Kekritunnelmaa kotiin

 

Hyvää pyhäinpäivää!

Halloweenia en osaa toivottaa, koska en arvosta lainkaan amerikkalaista vouhotusta aaveineen ja hämähäkkeineen. Juhlin mieluummin suomalaisittain pyhäinpäivää ja kekriä. 

Sytytinkin juuri kuolleiden rakkaiden muistoksi kauniit kynttilät vanhaan art deco -kynttilänjalkaan, jonka suureksi ilokseni löysin kirpputorilta jokin aika sitten. Rakastan art deco -aikakautta. Harmi, kun sen ajan tavaroita ei paljon Suomessa ole. Jos jotain hienoa löytyy, se on niin kallista, etten raaski sitä hankkia. Nämä Riihimäen lasin kynttilänjalat ovat vielä edullisia ja toivonkin, etteivät ne tule muotiin, jotta minulla on mahdollisuus löytää niitä lisää. Pari muuta olen onnistunut saamaan, vihreän jalan kahdelle kynttilälle ja kirkkaan kolmelle. Monta väriä olisi vielä jossain maailmalla minua odottamassa.

 

 

Sen verran olen kekriä juhlistanut, että asettelin väliaikaisesti syksyn väreillä hehkuvia tyynyjä sohvalle, vaikka ne eivät mattoon soinnukaan ja ompelin ulko-oveen uuden koristeen. 


Nämä tyynyt olen tehnyt jo aiemmin ja tainnut niistä kirjoittaakin, mutta nyt syksyn tullen ne täytyi kaivaa taas hetkeksi esiin. Silkkipaloja ja sashiko-kirjontaa, kangasväreillä ja sabluunalla vanhalle lakanakankaalle painettuja vaahteranlehtiä ja villalangasta neulottua venyvää pintaneuletta.

Kurpitsa sen sijaan on uusi. Materiaali on sitäkin vanhempaa. Aloitin ensimmäistä tilkkutyötäni joskus yli 30 vuotta sitten ja halusin tehdä anopilleni joululahjaksi torkkupeiton. Turasin sitä loppujen lopuksi monena vuonna ja vähitellen opin tekemään siistimpää työtä, mutta koska alku oli melko kamalan näköinen ja se pisti silmääni peitossa, työ jäi kesken. En jaksanut purkaa sitä, eikä materiaaliakaan ollut enää uusiin palasiin. Niinpä peitto oli kesken vielä tänä syksynä, ja anoppikin kuoli jo vuosia sitten. Sisu ei silti antanut heittää tekelettä roskiin, joten olen pohtinut, mitä siitä tekisin. Ensi alkuun keksin tämän syksyisen kurpitsa-ovikoristeen, jonka täytin vanulevyllä ja silitettävällä huovalla. Siten se pysyy jäykkänä roikkuessaan ulko-ovessa. En edelleenkään ole tyytyväinen työn siisteyteen, mutta kyllä sitä muutaman päivän kestää katsella. Osasta materiaalia saatan yrittää ommella pientä pöytäliinaa, joka täytyy vuorata. Saapa nähdä, kuinka monta vuotta siihen menee.

Piakkoin voinkin siirtyä jo joulukoristelun pariin.

Hyvää syksyistä viikonloppua sinulle!

Minttu

Kesän hataraa muistelua ilman käsityökuvia

Heipä hei pitkästä aikaa!

Toivottavasti sinulla on ollut hieno kesä!

 

 

 

Tulipa lomailtua oikein pidemmän kaavan mukaan bloggaamisesta. Samoin kävi käsitöiden
kanssa. En muista, mitä on tullut tehtyä, vai onko mitään. Pitänee kelata valokuvat läpi, koska
sellaisen muistan ainakin silloin tällöin ottaneeni valmistuneesta työstä.


Muutenkin taitaa dementia vaivata. Kesä livahti ohi jotenkin huomaamatta. Mitään elämää
suurempia tapahtumia ei jäänyt mieleen. Sää ei ollut huono, mutta niin epävakainen, että suurin
osa matoistakin jäi pesemättä. Pesu olisi onnistunut, mutta kuivaaminen ei, kun joka toinen päivä paistoi aurinko ja joka toinen satoi.

 

 

 

Piha oli kauniimpi ja paremmin hoidettu kuin koskaan. Syynä lienee se, että vastuu siirtyi kokonaan miehelleni. Minä ainoastaan vienosti esitin toiveita ja etsin ohjeita kaikkitietävältä tekoälyltä. Mies pyöri innokkaasti pihalla joka päivä. Kasvatti omatoimisesti auringonkukkiakin. Puhkui pyhää vihaa, kun kolmen metrin korkeudesta oli nuput varastettu. Minun piti tehdä salapoliisihommaa, tekoälyn avustamana tietenkin. Tulimme siihen lopputulokseen, että syyllinen on pihassamme asusteleva Roope-orava, vaikka ei se tietenkään tunnustanut. Nyt jää harkittavaksi, kannattaako enää edes yrittää kasvattaa mokomia, kun niistä ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin kastelemisen ilo.

