Lisää unisukkia ja virkattu kännykkälaukku

 

Voi, kuinka kirkkaasti aurinko loistaakaan tänään!

Olisikohan kokemukseen kirkkaudesta syynä juuri alkanut parin viikon loma? Ehkäpä osa tunnelmasta onkin sisäistä, ei sään aiheuttamaa.

En voi sanoa, että työni olisi kovin raskasta tai kuormittavaa, mutta loma on aina poikaa. Etenkin tällainen kuin minulla: ei mitään suunnitelmia. Mieheni on vielä torstaihin saakka töissä, joten minulla on neljä ihanaa vapaapäivää käytettäväksi omiin juttuihini. Haaveilen, että saisin vihdoinkin ryhdistäydyttyä ompeluhommiin, mutta se jää nähtäväksi. Aloitan aikaisintaan maanantaina. Tämä viikonloppu menee kahdestaan köllötellessä ja puuhaillessa jotain pientä.

Olenkohan saanut viime aikoina mitään käsitöitä aikaiseksi? Katsotaanpa!

Neuloin kahdelle ystävälleni kovalla kiireellä unisukat syntymäpäivälahjaksi, koska kumpikin täytti viikon sisällä pyöreitä. Tietenkin minä hoksasin lahjaideani (lähes) liian myöhään. Kovan pakertamisen jälkeen sain ne ajoissa perille. Unisukkani tehdään ohuesta alpakkalangasta, mikä ei ole ihan maailman helpointa neulottavaa minun mielestäni. Se on niin liukastakin, että telkkua katsoessa ei tahdo tulla hommasta mitään. Vähän väliä saa olla nostamassa pudonneita silmukoita silmät hämärässä sirrillään. Onneksi sain tyttäreltä joululahjaksi kaulavalon oikein mummotyyliin, joten se vähän auttoi työssä. 

Tässä ovat ensimmäiset sukat. Niissä on mielestäni vähän Marimekon Tasaraita-henkeä. Pitäisiköhän vinkata Marimekolle uudesta myyntiartikkelista? He voisivat teettää kiinalaislapsilla koneella neulottuja unisukkia ja myydä ne satasella pari. Näin käsin neulomalla ei kyllä tienesteihin pääse. 

Kortti on tehty paperifiligraanitekniikalla.

Tässä ovat toiset sukat. Tai paremminkin toinen niistä. Unohdin ottaa kuvan ennen paketointia, joten lahjan saaja esitteli ystävällisesti sukkaa jalassaan työpaikalla. Vaihtelun vuoksi neuloin valepalmikoita. Kaveri kehui heti ensimmäisen yön jälkeen nukkuneensa uusissa lempparisukissaan tosi makeasti. 

Eilen valmistui ikuisuusprojekti viime syksyltä. Aloin työmatkalla huvikseni kokeilla uutta virkkauspintaa ja siitä tuli loppujen lopuksi kännykkälaukku. Sopivan pituinen vetoketju löytyi nurkista, vaikkakaan väri ei ole ihan sama. Kiinnitin vetoketjunkin virkkaamalla, mikä olikin melkoisen hankalaa. Kiinni se kuitenkin on. 

Tytär kysyikin jo laukun nähtyään, että paljonko maksaa. Eipä tietenkään mitään. Hyvä, että käyttöä löytyy.

Tässähän näitä käsitöitä. Ehkäpä lähipäivinä lisää.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua sinulle!

Minttu

Pääsiäiskoristeita esiin

 

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Työviikko on taas ohi ja saan ajatella omia juttujani.

Aloinkin varovasti availla pääsiäiskoristelaatikoita. Olen vuosien mittaan ostanut ja värkännyt kaikenlaisia koristeita lasten iloksi, mutta enää en viitsi niitä pahemmin ripustella, koska he harvoin ehtivät tulla meille pääsiäisenä ehkä lyhyttä pistäytymistä lukuun ottamatta. Heillä kun on kaksikin lomamökkiä, joilla viettää viikonloppuja. En yhtään ihmettele, että he viihtyvät maaseudulla. Itsekin viihtyisin, jos minulla olisi mökki jossain.

Harmi, että olen tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, ettemme voi ajatella pienintäkään mökkiä missään. Mies joutuu jo nyt yksin huolehtimaan talostamme pihatöineen. Ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla. Olisi kiva muuttaa jossain vaiheessa pieneen kaupunkiasuntoon, ehkä rivitaloon, ja hankkia sitten joku mummonmökki maalta. Siinäpä meille unelmaa eläkepäiville, jos ja kun ne joskus koittavat. Nykymaailmassa ei mikään ole enää varmaa. Siksi unelmointikin on melko hankalaa.

Tässä muutama aiempina vuosina tehty koriste. 

