Vanhojen muistelua: Hullun lampuntekijän virityksiä

 

Hei,

nyt se kauan kaivattu kesäloma alkoi. Nukuin niin huonosti viime yönä, että olen ihan tööt. Niin kai se kesäloman alussa on tapana. Ainakin minulla. Heräsin perinteisesti kello neljä ja päässä alkoi pyöriä tekemättömien töiden ja käsityöhaaveiden sekamelska. Pikkuisen pitäisi ehtiä kotimaassa matkaillakin. Aikaa on kuitenkin vain kolme viikkoa. Minusta alkoi tuntua aamuviiteen mennessä, etten ehdi mitään siinä ajassa. Että silleen, lomastressi alkoi jo ennen lomaa.

Perinteeksi taitaa muodostua sekin, että pahoittelen näissä postauksissani uusien valmiiden käsitöiden puutetta. Ei ole vieläkään mitään valmista. Ei ehkä pitkään aikaan. T-paitojen suikaleista solmittava matto osoittautui melko hitaaksi tehtäväksi, etenkin kun aikaa siihen on korkeintaan tunti illassa. Uusien mosaiikkiruukkujen tiellä on taas ollut monta ongelmaa, enkä ole päässyt edes alkuun. Ehkä ne tällä lomalla etenevät, mikäli en keksi tärkeämpää tekemistä.

Onneksi minulla satojen aiempien käsitöiden aarreaitta, josta voin ammentaa tällaisessa tilanteessa. Niinpä esittelen tällä kertaa hullun lampuntekijän virityksiä. En minä oikeasti koko lamppua osaa tehdä, mutta kaikenlaisia romuja on tullut tuunattua.

Tässä pari makramee-lampunvarjostinta. Toinen roikkuu wc:n katossa ja toinen makkarissa. Alan vähitellen kyllästyä niihin, mutta en osaa päättää, mitä niille pitäisi tehdä. Myydä? Purkaa? Jälkimmäinen saattaa olla todennäköisempi vaihtoehto. Kuka hullu ostaisi vanhaa naruviritystä?

 

. 

  

Tämä tekele ei ole edes varjostin. Se on lähinnä mobile, jonka keskellä loistaa valo. Ostin vuosia sitten perhosen muotoisen paperileikkurin ja pitihän sitä päästä kokeilemaan. Leikkasin mahdottoman monta kartonkiperhosta ja liimasin ne pareittain vastakkain siten, että siima kulkee välissä. Metallikehikon päällystin silkkinauhalla. Siinä se roikkuu vierassängyn ja jokapäiväisen työpöytäni välissä siten, että pääni osuu siihen kävellessä ja sotkee perhosten siimat. Tosi fiksua, mutta en raaski heittää sitä poiskaan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No, entäs tämä sitten? Pentikin silkkinen varjostin yhdistettynä kultaiseen viinipulloon. Tilasin netistä pari tuollaista lampunjohtoa, jotka saa tungetuksi väkivalloin pullonsuuhun. Ärsyttää tuo valkoinen johto. Myöhemmin asiaa tutkiessani löysin myös kultaisen johdon, mutta se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. Ehkä tilaan sen joskus ja vaihdan tuohon ja käytän valkoisen johonkin muuhun pulloon. Hyvin tuokin lamppu valaisee, jos joskus yritän pianoa pimputtaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä taas on kirpputorilta ostettu lampunjalka, joka oli alun perin mintunvihreä. Maalasin sen kalkkimaalilla vaaleanpunaiseksi ja kaivelin kaapin perältä varjostimen, joka sekin muistaakseni on Pentikin. Ompelin sen reunaan akaateista ja helmistä hapsuja. Yltiöimelä viritys, mutta mielestäni hauska.

 

Kaikkein hurjin on tämä metallista ja jostakin vaaleasta kivestä tehty lampunjalka, joka on myös kirppikseltä. Siihen ei löytynyt kotoa varjostinta, mutta tyhjä kehikko sentään. Saadakseni pitsikankaan istumaan pyöreästi harvaan kehikkoon, piti minun viritellä paperinarusta tukiverkko pitsin alle. Sitten vielä vähän pitsinauhaa ja romanttinen hirvitys oli valmis. Se koristaa vanhaa kirjoituspöytää, kunnes löydän jostain sellaisen vihreäkupuisen pankkiirinlampun, joka ei ole uutta tuotantoa. Se tulee aikanaan vastaan, jos on tullakseen.

Jos puistelet päätäsi näiden ”design-lamppujen” äärellä, muistathan, etten ole koskaan kehuskellut hyvällä tyylitajullani. Minulla menee aina tekemisen ilo tyylin edelle. Ja saa mennä.

Tässäpä tällä kertaa tärkeimmät. Ihanaa viikonloppua sinulle!

Minttu

Mosaiikkia vanhaan ruukkuun

 

Hyvää perjantai-iltaa sateesta huolimatta!

Ainakin meillä on ollut melko kostea päivä. Toivottavasti huomenna palaa uutisissa luvattu auringonpaiste ja lämpö.

