Vapun kunniaksi väri-iloa: mosaiikkiruukkuja

 

Hyvää Vappua!

Ihanaa! Työviikko on ohi, rento ilta miehen kanssa tulossa ja aurinkokin oikoo säteitään pilven takaa. Huomiseksi on tälle kylälle luvattu melkein hellettä. Voi, että meitä nyt hemmotellaan!

Kyllä suomalaiset ovat tämän ansainneetkin. Elämä on tällä hetkellä melko ankeaa ympäri maailman ja myös meillä. Poliitikot ovat sotkeneet kaikkien asiat. Se olisi ollut liikaa, jos vappusääkin olisi mennyt pilalle, kuten yleensä on ollut tapana.

Julkaisen tässä pikaisesti vappuisen värikkäitä kukkaruukkuja, joita olen alkanut nypeltää aikani kuluksi. Samasta mosaiikkipaketista on syntynyt jo kolme ruukkua ja se taitaa olla vasta puolillaan. Eipä haittaa, sillä näitä on mukava tehdä. Ruukut ovat käytettyjä, vähän kolhiintuneita ja likaantuneita, mutta eipä sekään haittaa, kun pinta on korea. 

Nämä ensimmäiset ruukut esittelinkin jo edellisessä postauksessa puolivalmiina. Nyt olen levittänyt niihin sauma-ainetta (eka kerran elämässä, joten ei ihan täydellisesti sujunut). Kyllä ne minulle kelpaavat. Valkoinen saumaus raikasti kovasti ruukkujen ilmettä. Tykkään niistä todella paljon. Outo reaktio tällaiselta beessinvalkoiselta sisustajatyypiltä.

Tämä ruukku on vielä kesken. Keräilin kaikki värikkäät palat laatikosta ja lajittelin ne ryhmittäin. Tarkoitus oli tehdä sateenkaari, mutta pikkuisen väriraitojen järjestys sekosi. Vaikea sitä sitten oli korjata, kun joka paikka tursusi liimaa. Aika ärsyttävää liimaa muuten, ei lähde käsistäkään edes saippualla. Ei ole mitään siistiä hommaa tämä. 

Taidan keskittyä nyt vapun viettoon ja jättää ison ruukun kuivumaan rauhassa. Ajattelin maalata ylälaidan valkoiseksi, että se vähän rauhoittaa väri-iloa. Laitanpa sitten valmiista ruukusta kuvan, jos muistan.

Oikein ihanaa ja aurinkoista vappua sinulle!

Minttu

"Taidetta" ilman paineita

 

Hyvää, joskin vähälumista sunnuntaita!

Muutama päivä vappuun ja tosiaan täällä Etelä-Suomessakin herättiin valkoisiin hankiin. Ei onneksi kovin korkeisiin. Ne ovat tainneet jo sulaa päivän aikana. Mies laittaa parhaillaan takkaan tulta, että tarkenisin huomenna tehdä etätöitä. Ihan periaatteesta en enää laita pattereita päälle, kun olen ne jo alkukuusta sammuttanut kesän ajaksi.

Minua ei sää ole haitannut pätkääkään, sillä olen saanut viettää ihaninta viikonloppua naismuistiin. Nuorempi tyttäreni tuli käymään kotona ja olemme kaksi päivää touhunneet yhdessä naisluolassani. Sehän on siis sekä kirjasto, ompelimo, apukeittiö että hätätilassa vierashuonekin. Siirsimme sinne jokin aika sitten tärkeimmät ompelukoneeni kellarin ”studiosta”, koska minun on nivelteni takia vaikea päästä portaita alas. Niinpä tilassa puuhaillaan milloin mitäkin parilla pienellä pöydällä.

Ihan maailman parasta oli, kun pääsimme yhdessä harrastamaan ”taidetta”. Minulle on kertynyt vuosien mittaan kaikenlaisia taidetarvikkeita, joita olisi kiva päästä kokeilemaan, mutta aikaa tuntuu olevan aina todella vähän. Nyt päätin, ettei meillä ole mitään niin tärkeää toimitettavaa, ettemme voisi yhdessä vähän roiskia maalia. Siispä ompelukone lattialle ja tuumasta toimeen. 

 Nurkissa pyöri muutama epäonnistunut harjoitelma ja peitin ne heti aamusta gessolla, jotta pääsimme äkkiä maalaamaan valkoiselle pohjalle. Minusta on ihanaa, kun voin maalata vanhan tekeleen päälle. Ei niin harmita, jos menee pieleen. Olisi kamalaa, jos joutuisi säilömään kymmenittäin tauluja, joita ei itsekään kehtaa katsella.

