Tilkkupeiton suunnittelua ja savukalasalaattia

 

Ihanaa lämmintä perjantai-iltaa!

Vähitellen alkaa käsivaivakin helpottaa ja pääsen taas käsitöiden kimppuun. Aiemmin kerroin, että teemme salaa suvun naisten ja vähän miestenkin kanssa läheiselleni lahjapeittoa syntymäpäiväksi. Nyt on päästy siihen tilanteeseen, että kaikki palat ovat valmiita ja vain neljä on toimittamatta minulle. Niinpä ajattelin aloitella palojen sommittelua. 

Annoin alun perin osallistujille ohjeen vinoittain neulottavaan tilkkuun. Tarkoitus oli, että kaikki palat olisivat kokoa 20*20 cm. Ihan täysin ei suunnitelma onnistunut, koska jotkut tekijät ovat ilmeisesti neuloneet jokaiseen lappuun saman määrän kerroksia ja unohtaneet mittaamisen kokonaan. Luulen kuitenkin, ettei se haittaa, koska edestakaisneuleella tehdyt laput joustavat reippaasti.

Yksi toive oli, että valmistetaan palat Seiskaveikasta tai saman paksuisesta muusta villasekoitelangasta. Lisäksi pyysin, että palojen pääväri pysyttelisi sinisen ja harmaan asteikolla. Raitoja sai kukin tehdä mielensä mukaan jämälankojakin hyödyntäen. Ihania palasia sitten sainkin.

Asettelin tilkut äsken takkahuoneen pöydälle ja jätin sommittelun hautumaan vähäksi aikaa. Katselen sitä ohi kulkiessani ja tutkin, alkaako jokin kohta pompata silmään häiritsevästi. Minusta olisi aika hauskaa, jos peiton väri liukuisi pikku hiljaa tummasta vaaleaan. Silloin siitä ei tulisi liian levoton. Mitä mieltä olet? Puuttuvat palat tulevat vaaleaan päähän, sen jo tiedän.

Loppukevennykseksi laitan reseptin salaattiin, jota mies pyysi, kun ei helteellä halunnut lämmintä ruokaa päivälliseksi ollenkaan. Mitat ovat hivenen epämääräisiä, koska tein sen periaatteella ”otetaan, mitä löytyy”. Tein salaatin noin neljän litran kulhoon, joten sitä jäi reilusti tähteeksi. Uskoisin, että yhtä hyvää se on, vaikka kukin mittaa ainekset mielensä mukaan.

 

Helleillan savukalasalaatti

pussillinen pakasteherneitä (sulavat helteessä nopeasti)

napakkaa salaattia silputtuna

suippopaprikaa paloiteltuna melko isoiksi paloiksi

kurkku paloiteltuna samoin

muutama nippusipuli varsineen

muutama keitetty muna pilkottuna

tuoretta tilliä maun mukaan

reilusti savukalaa, minulta taisi lipsahtaa tuohon annokseen ehkä puoli kiloa

Siinä se. Sekaisin vaan ja mieluista kastiketta päälle. Löysin jääkaapista aiemmin tekemäni kermaviilisörsselin ja sepä vasta hyvin sopi tähän salaattiin. Muistaakseni tein sen näin:

Kermaviilikastike grillikasviksille tai esim. savukalasalaatille

1 prk kermaviiliä

pari ruokalusikallista väkevää tai dijon-sinappia

pari-kolme ruokalusikallista tuoretta sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

steviaa (varovasti, se on tosi makeaa), voi korvata myös sokerilla

tuoretta persiljaa

Sekoitetaan ja annetaan hetken tasoittua. Salaatin päälle se pääsi tällä kertaa viikonlopun tasoittumisen jälkeen ja oli parempaa kuin juuri valmistettuna. Tosin tähän salaattiin olisi mennyt ehkä kaksikin annosta, jos sen olisi laittanut muiden ainesten sekaan. Minä tarjosin sen erikseen.

Nam. Teenpä toistekin.

