Sukkia voi aina neuloa

 

Maanantain tervehdys!

Niin se loma taas vierähti, ilman mitään erityisempiä käsityösaavutuksia. Jotenkin ei vain lähde kone käyntiin, jos joka toinen päivä on yleinen vapaapäivä ja mies pyörii jaloissa. Tarvitsisin vähintään viikon yksinäisen orientoitumisjakson ensin ja sitten ehkä käsityötkin alkaisivat luonnistua. Sellainen lomanpätkä saattaisi olla maaliskuun lopulla tulossa, mutta eikös se pääsiäinen taas pilaa koko homman. Arvaan jo etukäteen, että niin käy.

Ei voi mitään, mutta jostain syystä en nykyisin pääse flow-tilaan yhtä helposti kuin ennen. Kai se on sitten vanhuus, mikä vaivaa. Tai yleinen apatia. Maailma on niin kallellaan, ettei oikein mistään jaksa enää innostua. Tuntuu, että siinäkin on tekemistä, että me kaikki jotenkin selviäisimme eteenpäin. (Minulla on aina ollut taipumusta kärsiä maailmantuskaa…)

Maailman murheita mietiskellessä on tullut kuitenkin neulottua jotain pientä. Tuhoan edelleen viimekesäisen villapeiton jämiä ja sukkiinhan niitä on hyvä upottaa. Ajattelin varautua ajoissa ensi jouluun, jotta ei tule viime tipassa niin kiire.

Tässä Suuri Käsityö -lehden innoittamat sukat. Ei onnistunut neulominen ihan ohjeen mukaan, mutta sinne päin. 

Tässä samoja sinisiä lankoja upotettuna 46-numeroisiin sukkiin. Mieheni lempiväriä, punaista. Myös malli on hänen mieleensä. Resorin pitää hänen mielestään ulottua myös jalkaterään, jotta sukka istuu paremmin. Sovimme, että hän on ensi jouluna yllättyvinään näistä.

 

Tämä pipo valmistui jo viime vuoden viimeisinä päivinä. Sain joululahjaksi kolme eriväristä alpakkalankakerää ja päätin tehdä pikkulikalle pipon odottelemaan seuraavaa joulua. Siis mikäli kaikki entiset päähineet eivät tuhoudu/katoa ennen sitä. Viimeisestä kerästä taidan neuloa itselleni unisukat. Joskus ovat jalat niin jäässä, ettei uni tule millään. Ehkäpä alpakka auttaa, sehän on neljä kertaa lämpimämpää kuin villa.

Eilen korjasin naapurin mummon joululahjatoppahousut. Olin etukäteen hyvin epäileväinen, kun vyötärölle piti ommella kiilat, mutta ihmeen hyvin työ sujui ja lopputulos oli lähes tyylikäs. Toivottavasti ne nyt kestävät käytössä.

Nyt en osaa päättää, lähtisinkö telkkarin ääreen unisukkia tikuttamaan, vai mitä muuta tässä voisi keksiä. Oikeastaan ihanaa, ettei ole pakko tehdä mitään. Onneksi joulu on tältä erää ohi!

Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

Minttu

Jouluneuleita

 

Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Meillä vuosi vaihtui erittäin rauhallisesti. Kaksi keski-ikäistä saunoi, kuunteli Spotifysta vanhaa jazzia, nautiskeli hillitysti kuohuviiniä ja JUTTELI. Se saattaa joidenkin mielestä olla omituista lähes 40 vuoden yhdessäolon jälkeen, että juttua riittää. Jostain kumman syystä meiltä eivät puheenaiheet lopu. Viihdyn mieheni kanssa erinomaisesti, mikä johtunee samankaltaisesta huumorintajusta ja yhteen sopivista luonteista. Se on kyllä myös ihmeellistä, koska olemme aivan erilaisia. Siinä missä minä olen menninkäinen, on mieheni päivänsäde. Laulun mukaan siinä ei hyvin käy, mutta me olemme jostain syystä löytäneet yhteisen, kauniisti soivan sävelen.

Julkaisen muutaman kuvan jouluksi valmistuneista neuleista. Tänä vuonna ei pukinkonttiin tullut mielestäni tarpeeksi tavaraa, mutta minkäs teet. Lapaset ja sukat katoavat varastosta vuoden mittaan sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Se johtuu siitä, että lapsenlapset kadottavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Lisäksi olen ollut syksyllä myös melko laiska neulomaan. Jotenkin olo oli iltaisin niin väsynyt, että kellistyin mieluummin vaaka-asentoon sen sijaan, että olisin laittanut puikot kilisemään. Toivottavasti tänä vuonna olo paranee, kun olen vihdoinkin suostunut käymään lääkärissä ja ongelmiini pyritään löytämään ratkaisuja. Yhden pipon sain jo neulotuksi ennen uutta vuotta seuraavaa joulua silmällä pitäen. Saapa nähdä, säilyykö se sinne saakka. Saattaahan lapsenlapselta pipokin kadota…

Tässäpä näitä tekeleitä.

Miehelleni neuloin eripariset sukat Seiskaveikan jämistä. Mies tykkää kirkkaista väreistä ja hassuista jutuista, joten nämä sopivat hänelle mainiosti.

Äidilleni väsäsin sukkaparin Nalle-langasta. Kuvioita ei ole mitenkään suunniteltu. Ne vain ilmestyivät neuloessa. Alimmaiset kolmiot esittävät joulukuusia, vaikka sen ymmärtämiseen tarvitsee ehkä vilkasta mielikuvitusta.

Tämän pipon neuloin joulunpyhinä ja lauantaina tytär saikin sen jo päähänsä. Vaikka pipo näyttää hassulta kuvassa, se istuu todella hyvin. Tiukka resori reunassa pitää hatun hyvin pois silmiltä ja sileäneuleinen huippu roikkuu pikkuisen löysänä takaraivolla. Tytär on saanut jo paljon kehuja ja lankakyselyjä kanssaihmisiltä. Kerronpa siis, että pipo on neulottu ”omasta päästä” Drops Big Merino -langasta. Sitä on todella mukava neuloa, eikä se kutita otsaa lainkaan. Suosittelen.

Lopuksi vielä pusero, jota väkersin salaa toiselle tyttärelleni monta viikkoa. Saadessaan sen jouluna tytär oli riemukkaan onnellinen, olihan hän pyytänyt koristeellista puseroa jo edelliseksi jouluksi. Silloin en sitä ehtinyt tekemään, mutta aloitin nyt riittävän aikaisin. Puseron neulominen oli oikein pettymysten taival, mutta loppujen lopuksi valmistui hyvin istuva vaate. Kerron sen tarinan vielä ehkä erikseen. Myös tähän työhön olen käyttänyt Drops Big Merino -lankaa. Itse asiassa edellä mainittu pipo on valmistunut puseron jämistä.

Tässäpä näitä tekeleitä tällä erää. Lomani päättyy loppiaiseen, joten vielä on muutama päivä aikaa keksiä jotakin mukavaa puuhaa päiviksi. Toivottavasti saan aikaan jotakin esittelykelpoista tähän blogiin.

Aurinkoisia pakkaspäiviä sinulle!

Minttu