Heippa!
Kirjoittelenpa tässä häthätää, ettei blogi jää ihan hunningolle.
Toissa viikolla meni hermot ommellessa ja se homma tyssäsi sitten perjantaina ihan tyystin. Tytär tuli loman viettoon ja mieskin jäi vapaalle pääsiäisviikoksi, joten muuta puuhaa löytyi yllin kyllin. Mies ja tyttö tekivät pihahommia, siivosivat, huolsivat autojaan, vaihtoivat kukkiin mullat ja ajelivat asioillaan ympäri kaupunkia. Minä istuin enimmäkseen olohuoneessa murjottamassa. Jalkani ovat niin kipeät, etten pääse kunnolla kävelemään. (Nivelrikko ja yritän olla syömättä enää särkylääkkeitä.) Kauppareissutkin ovat jääneet miehen vastuulle. Ainoa, missä voin perhettä auttaa, tuntuu olevan neuvominen. Se on sitten eri juttu, miten neuvoja halutaan ottaa vastaan…
No, pari pikku reissua yritettiin tehdä. Ajelimme Haminaan ja Riihimäelle. Haminassa meni sisu kaulaan, enkä jaksanut mennä museoon, kuten oli suunniteltu. Riihimäellä olin reippaampi ja vierailimme lasimuseossa. Siellä tulikin sitten nostalgian aiheuttama itku, kun Markku Pirin näyttely toi nuoruuden opiskeluajat Kuopion käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa mieleen. Siihen aikaan Markku Piri oli kuuma nimi, ja näyttelyssä olevien kankaiden kuosit olivat jääneet näköjään pysyvästi mieleeni. Kunpa kaikki olisi sujunut silloin, kuten olin suunnitellut. Ei käynyt niin, vaan koko elämältä romahti pohja yhdessä yössä ja opinnot keskeytyivät. Siihen jäivät haaveet vaatesuunnittelijan urasta. Mutta se siitä. Elämä ei ole aina helppoa.
Sisällä lomaa viettäessäni sain kuitenkin neulotuksi parit sukat ja välillä virkkasin epämääräistä pitsiliinaa, jonka valmistumisesta ei ole mitään tietoa, eikä edes suunnitelmaa. Kivat lapaset sain alulle ja ehkäpä tänä iltana valmiiksi, joten esittelen neuleet sitten seuraavalla kerralla.
Nyt ajattelin julkaista kuvan patalapuista, jotka ompelin
toissa viikolla. Entiset olikin jo poltettu puhki. Tilkkujen kanssa askartelu
on tosi kivaa ja niitä riittäisi rajattomasti, mutta mitä ihmettä niistä
tekisin? Joka paikka pursuu tavaraa jo nyt. Lisäksi sisustuksemme on melko
hillittyä nykyisin. Jotenkin tilkut eivät sovi tyyliin. Jos jonain päivänä saisimme
pienen mummonmökin jostain hankittua, sitten ehkä voisin sisustaa sen iloisen
värikkäästi. Se on kuitenkin vain haave, joka saattaa jäädä hyvinkin toteutumatta.
Säilönpä silti tilkkujani kaiken varalta.
Lopputulemana voisin sanoa, etten tiedä, oliko minulla hyvä loma. Olisihan se voinut huonomminkin mennä. Jotenkin vain suunnitelmat ja kyky toteuttaa niitä eivät tunnu kohtaavan. Onneksi alkoi taas kolmen kuukauden työputki, joten vapaa-ajan ongelmia ei varmaankaan tule.
Tässähän tätä itsesäälin värittämää marinaa tällä kertaa. Toivottavasti seuraavan kerran on valoisampi mieli.
Mukavaa viikonloppua kuitenkin!
Minttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Palautetta on mukava saada.