Pupujussin ripustin ulko-oveen saman tien, koska sen serkkuja juoksentelee välillä meidän pihallamme. Se jotenkin sopii tällaiseen säähän, kun puolet pihasta on lumen peitossa ja puolet sulanut.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Tämän kranssin taidan laittaa myöhemmin pupun tilalle. Sitten, kun on tarpeeksi lämmintä, etteivät kukkaset näytä paleltuvan pakkasessa. Harrastin aiemmin makrameeta jonkin verran, mutta viime aikoina ei ole tullut tehtyä mitään. Jos joskus jää ylimääräistä aikaa, koetan käyttää sen nypläyksen opetteluun. Harmi, että sitä aikaa jää niin vähän… en ole paljon oppinut tänä ensimmäisenä opintovuonnani.

 

Tässä vielä muutama pisanka-muna. Maalasin ne harjoitustyönä artesaanikoulutuksessa. Eipä ollut ihan helppoa hommaa. Opiskelukaverini tehtävänä oli opettaa meille ummikoille puolessatoista tunnissa, miten munia maalataan… No, kyllä niistä huomaa, että kiire tuli. Ei ollut kätenikään ihan vakainta laatua. Tekniikan opastaja oli kyllä oppinut mestariksi. Kadehdin hänen kauniita luonnonvärisiä töitään. Nämä minun munani eivät ihan soinnu toisiinsa, mutta eihän niitä tarvitse montaa viikkoa katsella.

Tällä hetkellä minulla on menossa unisukkaurakka, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kaunista kevätviikonloppua sinulle!

Minttu

Pääsiäisfiilis alullaan - paperimunia

 

Mukavaa keväistä iltaa!

Kylläpä aurinko on tänään hellinyt ainakin meidän kyläämme. Etätöissä istuskelin ja nautin kauniista säästä, vaikka en ulos päässytkään. En malta odottaa huhtikuun kuulaita iltoja!

Meillä on työpaikalla jo vähän pääsiäisfiilis. Minulla on siellä huoneessani kaksi kämppäkaveria, ja yhdessä olemme somistaneet kerroksemme käytävällä kököttävää tyhjää vitriiniä aina vuodenaikojen ja juhlapyhien tunnelmaan. Olemme ajatelleet, että koska kiinteistönhoitoporukka ei jaksa käydä hakemassa turhaa kaappia pois, pidetään sitten hauskaa sen kanssa. 

Tällä kertaa saimme idean Kotona-sivustolta. Siellä on ohje paperimunien väsäämiseen ja päätimme askarrella niitä kukin kotonamme. Näin tehtiin. Mieheni oli niin kiltti, että kävi kahlaamassa umpihangessa, jotta saimme pajunoksia. Tällä viikolla asettelimme munat roikkumaan oksista ja osa jäi vielä ylikin. Tässäpä pääsiäisvitriini tänä vuonna. Se saa nyt olla kuukauden käytävän somisteena, minkä jälkeen keksimme uusia kujeita.

 Ohje munien valmistamiseen löytyy täältä.

Munia voi näköjään valmistaa kaikenlaisista ohuehkoista papereista. Parhaiten sain ne onnistumaan, kun käytin Pentikin mainoslehtisiä. Niissä oli tukevaa, hyvälaatuista paperia, vaikkakin kuvat olivat ehkä hivenen liian murretun värisiä. Jäykästä, lähes kartonkimaisesta paperista en saanut enää munia aikaiseksi, se ei taipunut kauniisti.

Myös lahjapapereista saa tehtyä kivoja munia. Niissä väritkin ovat usein kirkkaita. Kun yhdistelimme vähän tummempia ja kirkkaanvärisiä munia, tuli vaikutelmasta mielestäni oikein mukava. Vielä pikkuisen höyheniä oksien päihin ja valmista tuli. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luin muuten jostain, että höyhenet ovat epäeettisiä koristeita. Kyllähän ne ovat, jos kanat pitää niiden takia tappaa. Vai kynitäänkö ne eläviltä kanoilta? Luulisi, että höyheniä saa yllin kyllin jostain broilerikasvattamosta. Toivottavasti sen jälkeen, kun kanaparoilta on nirri pois. Kai se sitten on epäeettistä syödä ne broileritkin. Harmi, nyt menivät ruokahalut ja illaksi piti valmistaa viinikukkoa. 

Minulla on askartelulaatikossani vielä kolme isoa pussillista höyheniä. Todennäköisesti niitä riittää kauemmin kuin minulla kykyä askarrella. Sovitaanko, etten enää osta niitä lisää, mutta saan käyttää jo hankitut pois? Yksikään kana ei pelastu sillä, että heitän ne roskiin. Kyllä tämä elämä on nykyisin hankalaa, kun tulee tehtyä vääryyksiä ihan tietämättään.

Eipä tässä tällä kertaa tämän ihmeempiä. Taidan mennä kuitenkin keittiöön katselemaan, onnistuisiko viinikukon valmistus. Kyllä sitä ainakin mieheni kykenee nälkäänsä vetämään.  

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Minttu