Hyvää iltaa!
Kävinpä tällä viikolla kahden päivän työmatkalla Tampereella. Ajomatka kesti reilut pari tuntia, joten otin tietenkin käsityötarvikkeet mukaan. Kaikkein helpoin kuljettaa oli pikkuinen kerä purkulankaa (paksuhkoa luonnonvalkoista kalalankaa) ja virkkuukoukku. Työkaverin ajellessa minä virkkasin. Illalla hotellissakin virkkasin. Kaiken huippu oli, että istuin kokoustilan takarivissä ja virkkasin kumpanakin päivänä esimiehen luvalla. Hän kun on niin fiksu nuorimies, että ymmärtää käsillä tekemisen ja aivotoiminnan yhteyden. Hänestä oli ihan selvää, että virkkaaminen edistää keskittymistä. Ihannepomo!
Aluksi virkkasin pieniä sydämiä, joihin ohjeen olen löytänyt
netistä. En kyllä enää muista mistä. Olen ajatellut tärkätä ne ja kiinnittää
joulukortteihin. Jokainen vastaanottaja voi sitten halutessaan irrottaa sydämen
ja laittaa joulukuuseen. Nyt niitä alkaa olla jo kolmisenkymmentä. Punaisia,
valkoisia ja luonnonvalkoisia.
Kun kyllästyin saman mallin toistamiseen, ajattelin kehitellä joulukellon. No, ehkä se on kello. Enemmän minulle tulee mieleen Nuuskamuikkusen hattu. Saatanpa tärkätä senkin, jotta saan alareunan taipumaan suoremmaksi.
En jaksanut väkertää toista kelloa, joten aloin virkata popcorneja. Työ alkoi nopeasti muistuttaa puolipalloa ja keksin, että kokeilisin tehdä joulupallon. Virkkasinpa siis kaksi puolipalloa ja kiinnitin ne kotona yhteen. Koska pallo meni ihan lyttyyn, laitoin sen sisään joustavaa valkoista vanua. Nyt se on vähän sellainen stressilelu. Jokaisen tekee mieli litistää se.
Lopun aikaa virkkailin jotain epämääräistä palaa, jonka kuviomallin löysin Pinterestista. Pinta on tosi kivan näköinen ja palanen melko napakka. Se on vielä keskeneräinen, enkä tiedä, mikä se on. Siitä voisi tehdä esimerkiksi laukun tai tyynyn. Ehkä puran sen uudelleen. Se jää nyt vähäksi aikaa odottelemaan, että virkkauksen kuluttama etusormeni tokenee.
Olipa oikein mukava työmatka! Käsityön ohessa opin paljon uutta ja vietin aikaa työkavereiden kanssa. Olen näköjään jo siinä iässä, etteivät iltariennot päihitä yksinäistä virkkuuhetkeä. Pitäisiköhän olla huolissaan?
Minttu
Ps. Kuvassa taustalla näkyy lamppu, jonka ostin kerran hulluna hetkenä kirpputorilta. Siinä ei ollut varjostinta, joten väsäsin sen itse vanhasta kehikosta, paperinarusta ja pitsistä. Eipä voisi imelämpi olla. Minusta se on kuitenkin hauska, joten pidän sitä antiikkisella kirjoituspöydällä, kunnes löydän tyyliin sopivamman. Onneksi nykyisin ei tarvitse olla niin tarkka tyyleistä tai tyylikkyydestä. Kunhan on persoonallista…
