nypläystyynyn tarvikkeineen. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin tarttua asiaan kiinni.

Olen nyt kahtena iltana käynyt kurssilla ja tässä vaiheessa mennään:

 

Jo tähän mitättömään pikku harjoitussuikaleeseen menee paljon neuloja ja muutama nypyläkin. 

 

  

Kotona pitää harjoitella kuulemma ainakin varttitunti joka päivä. Kyllä tämän loppuun saattamiseen meni minulta ainakin tunti. Onneksi on nyt muutama vapaa aamu, että asia ehkä edistyy. 

 

Mielestäni on pieni ihme, kuinka nypylöiden paikkaa vaihtamalla syntyy näin mukavaa verkkoa. Kuka on ollut niin fiksu, että on tällaisen keksinyt?

Uskaltaisinkohan kokeilla omin päin jotain muuta?

Minttu