No, saattaa olla, että nämäkin teokset menivät myöhemmin tarkasteltuna pieleen, mutta onneksi gessoa riittää. Itse olen ihmeen tyytyväinen. Ei meistä kumpikaan osaa maalata, mutta kyse olikin rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Siispä taiteena näitä ei kannata arvostella. Me nautimme täysin rinnoin yhdessä puuhaamisesta, klassisesta musiikista ja värien sekoittelusta. Minun kuvistani tuli jotenkin kuin lastenkirjasta revittyjä. Niinpä julistauduin taidetapahtuman lopuksi naivistiksi. 

 

Ompelukoneiden vieressä liimailtiin vielä mosaiikkia vanhoihin kukkaruukkuihin. Tilaa oli vähän, mutta intoa sitäkin enemmän. Maltoin juuri ja juuri lopettaa äsken, jotta pääsemme iltatoimiin. 

Tytär liimasi omaan betoniruukkuunsa Cd-levystä leikattuja palasia. Ne ovat tosi teräviä, mutta hän sai ne haavoittumatta ripotelluksi ruukkuun. Palat ovat kivoja, kun ne auringonpaisteessa heijastavat kaikkia sateenkaaren värejä.

Sateenkaaren värit pääsivät myös näihin vähän kolhiintuneisiin ruukkuihin. Liimasin niihin Kärkkäiseltä ostamiani, ilmeisesti kierrätyslasista hiottuja lasinpalasia. Palat ovat niin monimuotoisia ja -värisiä, etten halunnut ruveta suunnittelemaan niistä mitään. Läpsin vain palat ruukkuihin epämääräiseen järjestykseen. Melko villi kuosi siitä tuli, mutta hauskaa oli. Sanoinkin perheelle, että tästä palapelistä minäkin tykkään, kun kuvion saa päättää itse. Kunhan liima kuivuu, pääsen saumaamaan. Vielä kun osaisin päättää, laitanko ruukkuihin kasvamaan valkoisia vai värikkäitä kukkia.

Kiitin äsken kultaista ukkoani, joka antoi meidän touhuta ihan rauhassa omiamme. Hän hoiti kukkia ja puuhaili autotallissa sillä aikaa. Onneksi aina ei olla jäniksen selässä. Sanoin myös tyttärelleni, etten muista, milloin minulla olisi ollut niin hyvä olla. Ei kiirettä minnekään, ei pakkoa onnistua, ihan vain hetkestä nauttimista. Se taitaa olla liian harvinaista herkkua.

Aurinkoista ja toivottavasti lämpimämpää vappuviikkoa sinulle!

Minttu

Lapasia ja sukkia – taas

 

Hei,

lupasin vähän aikaa sitten esitellä sukkia ja lapasia, joita on tullut viime aikoina neulottua. Eipä niitä kovin monta paria ole, mutta laitan nyt kuvat kuitenkin tähän. Telkkaria katsellessa niitä syntyy, koska paljon muuta en osaa samaan aikaan tehdä.

Keväällä ei kuitenkaan oikein innosta talvivarusteiden tekeminen, mutta mitä ihmettä sitten tekisin? Tällä hetkellä minulla on meneillään vähän sellainen tyhjän taulun ongelma. Tarvikkeita olisi vaikka mihin, mutta kynnys ryhtyä työhön on korkea. Pitää varmaan mennä Pinterestiin katsomaan, mitä on tullut vuosien mittaan tallennettua. Siellä tallennukset tuppaavat unohtumaan saman tien, kun ne on tehty.

Tässä ovat Pinterestistä napatun mallin mukaiset lapaset. Kovasti muistuttavat Marimekkoa, mutta kai niitä saa omalle perheelle tehdä? Marimekko kun on tunnetusti mustasukkainen kuvioistaan. Lanka on Seiskaveikkaa.

Nämä unisukat taas ovat Drop’s Alpaca lankaa. Ajattelin antaa ne 8-kymppiselle äidilleni äitienpäivälahjaksi. 

 Nämä sukat neuloin itselleni tyttären villapaidan jämistä. Lanka on Drops Big Merinoa. Raitoja tuli sen mukaan, miten jämiä riitti. Minusta tuollaiset epärytmikkäät raidat ovat oikeastaan paljon mielenkiintoisempia kuin säännölliset kuviot. Ajattelin käyttää sukkia etätöitä tehdessäni. Tietokoneen ääressä palelee aina. Siinähän sitä ollaan lähes liikkumattomana koko päivä.

 
Nämä lapaset tein lapsenlapseni kokoon Marimekko-lapasten jämistä. Yyh, aina vaan jää jämiä. Mitä muuta niistäkin voisi keksiä kuin lisää lapasia ja sukkia? Onneksi niille löytyy käyttäjiä, mutta mielenkiintoni tahtoo välillä lopahtaa.

Tässähän näitä tällä erää. Lisää sitten, kun en keksi muuta tekemistä telkkarin ääressä.

Minttu