Mukavaa illan jatkoa!

Minttu

Neulepeitto tekeillä

Keväisen raikas tervehdys!

Näköjään työ vie elämästäni aivan liian suuren osan. Päättelen sen siitä, että tämä blogikin jäi hunningolle heti, kun lomani päättyi. Yritän kuitenkin vielä ehtiä silloin tällöin jotakin kertomaan. Käsitöitähän minulla on aina tekeillä; toiset etenevät nopeasti ja toisiin voi mennä vuosiakin.

Tällä hetkellä kesken on mm. villainen torkkupeitto. Sitä tekemässä on muitakin kuin minä. Aiomme muutaman suvun naisen (ja minun mieheni) kanssa yhteisvoimin neuloa merkkipäivälahjan läheiselleni.

Mieheni on mainittu suluissa, koska ainoa pala, joka häneltä ehkä valmistuu, on pahasti kesken. Syynä on se, ettei hän muista koskaan aiemmin neuloneensa. Niinpä olemme harrastuksen alkutaipaleella. Puikot eivät varsinaisesti vielä paljon kilise, mutta sitäkin enemmän ääntä lähtee miehestä. Runsaiden kirosanojen saattelemina silmukat vääntäytyvät puikolta toiselle, välillä putoilevat, halkeilevat, sotkeentuvat, jäävät välistä ja kiusaavat neulojaparkaa kaikin keinoin. Minä rohkaisen ja kehun vieressä ja pelastan katastrofeilta. Näin me kai kaikki olemme joskus aloittaneet. No, kiroilla en kyllä uskaltanut äidin kuullen.

Kymmeniä paloja on jo valmistunut, vaikka osa on vielä noutamatta. Luulen, että tarpeellinen määrä alkaa olla kasassa. Nyt pitäisi päätellä palaset, sommitella peitto ja liittää ne yhteen. Siinä sitä riittää askaretta seuraavalle lomalle.

Valitsin peittoon sini-harmaan värimaailman, koska tiedän saajan pitävän sinisestä. Raitavärit on kukin neuloja saanut valita vapaasti. Myös raidoitus on jokaisen oman luovuuden tulosta. 

 Palan tekotapa on seuraavanlainen:

Neulo koko ajan ainaoikeinneuletta.

Luo 2 silmukkaa, käännä ja neulo ne.

Seuraavilla kerroksilla jatka siten, että neulot kerroksen ensimmäisen silmukan ensin etureunasta ja sitten takareunasta ja loput kerrokselta oikein.  Näin jokaisella kerroksella tulee melko huomaamaton yksi silmukka lisää. Tällöin alkaa muodostua kolmio.

Jatka leventämistä, kunnes kolmion sivut ovat sopivan pituiset, meillä sovittiin mitaksi 20 cm. (Siis ne sivut, jotka eivät ole puikossa kiinni.)

Seuraavaksi aletaan kaventaa. Neulo jokaisen kerroksen 1. silmukka oikein ja 2. ja 3. silmukat oikein yhteen. Näin vähenee melko näkymättömästi yksi silmukka jokaisella kerroksella, mistä on tuloksena suht tasainen neliö. Lopuksi vedä lanka viimeisen silmukan läpi ja valmista tuli!

Tästä tekotavasta on se hyöty, että isommalla porukalla tehtäessä ei ns. käsialalla ole väliä. Vain sentit merkitsevät. Silmukoita ei tarvitse kaikilla olla samaa määrää, mikä helpottaa yhteistyötä, koska toiset neulovat tiukempaa ja toiset löysempää. Silti palat sopivat toisiinsa, kunhan senttimääristä pidetään suurin piirtein huoli. Lisäksi raidat tulevat paloihin automaattisesti vinoon, mikä minusta on hauskannäköistä.

Tällä kertaa voin julkaista vain nämä palasten kuvat, mutta kunhan peitto etenee, kerron uusia kuulumisia.

Mukavaa viikonloppua, toivottavasti aurinko vilahtaa edes välillä!

Minttu