Lukemattomia tunteja kului myös miehen aarteiden läpikäyntiin autotallissa. Siivosimme sitä
useamman viikon. Yritimme myydä kamppeita kirpputorilla, mutta ei se tällä kylällä oikein leiville
lyönyt. Pitäisi ilmoitella arvokkaampia tavaroita johonkin rakennustarvikekirppikselle, mutta ei ole
vielä jaksettu. On niin ärsyttävää hommaa kuvata ja kirjoitella tekstejä niihin. Yritin tehdä sitä
kesällä, mutta sekään ei onnistunut. Paikallisen Facebook-kirppiksen moderoija oli sitä mieltä, että
minut on bannattu Facebookin toimesta. En voi julkaista yhtään ilmoitusta ilman moderoijan
hyväksymistä. Hän ei kuulemma voi asialle mitään, vaikka olen ihan viaton, eikä syytä tiedetä. En
ole vuosiin yrittänyt myydä mitään, joten olen täysin ymmällä siitä, mitä pahaa olen Facebookille
tehnyt. Niinpä luovuin siitäkin urakasta toistaiseksi.



Nyt syksyn tultua olen yrittänyt vähän aloitella ompelemista, mutta kyllä se jäykkää on, kun tauko
on pitkä. Täytin pyöreitä elokuussa ja sain valita työnantajaltani lahjan. Verotussyistä sen piti olla
tavara. Millään en meinannut keksiä, mitä meiltä puuttuisi, mutta lopulta päädyin saumuriin.
Sellaiseen halpaan Singerin perusvehkeeseen, minkä luvatulla summalla sai. Nyt minulla on kolme
saumuria, kaksi ompelukonetta ja kaksi iankaikkisen vanhaa teollisuuskonetta, joilla en
uskalla/osaa tehdä mitään. Niiden lisäksi vielä pari vanhaa rohjaketta kaapin päällä, jotka vaatisivat
pientä huoltoa, jos niitä joku tarvitsisi. Ei puutu enää kuin ompelija tai kolme.

Tulinkin tässä juuri siihen tulokseen, että on parasta laittaa tähän postaukseen vain kauneimmat
kuvat pihasta, koska sen parissa aika on enimmäkseen mennyt. Etsiskelen villasukan kuvia
myöhemmin.

Tässäpä tätä jaarittelua tällä erää. Ehkäpä seuraava postaus tulee nopeammin kuin kolmen
kuukauden päästä. Ainakin niin olen suunnitellut. Kunhan löydän ne villasukkakuvat.

Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

Minttu

Pihakukkia juhannuksen kunniaksi

Hyvää juhannusta, rakas lukija!

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa lomalla ja näköjään on tullut lomailtua tästä bloggaamisestakin. Ei minulla kyllä olisi ollut mitään asiaakaan, koska käsityöt ovat jääneet täysin muiden aktiviteettien jalkoihin. Mitään valmista en oikeastaan ole saanut aikaan. Yhdet kämmekkäät vai mitkä-ne-nyt-ovatkaan neuloin jämälangoista, mutta siinä kaikki valmiit työt. Neulekärpänenkin taitaa olla lomalla. Hapsumatto vanhoista t-paidoista on edennyt puoliväliin, mutta esittelen räikeän lopputuloksen vasta valmiina. 

 

Käsitöiden sijaan olemme useana päivänä yrittäneet perata miehen rojuja autotallista. Kaatopaikalle on viety jo monta lastia ja keskellä tallia kököttää iso kasa rahanarvoista tavaraa odottamassa kirppisreissua. Se taas on mennyt aina pieleen, koska peräkonttikirppis järjestetään torilla vain lauantaisin ja joka ikinen lauantai on satanut… Saapa nähdä, käyvätkö sää ja vapaa lauantai vielä yksiin tänä kesänä. 

Siivoamista riittää edelleen. Kaikki ruuvit, mutterit, pientyökalut ja muut hilavitkuttimet odottavat vielä vuoroaan. Huoh. Taitaa mennä koko kesä siinä hommassa. En viitsi tässä edes sanoa, mitä ajattelen mokomasta hamstrauksesta. Olen kyllä pari kertaa ilmaissut itseäni hyvin painokkaasti työn edetessä… Toisaalta, ei minun tarvikevarastoni ole sen pienempi, vaikkakin se on paremmassa järjestyksessä. Miestä en ole ikinä tarvinnut sen organisoimiseen. Jostain syystä mies ei saa kuitenkaan raakattua omia rojujaan ilman piällysmiestä. Tai siis -naista. 

Pikku kotimaanreissun teimme viime viikolla, mutta muuten aika on mennyt pitkälti pihatöiden tekemiseen. Lähinnä mieheltä, koska itse en kykene tällä hetkellä kuin istuskelemaan. Piällysnaiseksi kuitenkin kykenen, joten olen ohjeistanut häntä ahkerasti samalla kun olen puuhaillut omien istumatöideni parissa. Eipä siis kovin mielenkiintoinen loma, mutta meille ihan paras. Suorastaan odotamme eläkepäiviä, jolloin saisimme tupsutella rauhassa kotona ilman aikarajaa. Nythän puuhailu vähenee rajusti töiden alkaessa. Illassa ei jää kuin pari tuntia vapaa-aikaa, koska miehellä on niin pitkä työmatka.

