Hei pitkästä aikaa!
Pahoittelen paussia kirjoittamisessa, mutta jotenkin aika on karannut hyppysistäni parin viime viikon aikana. Käsityötkin ovat edistyneet säälittävän hitaasti. Niinpä mitään uutta ei ole taaskaan näyttää.
Laitanpa sen vuoksi yhden vanhan kuvan tähän näytille. Siinä roikkuu muutama vuosi sitten neulomani alpakkapusero, josta pidän kovasti edelleen. Malli on omani, mutu-tuntumalla tehty, kuten aina. Puserossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on melko vartalonmyötäinen. Sehän taas johtuu siitä, että olen itse siihen liian lihava. Jos painaisin kymmenen kiloa vähemmän, se istuisi todella kauniisti. Tästä ongelmasta johtuen pusero on säilynyt oikein hyvänä. En kehtaa käyttää sitä kuin jakun alla. Koska alpakka on moninkertaisesti lämpimämpää kuin lampaanvilla, sitä ei voi sillä tavalla käyttää kuin 30 asteen pakkasella. Eipä ole siis ollut paljon käyttöä… Ehkäpä kannattaisi aloittaa taas dieetti. Vai kenties vasta joulun jälkeen?
Dieetistä puheen ollen, tässä kuvassa kököttää Tournedos Wellington à la meidän perhe. Teimme sitä tyttären kanssa isänpäivän juhla-ateriaksi. Lehtitaikinan (voitaikina oli kaupasta lopussa!) sisällä on jättikokoinen sisäfileepihvi, paistijauhelihaa, salottisipulia ja herkkusieniä madeiran ja ranskankerman kera. Myös kastike on valmistettu madeirasta. Tällaisia kun pistelee huiviinsa silloin tällöin, on turha haaveilla, että pusero istuu lähiaikoina päälle. Onneksi sapuska on niin kallista ja aikaa vievää, että sitä ei tehdä meillä kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Tänään on edullisempaa muonaa, kuhaa ja uuniperunoita. Niihinkin saa upotettua paljon rasvaa. Huoh.
Että tällaisia terveisiä marraskuun iltaan. Taidan lähteä ruoanlaittoon. Mukavaa viikonloppua sinulle!
Minttu
