Keväisen raikas tervehdys!

Tällä hetkellä kesken on mm. villainen torkkupeitto. Sitä tekemässä on muitakin kuin minä. Aiomme muutaman suvun naisen (ja minun mieheni) kanssa yhteisvoimin neuloa merkkipäivälahjan läheiselleni.
Mieheni on mainittu suluissa, koska ainoa pala, joka häneltä
ehkä valmistuu, on pahasti kesken. Syynä on se, ettei hän muista koskaan aiemmin
neuloneensa. Niinpä olemme harrastuksen alkutaipaleella. Puikot eivät varsinaisesti
vielä paljon kilise, mutta sitäkin enemmän ääntä lähtee miehestä. Runsaiden
kirosanojen saattelemina silmukat vääntäytyvät puikolta toiselle, välillä
putoilevat, halkeilevat, sotkeentuvat, jäävät välistä ja kiusaavat
neulojaparkaa kaikin keinoin. Minä rohkaisen ja kehun vieressä ja pelastan
katastrofeilta. Näin me kai kaikki olemme joskus aloittaneet. No, kiroilla en
kyllä uskaltanut äidin kuullen.
Kymmeniä paloja on jo valmistunut, vaikka osa on vielä noutamatta. Luulen, että tarpeellinen määrä alkaa olla kasassa. Nyt pitäisi päätellä palaset, sommitella peitto ja liittää ne yhteen. Siinä sitä riittää askaretta seuraavalle lomalle.
Valitsin peittoon sini-harmaan värimaailman, koska tiedän saajan pitävän sinisestä. Raitavärit on kukin neuloja saanut valita vapaasti. Myös raidoitus on jokaisen oman luovuuden tulosta.
Palan tekotapa on seuraavanlainen:
Neulo koko ajan ainaoikeinneuletta.
Luo 2 silmukkaa, käännä ja neulo ne.
Seuraavilla kerroksilla jatka siten, että neulot kerroksen ensimmäisen silmukan ensin etureunasta ja sitten takareunasta ja loput kerrokselta oikein. Näin jokaisella kerroksella tulee melko huomaamaton yksi silmukka lisää. Tällöin alkaa muodostua kolmio.
Jatka leventämistä, kunnes kolmion sivut ovat sopivan pituiset, meillä sovittiin mitaksi 20 cm. (Siis ne sivut, jotka eivät ole puikossa kiinni.)
Seuraavaksi aletaan kaventaa. Neulo jokaisen kerroksen 1. silmukka oikein ja 2. ja 3. silmukat oikein yhteen. Näin vähenee melko näkymättömästi yksi silmukka jokaisella kerroksella, mistä on tuloksena suht tasainen neliö. Lopuksi vedä lanka viimeisen silmukan läpi ja valmista tuli!
Tästä tekotavasta on se hyöty, että isommalla porukalla tehtäessä ei ns. käsialalla ole väliä. Vain sentit merkitsevät. Silmukoita ei tarvitse kaikilla olla samaa määrää, mikä helpottaa yhteistyötä, koska toiset neulovat tiukempaa ja toiset löysempää. Silti palat sopivat toisiinsa, kunhan senttimääristä pidetään suurin piirtein huoli. Lisäksi raidat tulevat paloihin automaattisesti vinoon, mikä minusta on hauskannäköistä.
Tällä kertaa voin julkaista vain nämä palasten kuvat, mutta kunhan
peitto etenee, kerron uusia kuulumisia.
Mukavaa viikonloppua, toivottavasti aurinko vilahtaa edes välillä!
Minttu