 

Laitan tähän muutamia kukkakuvia pihastamme juhannuksen kunniaksi. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee tehtyä käsitöitäkin.

Aurinkoista, lämmintä ja TURVALLISTA juhannusta sinulle!

Minttu

 

Vanhojen muistelua: Hullun lampuntekijän virityksiä

 

Hei,

nyt se kauan kaivattu kesäloma alkoi. Nukuin niin huonosti viime yönä, että olen ihan tööt. Niin kai se kesäloman alussa on tapana. Ainakin minulla. Heräsin perinteisesti kello neljä ja päässä alkoi pyöriä tekemättömien töiden ja käsityöhaaveiden sekamelska. Pikkuisen pitäisi ehtiä kotimaassa matkaillakin. Aikaa on kuitenkin vain kolme viikkoa. Minusta alkoi tuntua aamuviiteen mennessä, etten ehdi mitään siinä ajassa. Että silleen, lomastressi alkoi jo ennen lomaa.

Perinteeksi taitaa muodostua sekin, että pahoittelen näissä postauksissani uusien valmiiden käsitöiden puutetta. Ei ole vieläkään mitään valmista. Ei ehkä pitkään aikaan. T-paitojen suikaleista solmittava matto osoittautui melko hitaaksi tehtäväksi, etenkin kun aikaa siihen on korkeintaan tunti illassa. Uusien mosaiikkiruukkujen tiellä on taas ollut monta ongelmaa, enkä ole päässyt edes alkuun. Ehkä ne tällä lomalla etenevät, mikäli en keksi tärkeämpää tekemistä.

Onneksi minulla satojen aiempien käsitöiden aarreaitta, josta voin ammentaa tällaisessa tilanteessa. Niinpä esittelen tällä kertaa hullun lampuntekijän virityksiä. En minä oikeasti koko lamppua osaa tehdä, mutta kaikenlaisia romuja on tullut tuunattua.

Tässä pari makramee-lampunvarjostinta. Toinen roikkuu wc:n katossa ja toinen makkarissa. Alan vähitellen kyllästyä niihin, mutta en osaa päättää, mitä niille pitäisi tehdä. Myydä? Purkaa? Jälkimmäinen saattaa olla todennäköisempi vaihtoehto. Kuka hullu ostaisi vanhaa naruviritystä?

 

. 

  

Tämä tekele ei ole edes varjostin. Se on lähinnä mobile, jonka keskellä loistaa valo. Ostin vuosia sitten perhosen muotoisen paperileikkurin ja pitihän sitä päästä kokeilemaan. Leikkasin mahdottoman monta kartonkiperhosta ja liimasin ne pareittain vastakkain siten, että siima kulkee välissä. Metallikehikon päällystin silkkinauhalla. Siinä se roikkuu vierassängyn ja jokapäiväisen työpöytäni välissä siten, että pääni osuu siihen kävellessä ja sotkee perhosten siimat. Tosi fiksua, mutta en raaski heittää sitä poiskaan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No, entäs tämä sitten? Pentikin silkkinen varjostin yhdistettynä kultaiseen viinipulloon. Tilasin netistä pari tuollaista lampunjohtoa, jotka saa tungetuksi väkivalloin pullonsuuhun. Ärsyttää tuo valkoinen johto. Myöhemmin asiaa tutkiessani löysin myös kultaisen johdon, mutta se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. Ehkä tilaan sen joskus ja vaihdan tuohon ja käytän valkoisen johonkin muuhun pulloon. Hyvin tuokin lamppu valaisee, jos joskus yritän pianoa pimputtaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä taas on kirpputorilta ostettu lampunjalka, joka oli alun perin mintunvihreä. Maalasin sen kalkkimaalilla vaaleanpunaiseksi ja kaivelin kaapin perältä varjostimen, joka sekin muistaakseni on Pentikin. Ompelin sen reunaan akaateista ja helmistä hapsuja. Yltiöimelä viritys, mutta mielestäni hauska.

 

Kaikkein hurjin on tämä metallista ja jostakin vaaleasta kivestä tehty lampunjalka, joka on myös kirppikseltä. Siihen ei löytynyt kotoa varjostinta, mutta tyhjä kehikko sentään. Saadakseni pitsikankaan istumaan pyöreästi harvaan kehikkoon, piti minun viritellä paperinarusta tukiverkko pitsin alle. Sitten vielä vähän pitsinauhaa ja romanttinen hirvitys oli valmis. Se koristaa vanhaa kirjoituspöytää, kunnes löydän jostain sellaisen vihreäkupuisen pankkiirinlampun, joka ei ole uutta tuotantoa. Se tulee aikanaan vastaan, jos on tullakseen.

Jos puistelet päätäsi näiden ”design-lamppujen” äärellä, muistathan, etten ole koskaan kehuskellut hyvällä tyylitajullani. Minulla menee aina tekemisen ilo tyylin edelle. Ja saa mennä.

Tässäpä tällä kertaa tärkeimmät. Ihanaa viikonloppua sinulle!

Minttu