Hyvää elokuista iltaa!
Aika rientää ja pian on syksy. Oikeastaan se tuntuu ihan mukavalta. Olen aina pitänyt syksystä; uusista aluista koulussa ja harrastuksissa, pirteän viileistä pakkasaamuista ja tunnelmallisesta takkatulesta sateisena iltana. Erityisesti minua ilahduttavat kultaisina hehkuvat ruskan värit. Tekisi mieli poimia kauneimmat vaahteranlehdet kuivumaan, kuten ennen lapsena. En vain ole keksinyt niistä enää mitään järkevää askarreltavaa, joten se on jäänyt.
Nyt askartelin kuitenkin muuta. Meillä on viikonloppuna kahdet lastenjuhlat ja halusin tehdä päivänsankareille kortit itse. Ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Kyllä sen huomaa, että jatkuva harrastaminen pitää kädentaitoja yllä. Näistä korteista taitaa nähdä, että edellisestä askartelusessiosta on aikaa. Ne saavat kuitenkin nyt kelvata. Epäilen, että korttien sisälle laitettu seteli kiinnostaa enemmän kuin itse kortti, joten ei hätiä mitiä.
Kymmenvuotiaalle tytölle väsäsin tällaisen. Koristeet leikkasin kuvioleikkurilla erilaisista käytetyistä lahjapapereista ja askartelupaperien jämistä. Pohjana silkkisenä hohtelevaa paperia ja samantyylinen korttipohja. Siinä se.
Tässä rippikortissa on sama pohja, mutta kokeilin tehdä ristin kuumafoliokynällä. Oli eka kerta. Taitaa kaivata harjoitusta se homma. Mielenkiintoinen väline kumminkin. Tässä kortissa jälki ei paljon kultatussista eroa. Sitten menin pilaamaan senkin tuolla kultahilepaljoudella. Yritin varovasti levittää liimaa ja ripotella hileitä päälle, mutta jostakin kumman syystä ne tarttuivat juuri vääriin kohtiin ja TODELLA tiukasti. Ei paljon rapsuttelu auttanut. Siinä ne nyt olla jöllöttävät. Tytär lohdutti, että hilekerros antaa ristille kolmiulotteisuutta. Ehkä, jos katselee silmät sirrillään. Lopuksi kruunasin koko kultapaljouden helmien peittämillä pitsikuvioilla. Ajattelin, että antaa sitten mennä överiksi.
Niin taisi mennä.
Tällaista sähläystä tänä iltana.
Minttu