Monta viikkoa taisi vierähtää edellisestä postauksesta. Jostakin syystä tuntuu olevan aina muuta tekemistä. Käsitöitä ei kuitenkaan… Olen ollut viime aikoina vähän laiska siinä suhteessa. 

Nyt sain kuitenkin mosaiikkikukkaruukkuni siihen vaiheeseen, että uskon sen vielä valmistuvan. Kolmas maalikerros yläreunaan on juuri levitetty. Kaapista sattui löytymään purkillinen tuntematonta maalia ja se ei oikein tahdo asettua kauniisti. Syynä on joko se, että levitin aiemmin epähuomiossa sen alle vedellä ohennettua puuliimaa tai sitten maali on vain muuten sopimatonta tähän tarkoitukseen. Purkissa kyllä luki, että sopii terrakottaesineisiin. Katsotaan nyt, montako kerrosta vielä tarvitaan. Harmi, että sen voi maalata uudelleen vasta kolmen tunnin päästä. Niinpä maalaukseen ja kuivumiseen on mennyt jo kolme iltaa.

Lajittelin sekalaiset mosaiikkipalat väreittäin ja sommittelin ne raidoiksi. Näinhän saan kätevästi aina valittua esiin sen reunan, joka sattuu sopimaan kulloisiinkin kukkiin! Siis mikäli ruukku kestää siistinä kauemmin kuin yhden kesän.

Yhdet raidalliset unisukat sain nyperrettyä langanjämistä, mutta ne ovat lähes identtiset aiemmin esittelemäni mallin kanssa, joten en laita kuvaa tähän lainkaan. Oli pakko tehdä uudet, kun olen kuluttanut edelliset lähes puhki. Kovasti taidan potkia öisin, kun niin äkkiä hapertuivat. No, ohut alpakkalanka tuskin on sukkiin tarkoitettukaan, joten niitä kannattaa todellakin käyttää vain sängyssä.

Yritin eilen aloitella hapsumattoa vanhoista t-paidoista, mutta se meni niin pieleen, että joudun aloittamaan alusta. Jos asia etenee, kerron siitä sitten myöhemmin. Telkkaria katsellessa neulon purkulangoista säärystimiä pikkulikalle. Vasta toinen on niistäkin valmiina. Suunniteltuna on myös uusia ruukkuja laatoista ja lautasenpaloista, mutta aloitus on vielä tekemättä. Sama koskee makrameeamppeleita. Kyllä päivätyö sitten häiritsee pahasti harrastuksia!

Ehkäpä lopettelen tähän tällä erää ja toivotan hyvää keväistä viikonloppua sinulle!

Minttu

Vapun kunniaksi väri-iloa: mosaiikkiruukkuja

 

Hyvää Vappua!

Ihanaa! Työviikko on ohi, rento ilta miehen kanssa tulossa ja aurinkokin oikoo säteitään pilven takaa. Huomiseksi on tälle kylälle luvattu melkein hellettä. Voi, että meitä nyt hemmotellaan!

Kyllä suomalaiset ovat tämän ansainneetkin. Elämä on tällä hetkellä melko ankeaa ympäri maailman ja myös meillä. Poliitikot ovat sotkeneet kaikkien asiat. Se olisi ollut liikaa, jos vappusääkin olisi mennyt pilalle, kuten yleensä on ollut tapana.

Julkaisen tässä pikaisesti vappuisen värikkäitä kukkaruukkuja, joita olen alkanut nypeltää aikani kuluksi. Samasta mosaiikkipaketista on syntynyt jo kolme ruukkua ja se taitaa olla vasta puolillaan. Eipä haittaa, sillä näitä on mukava tehdä. Ruukut ovat käytettyjä, vähän kolhiintuneita ja likaantuneita, mutta eipä sekään haittaa, kun pinta on korea. 

Nämä ensimmäiset ruukut esittelinkin jo edellisessä postauksessa puolivalmiina. Nyt olen levittänyt niihin sauma-ainetta (eka kerran elämässä, joten ei ihan täydellisesti sujunut). Kyllä ne minulle kelpaavat. Valkoinen saumaus raikasti kovasti ruukkujen ilmettä. Tykkään niistä todella paljon. Outo reaktio tällaiselta beessinvalkoiselta sisustajatyypiltä.

Tämä ruukku on vielä kesken. Keräilin kaikki värikkäät palat laatikosta ja lajittelin ne ryhmittäin. Tarkoitus oli tehdä sateenkaari, mutta pikkuisen väriraitojen järjestys sekosi. Vaikea sitä sitten oli korjata, kun joka paikka tursusi liimaa. Aika ärsyttävää liimaa muuten, ei lähde käsistäkään edes saippualla. Ei ole mitään siistiä hommaa tämä. 

Taidan keskittyä nyt vapun viettoon ja jättää ison ruukun kuivumaan rauhassa. Ajattelin maalata ylälaidan valkoiseksi, että se vähän rauhoittaa väri-iloa. Laitanpa sitten valmiista ruukusta kuvan, jos muistan.

Oikein ihanaa ja aurinkoista vappua sinulle!

Minttu