Pihakukkia juhannuksen kunniaksi

Hyvää juhannusta, rakas lukija!

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa lomalla ja näköjään on tullut lomailtua tästä bloggaamisestakin. Ei minulla kyllä olisi ollut mitään asiaakaan, koska käsityöt ovat jääneet täysin muiden aktiviteettien jalkoihin. Mitään valmista en oikeastaan ole saanut aikaan. Yhdet kämmekkäät vai mitkä-ne-nyt-ovatkaan neuloin jämälangoista, mutta siinä kaikki valmiit työt. Neulekärpänenkin taitaa olla lomalla. Hapsumatto vanhoista t-paidoista on edennyt puoliväliin, mutta esittelen räikeän lopputuloksen vasta valmiina. 

 

Käsitöiden sijaan olemme useana päivänä yrittäneet perata miehen rojuja autotallista. Kaatopaikalle on viety jo monta lastia ja keskellä tallia kököttää iso kasa rahanarvoista tavaraa odottamassa kirppisreissua. Se taas on mennyt aina pieleen, koska peräkonttikirppis järjestetään torilla vain lauantaisin ja joka ikinen lauantai on satanut… Saapa nähdä, käyvätkö sää ja vapaa lauantai vielä yksiin tänä kesänä. 

Siivoamista riittää edelleen. Kaikki ruuvit, mutterit, pientyökalut ja muut hilavitkuttimet odottavat vielä vuoroaan. Huoh. Taitaa mennä koko kesä siinä hommassa. En viitsi tässä edes sanoa, mitä ajattelen mokomasta hamstrauksesta. Olen kyllä pari kertaa ilmaissut itseäni hyvin painokkaasti työn edetessä… Toisaalta, ei minun tarvikevarastoni ole sen pienempi, vaikkakin se on paremmassa järjestyksessä. Miestä en ole ikinä tarvinnut sen organisoimiseen. Jostain syystä mies ei saa kuitenkaan raakattua omia rojujaan ilman piällysmiestä. Tai siis -naista. 

Pikku kotimaanreissun teimme viime viikolla, mutta muuten aika on mennyt pitkälti pihatöiden tekemiseen. Lähinnä mieheltä, koska itse en kykene tällä hetkellä kuin istuskelemaan. Piällysnaiseksi kuitenkin kykenen, joten olen ohjeistanut häntä ahkerasti samalla kun olen puuhaillut omien istumatöideni parissa. Eipä siis kovin mielenkiintoinen loma, mutta meille ihan paras. Suorastaan odotamme eläkepäiviä, jolloin saisimme tupsutella rauhassa kotona ilman aikarajaa. Nythän puuhailu vähenee rajusti töiden alkaessa. Illassa ei jää kuin pari tuntia vapaa-aikaa, koska miehellä on niin pitkä työmatka.

 

Laitan tähän muutamia kukkakuvia pihastamme juhannuksen kunniaksi. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee tehtyä käsitöitäkin.

Aurinkoista, lämmintä ja TURVALLISTA juhannusta sinulle!

Minttu

 

Makrameeamppeli ja kesähöpötystä

 

Kylläpä aika rientää!

Etenkin, kun ramppaan vain kodin ja työpaikan väliä. Viikot vilahtavat lentäen ohi ja ennen kuin huomaankaan, on syksy… voih.

 

Tänä vuonna sää on ollut niin oikullinen, että en ole päässyt oikeaan kesävireeseen ainakaan vielä. Edes kesäkukkia emme ole hankkineet, kun öisin on niin kylmää. Nyt näyttäisi ainakin hetkeksi lämpenevän, joten ehkäpä tänä viikonloppuna päästään istutushommiin. Onneksi meillä on jonkin verran sipulikukkia, jotka ovat ilahduttaneet pitkin kevättä. Tällä hetkellä myös rodot ovat parhaassa loistossaan. Kuvan pensas ostettiin viime keväänä ja näin ihanasti se kukkii! Olenkin miettinyt, että pitäisiköhän hankkia niitä vielä lisää.

Käsityöt ovat edenneet harvakseltaan, mutta jotain olen sentään saanut aikaan. Väsäsin kolme amppelin ripustinta, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän kummallisen näköisiä ilman kasveja. Kunhan saan kukkaset hankittua, voin julkaista vielä pari kuvaa, mutta tämä viritys oli pakko kuvata ilman kasvia, koska se lähti saman tien toiseen huusholliin.

Yhdistin yksinkertaisesti makrameenauhat ja valkoisen metallirenkaan. Tarkoituksena on laittaa sopiva kukkaruukku renkaaseen siten, että se jää siihen mukavasti kiikkiin. Ei ole niin tarkkaa, minkä mallinen ruukku on, kunhan se ei pääse solahtamaan renkaasta läpi. En ole vielä edes testannut, miten homma toimii, mutta se jää nyt tyttären ihmeteltäväksi, koska hän vei tuon tekeleen mukanaan. Valkoisiin kukanlehtiin hurahti tovi jos toinenkin, joten vaivaa tuli nähtyä yhden amppelin eteen. Toivoa sopii, etten ole kehitellyt aivan kelvotonta vempelettä.

Ensi viikolla pääsemme muuttohommiin, sillä nuorempi tyttäreni vaihtaa paikkakuntaa. Saapa nähdä, ehdinkö kirjoitella jossain välissä edes vähän. Juhannuskin taitaa tulla aivan liian pian.

Toivotan sinulle lämpimämpiä kesäpäiviä tästä eteenpäin!

Terveisin 

Minttu 

 Ps. Tytär leipoi mansikkakakun isänsä syntymäpäiväksi. Niinpä kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat on maistettu. Eivät olleet kovin häävejä, todennäköisesti kasvihuoneesta peräisin. Odottelenkin parempia jo vesi kielellä, olenhan mansikoiden suurkuluttaja. Viiden kilon laatikko katoaa kevyesti yksinkin, jos kukaan muu ei ehdi hätiin.