Kaksi yöpukua varhaisteinille

 

Hyvää huomenta!

Kaunis aamu siellä koittaa taas. Lomapäivä ja heräsin ennen viittä. Ei se mitään, ehdinpä puuhailla enemmän.

Eilen sain ommeltua pari yöpukua 11-vuotiaalle Siirille, kuten hänen äitinsä oli toivonut. Tässäpä nämä. 

 Tämä kesäisen romanttinen mekkoyökkäri on tehty Suuri Käsityö -lehden ohjeella. Tai ainakin yläosa. Helman leikkelin sen mukaan, miten kangasta riitti. Tuo kangas onkin melko mielenkiintoisen näköistä. Vähän viuhalleen painettuja ruutuja ja koristeena räikeän värisiä kukkia. Sain kankaan äidiltäni, joka oli ommellut siitä itselleen yöpuvun joskus kauan sitten. Ajattelin heti sen nähdessäni, että tuosta en kehtaa muuta tehdä minäkään kuin yöpuvun. Silmät kiinni maatessa räikeys ei häiritse. Vaan eihän sitä tiedä, kuinka ruusuisia unia Siiri siinä näkee.

Malli on mukavan näköinen kevyessä kankaassa. Se onkin alun perin mekkoon tarkoitettu. Otin ensimmäisen sopivan kaavan lehtiä selatessani, koska Suuri Käsityö -lehden netissä toimiva mallihaku on ilmeisesti lakkautettu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Olen tilannut lehteä katkeamatta 45 vuotta ja nyt harkitsen tilauksen lopettamista. Aiemmin pystyin hakemaan helposti esimerkiksi hupparia 150-senttiselle lapselle, mutta nyt pitäisi selata pikavauhtia eteneviä videoita lehti kerrallaan ja arvailla, minkä kokoisille lapsille kukin kaava on tehty. Ei minulla ole sellaiseen aikaa. Miksi hyvin toimiva arkisto piti poistaa? Olisivat jättäneet sen oman onnensa nojaan ja jatkaneet typerillä videoillaan tästä eteenpäin. Kyllä minä vanhoillakin kaavoilla pärjäisin, jos vain löytäisin ne. Mihin tästä voisi edes valittaa? Jos joku tietää ratkaisun ongelmaan, olen erittäin kiitollinen vinkistä.

 

 

 

Tämä pyjama tuli ommeltua isoveljen pieneksi jääneillä collegepuvun kaavoilla. Tällaisessa ei kauan nokka tuhise, kun sen saa ensin leikattua. Pitäisi ostaa lisää trikoota ja väsätä useampi. Koirakuosi sopii eläinrakkaalle Siirille kuin söpö nenä päähän. Luulen, että siitä tulee uusi lemppariyökkäri, etenkin, kun muut ovat jääneet pieneksi.

Illalla kävin etsiskelemässä Siirin veljelle Rikulle uutta collegepaidan kaavaa, koska pojalle on tullut pituutta kymmenen senttiä lisää. Siinäpä oli taas työtä. Teini-ikäisille ei edellä mainitussa käsityölehdessä olekaan paljon kaavoja. Pari-kolme per vuosi. Ilmeisesti teinit eivät suostu pitämään itse tehtyjä vaatteita. Meillä onneksi ei ole vielä nyrpistetty neniä, vaikka voihan sekin päivä vielä koittaa.

Nyt ampaisen ompelemaan tuon Rikun paidan. Onpa sitten viemisiä kummallekin. Minulla on hyvässä muistissa se kerta, kun Riku kysyi, että miksi teen aina Siirille niin paljon vaatteita… Selittelin, että se johtuu siitä, että minulla on ollut vain tyttölapsia, joten kaapit ovat täynnä pieniä tyttöjen kangaspalasia. Sehän on totuus, mutta totta on sekin, että poikien vaatteet ovat minusta armottoman tylsiä. He kun eivät uskalla käyttää mitään, mikä poikkeaa kavereiden vaatteista. Enpä kyllä ihmettele, koska kiusaaminen on surkean yleistä nuorten maailmassa. Pitää olla todella rohkea, jos haluaa olla vähänkin persoonallinen. Koetanpa ommella siis jotain, minkä voisi löytää myös kaupasta.

Kirjoittelemisiin!

Minttu

Pää kainalossa -pyjama

Hei taas!

Kerroin edellisessä postauksessani ryhtyväni yöpukua ompelemaan. Mielestäni se on tylsää hommaa, koska tykkään käyttää vain yhtä tiettyä mallia. Siihen kuuluu jättikokoinen t-paita, joka peittää takapuolen, sekä shortsit. Niitä olen ommellut itselleni vuodesta toiseen ja käytän ne todella loppuun. Paikkailen reikiä mieluummin kuin teen uusia. Olen siis erittäin viehättävä näky iltaisin isännän silmissä…

Tylsäkin homma voi muuttua ”mielenkiintoiseksi”, kun kaikki alkaa mennä pieleen. Ajattelin huvikseni katsoa, kuinka kauan minulta menee aikaa asun tekemiseen ja siitä se sekoilu kai sitten alkoi. Ajatukset karkasivat ihan muualle ja huomasin tekeväni aloittelijan virheitä.

Ensimmäinen virhe oli tällainen: Onnistuin ompelemaan t-paidan vasemman ja oikean olkapään yhteen ja huomasin asian vasta siinä vaiheessa, kun kauluskaitale ei oikein istunut paikalleen. Wau. Olen tehnyt saman mokan varmaan joskus ala-asteella. Lohduttauduin sillä, että tuli suunniteltua yöpuku sellaisia aikoja varten, kun on pää kainalossa.

 Asiasta onneksi selvittiin purkamalla. Kerronpa muuten, miten mielestäni nopeimmin saa saumuriompeleen purettua: Leikataan saksilla sauman reunasta langat poikki. Ks. kuva. Kangasta ei saisi leikata mielellään yhtään. Kun purettava sauma on leikattu päästä päähän, vedetään ehjäksi jääneistä langoista, jolloin ne purkautuvat nätisti. Sitten vain nypitään langanpätkät pois ja yritetään uudelleen.

Toisen hölmön virheen tein shortseja ommellessa. Jotenkin sekosin niin, että katsoin leikanneeni palat väärin, aina kaksi samanlaista housun neljännestä, eikä peilikuvina. Kangaskin meni viimeistä tilkkua myöten, joten mistäpä uudet palat? Ajattelin, että puran palat kuitenkin irti ja katson, saisiko niistä edes osan uusista kappaleista leikattua ja värkkään sitten vauhtiraidat sivuihin muusta kankaasta. Kun housut oli purettu, huomasin yllättäen, että ne oli leikattu aivan oikein! Pikkuisen alkaa mietityttää, onko minulla puhjennut jo varhainen dementia vai mikä tässä oikein vaivaa.

Kaikesta muustakin pikku töppäilystä huolimatta yöpuku valmistui. Se meni kyllä niin nopeasti suoraan käyttöön, että kuvakin jäi ottamatta. Nyt se on jo pyykkikorissa. Olin kuvitellut, että saisin puvun ommeltua noin tunnissa, mutta kolme siihen meni. Itsetunto sai pienen kolauksen, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Tänään aion saada valmiiksi pikkulikan kesähameen, mikäli en onnistu sitäkin mokaamaan. 

Minttu