Näytetään tekstit, joissa on tunniste pipo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pipo. Näytä kaikki tekstit

12 tammikuuta 2026

Sukkia voi aina neuloa

 

Maanantain tervehdys!

Niin se loma taas vierähti, ilman mitään erityisempiä käsityösaavutuksia. Jotenkin ei vain lähde kone käyntiin, jos joka toinen päivä on yleinen vapaapäivä ja mies pyörii jaloissa. Tarvitsisin vähintään viikon yksinäisen orientoitumisjakson ensin ja sitten ehkä käsityötkin alkaisivat luonnistua. Sellainen lomanpätkä saattaisi olla maaliskuun lopulla tulossa, mutta eikös se pääsiäinen taas pilaa koko homman. Arvaan jo etukäteen, että niin käy.

Ei voi mitään, mutta jostain syystä en nykyisin pääse flow-tilaan yhtä helposti kuin ennen. Kai se on sitten vanhuus, mikä vaivaa. Tai yleinen apatia. Maailma on niin kallellaan, ettei oikein mistään jaksa enää innostua. Tuntuu, että siinäkin on tekemistä, että me kaikki jotenkin selviäisimme eteenpäin. (Minulla on aina ollut taipumusta kärsiä maailmantuskaa…)

Maailman murheita mietiskellessä on tullut kuitenkin neulottua jotain pientä. Tuhoan edelleen viimekesäisen villapeiton jämiä ja sukkiinhan niitä on hyvä upottaa. Ajattelin varautua ajoissa ensi jouluun, jotta ei tule viime tipassa niin kiire.

Tässä Suuri Käsityö -lehden innoittamat sukat. Ei onnistunut neulominen ihan ohjeen mukaan, mutta sinne päin. 



Tässä samoja sinisiä lankoja upotettuna 46-numeroisiin sukkiin. Mieheni lempiväriä, punaista. Myös malli on hänen mieleensä. Resorin pitää hänen mielestään ulottua myös jalkaterään, jotta sukka istuu paremmin. Sovimme, että hän on ensi jouluna yllättyvinään näistä.


 
Tämä pipo valmistui jo viime vuoden viimeisinä päivinä. Sain joululahjaksi kolme eriväristä alpakkalankakerää ja päätin tehdä pikkulikalle pipon odottelemaan seuraavaa joulua. Siis mikäli kaikki entiset päähineet eivät tuhoudu/katoa ennen sitä. Viimeisestä kerästä taidan neuloa itselleni unisukat. Joskus ovat jalat niin jäässä, ettei uni tule millään. Ehkäpä alpakka auttaa, sehän on neljä kertaa lämpimämpää kuin villa.



Eilen korjasin naapurin mummon joululahjatoppahousut. Olin etukäteen hyvin epäileväinen, kun vyötärölle piti ommella kiilat, mutta ihmeen hyvin työ sujui ja lopputulos oli lähes tyylikäs. Toivottavasti ne nyt kestävät käytössä.

Nyt en osaa päättää, lähtisinkö telkkarin ääreen unisukkia tikuttamaan, vai mitä muuta tässä voisi keksiä. Oikeastaan ihanaa, ettei ole pakko tehdä mitään. Onneksi joulu on tältä erää ohi!

Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

Minttu