Syksyisiä tyynyjä eri tekniikoilla

 Sateiset terveiset!

Syksy se tulla löntystää vähitellen. Tänäänkin on niin harmaa päivä, että valoja on pitänyt käyttää
aamusta alkaen. Takaraivossa tuntuu, että pitäisi alkaa viritellä sisustusta lämpimämmän oloiseksi.

Aiemmin minulla oli tapana vaihtaa kodin tekstiilit jopa viisi-kuusi kertaa vuodessa erilaisiksi, aina
vuodenajan ja juhlakausien mukaan. Pikkuhiljaa tahti on harventunut, enkä jaksa enää touhuta
kuin ehkä joulun alla ja keväällä. Nytkin kynnys on melko korkea nivelrikkoisille kintuilleni ryhtyä
mokomaan puuhaan. Ehkäpä tyydyn vain fiilistelemään ja muistelemaan menneitä, reippaampia
aikoja. Julkaisenkin tässä sen vuoksi muutaman tyynyntekeleen, joissa syksy on toiminut inspiraation
lähteenä.

Virkattu tyyny

Tämä tyyny on tehty jämälangoista. Malli on yksi versio isoäidin neliöstä. Siihen on vain virkattu
kukka jokaisen palan keskelle. Mustat reunat jokaisessa palassa rauhoittavat pintaa ja saavat
kukat hehkumaan. Tyynystä tuli sen verran mukavan näköinen, että tytär nappasi sen mukaansa,
enkä ole nähnyt sitä sen koommin.

Neulottu tyyny

Tämän tyynyn kullankeltainen lanka sai minut ajattelemaan syyspäivän auringossa lainehtivia
viljapeltoja. Niinpä kuvittelin neulemallissa näkyvän viljantähkiä, vaikka jälkikäteen katsottuna ne
muistuttavat ehkä enemmän lehtiä. Toisaalta monet lehdetkin ovat syksyllä keltaisia, joten kyllä se
syystyyny on.

Painettu tyyny

Tähän tyynyyn alkusysäys tuli siitä, että löysin todella kauan (varmaan yli 20 v) kaapissa
kököttäneet kangasvärien jämät, jotka edelleen olivat notkeita. Nehän piti sitten ottaa käyttöön,
jotta sain kaappia siivottua. Värit olivat puhtaita, kirkkaita perusvärejä, mutta sotkin niitä oikein
antaumuksella ja tuputtelin sabluunan läpi vaahteranlehtikuvioita vanhaan lakanaan. Ihmeen
luonnollisen näköisiä niistä tuli noillakin aineksilla. Applikoin ne ruskeaan pohjaan ja ompelin
tyynyksi. Pidän tästä tyynystä kovasti. Pitäisiköhän sittenkin venyä vaihtamaan värikkäät tyynyt
sohvalle muutamaksi viikoksi?

Viikonloppu oli muuten todella ihana! Kymmenvuotias pikkuneiti tuli meille kolmeksi yöksi kylään ja
saimme humputella omia juttujamme kerrankin ihan rauhassa. Me olemme punoneet nyörejä,
kokeilleet matonkudontaa lasten kangaspuilla, valmistaneet bling bling -kynäpurkkeja
kierrätyspurnukoista, opiskelleet ompelukoneen käyttöä tekemällä oman käsityöpussin ja vähän
yritettiin harjoitella virkkaustakin. Lisäksi ehdimme saunoa, pelata uutta Suomen Aarre -peliä ja
käydä teatterissa. Söimme lemppariruokia ja herkuttelimme vähän muutenkin. Olipa mukavaa!

Sain siinä sivussa lopultakin valmiiksi kesän ikuisuusprojektin, neulotun torkkupeiton. Siitä lisää
vähän myöhemmin, kun saan sen jotenkin kokonaan kuvattua. Vien sen ehkä taas ulos
pyykkinarulle roikkumaan filmausta varten, kunhan sade lakkaa.

Minttu