Kassi jämäkankaista

 

Hyvää huomenta harmaudesta huolimatta!

Kesäloma on ihanaa aikaa, vaikka sää ei suosisikaan. Silloin minulla on tilaisuus mennä kellariin ompelemaan jo heti aamusta. Fyysinen ja henkinen vireys ovat parhaimmillaan ja saatan jopa innostua. Työpäivän jälkeen illan pimetessä en todellakaan jaksa enää kiinnostua kuin sohvalle kaatumisesta.

Minulla on älyttömän suuri kynnys ryhtyä ompelemaan vaatteita itselleni, vaikka tarve olisi suuri. Syynä on tyytymättömyys omaan vartalooni, enkä pääse siitä millään eroon, vaikka kuinka kehopositiivisuudesta puhuttaisiin. Läski on läski ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi kellarin seinällä oleva iso kierrätyspeili taitaa ihan oikeasti olla vähän kupera, koska kaikki muutkin kuin minä näyttävät siinä luonnollista lyhyemmiltä ja lihavammilta. Se ei ole todellakaan imarteleva viritys, mutta ilmaiseksi saatu…

No, koska en halua ommella mitään järkevää, peuhaan aina vain tilkkujen kanssa. Tällä kertaa oli tarvetta kesäkassille, koska iso käsilaukkuni painaa kuin synti ja muistuttaa liikaa työelämästä. Lomalla ei saa olla mitään turhaa painolastia! 

Pengoinpa siis laatikoita ja löysin vanhat shortsini, jotka tuli aikanaan väsättyä niin jäykästä farkkukankaasta, ettei niissä jaksanut edes kumartua. Ne jäivät käyttämättöminä pyörimään kellariin. Päätin tikata toisesta lahkeesta vanun kanssa tukevan pohjan kassilleni. Yläosaksi löytyi vanhoista verhoista lyhennetty pätkä, vuoriksi pala punaista kangasta ja jopa vajaan metrin pätkä mustaa nauhaa, josta sain kantohihnat. Vetoketju oli ostettu joskus muinoin ehkä takin korjaukseen, mutta projekti on jäänyt tekemättä ja takkikin kadonnut jo historian pyörteisiin. Näistä aineksista syntyi kassi, jolla ajattelin hoidella loppuloman kuljetustarpeet.

Vielä jäi pieni hinku tehdä tilkkutyönä toinen kassi, mutta saapa taas nähdä, kestääkö into siihen saakka, kun minulla on aikaa paneutua asiaan. Tänään ovat lapsukaiset kylässä ja ajattelin viedä heidät Leo’s Leikkimaahan, koska huvipuistossa saattaisimme kastua.

Tässäpä kuulumiset tällä kertaa.

Minttu

Tilkkutyyny summamutikassa

 

Hyvää keväistä huomenta! 

Eilen vietin toista lomapäivääni ja sain sentään jotain aikaiseksi. Vierashuoneeseen valmistuivat pitkät valkoiset verhot kesäksi. Hinnaksi tuli alle viisi euroa, koska kankaat oli ostettu Eurokankaan viitosen säkissä muiden kankaiden kanssa. 

 Seuraavaksi ompelin tyynynpäällisen ulkokäyttöön. 

 Meillä on terassilla vanhanaikainen keinu muovikatoksineen. Vaikka se ei ole muodikas, se on erittäin mieluinen minulle, koska katoksen suojassa voin istuskella pehmeällä patjalla ja tehdä käsitöitä. Siinä voi myös välillä saada oikein lokoisat päiväunet.

Ostimme keinun pari vuotta sitten, mutta jo nyt sen mukana tulleet tyynyt olivat haalistuneet käyttökelvottomiksi. Niinpä tein yhden uuden tyynyn sopivaksi mustavalkoiseen pehmusteeseen. Eiköhän se riittäne päiväunien päänalustaksi.

 Käytin tyynyyn mekkokankaan jämiä. Kangas on siitä hauska, että sen toisessa laidassa on raidallinen alue ja muuten se on kukallinen. Niinpä sain tilkkutyön aikaiseksi yhdestä ainoasta kankaasta. Ehjää palaa ei ollut enää, pelkkiä riekaleita, mutta onnistuihan se niistäkin.

 En halunnut nähdä kovin suurta vaivaa pihatyynyn vuoksi, koska todennäköisesti sekin on pilalla parin vuoden sisällä. Niinpä ompelin pikakolmioita ja kasasin niistä tyynyn. Sitten kun tuli kiire saada valmista, laitoin toiselle puolelle vielä kaitaleita.

 Näinhän se minulla aina toimii. Alan vain tehdä jotakin suunnittelematta yhtään ja katson, syntyykö mitään. Nytkin neliöitä tuli ommeltua liian vähän, enkä jaksanut tehdä lisää vaan aloin soveltaa. No, onpahan vaihtelua, kun tyynyn puoliskot ovat erinäköisiä.

 Pikakolmiot ovat helppoja tehdä ja niistä saa syntymään vaikka minkälaisia kuvioita. Työ on nopeaa ja hauskaa.

OHJE:

Leikkaa tasasivuisia neliöitä ja liitä niistä aina kaksi eriväristä yhteen nurjat puolet vastakkain. Piirrä halkaisija kulmasta kulmaan. Ompele paininjalan leveydeltä ommel viivan kummallekin puolelle. Leikkaa kolmio kahtia viivaa pitkin. Avaa muodostuneet neliöt ja silitä saumanvarat tummemman kankaan puolelle. Sitten vain suunnittelemaan, miten liität neliöt toisiinsa. (Fiksumpi ehkä osaa suunnitella jo etukäteen…)

 Minullahan tuo tyynyn koko syntyi ihan tuurilla, mutta jos haluat tietyn kokoisen työn, kannattaa huomioida saumanvarojen tarve. Kaikille reunoille kannattaa lisätä ainakin 0,7 cm saumanvaraa ja lisäksi halkaisijan molemmin puolin tarvitaan saman verran. Ehkäpä kannattaa piirtää suunnitelman mukainen neliö, jakaa se kolmioiksi, piirtää uudet kolmiot saumanvarojen kanssa, liittää ne yhteen ja piirtää niiden avulla tarvittava uusi, isompi neliö.

 

 

 

 

Käsityösaavutukset jäivät eilen tähän, koska illansuussa piti lähteä haravoimaan ennen räntäsateita… ai niin, neuloin minä eilen vielä pikkutytön säärystimen valmiiksi, mutta esittelen sen myöhemmin, kunhan toinenkin valmistuu.

 Vielä riittää materiaalia tilkkutöihin, etenkin, jos tyynyn saa aikaan yhdestä ainoasta kankaasta. Lähdenpä siis hommiin. Tänään on kyllä tiedossa vähemmän mielenkiintoinen juttu. Pitää ommella itselleni uusi kesäpyjama, kun entisistä on jäljellä enää reikiä.

Minttu