06 maaliskuuta 2026

Pääsiäisfiilis alullaan - paperimunia

 

Mukavaa keväistä iltaa!

Kylläpä aurinko on tänään hellinyt ainakin meidän kyläämme. Etätöissä istuskelin ja nautin kauniista säästä, vaikka en ulos päässytkään. En malta odottaa huhtikuun kuulaita iltoja!

Meillä on työpaikalla jo vähän pääsiäisfiilis. Minulla on siellä huoneessani kaksi kämppäkaveria, ja yhdessä olemme somistaneet kerroksemme käytävällä kököttävää tyhjää vitriiniä aina vuodenaikojen ja juhlapyhien tunnelmaan. Olemme ajatelleet, että koska kiinteistönhoitoporukka ei jaksa käydä hakemassa turhaa kaappia pois, pidetään sitten hauskaa sen kanssa. 

Tällä kertaa saimme idean Kotona-sivustolta. Siellä on ohje paperimunien väsäämiseen ja päätimme askarrella niitä kukin kotonamme. Näin tehtiin. Mieheni oli niin kiltti, että kävi kahlaamassa umpihangessa, jotta saimme pajunoksia. Tällä viikolla asettelimme munat roikkumaan oksista ja osa jäi vielä ylikin. Tässäpä pääsiäisvitriini tänä vuonna. Se saa nyt olla kuukauden käytävän somisteena, minkä jälkeen keksimme uusia kujeita.


 Ohje munien valmistamiseen löytyy täältä.

Munia voi näköjään valmistaa kaikenlaisista ohuehkoista papereista. Parhaiten sain ne onnistumaan, kun käytin Pentikin mainoslehtisiä. Niissä oli tukevaa, hyvälaatuista paperia, vaikkakin kuvat olivat ehkä hivenen liian murretun värisiä. Jäykästä, lähes kartonkimaisesta paperista en saanut enää munia aikaiseksi, se ei taipunut kauniisti.

Myös lahjapapereista saa tehtyä kivoja munia. Niissä väritkin ovat usein kirkkaita. Kun yhdistelimme vähän tummempia ja kirkkaanvärisiä munia, tuli vaikutelmasta mielestäni oikein mukava. Vielä pikkuisen höyheniä oksien päihin ja valmista tuli. 


 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luin muuten jostain, että höyhenet ovat epäeettisiä koristeita. Kyllähän ne ovat, jos kanat pitää niiden takia tappaa. Vai kynitäänkö ne eläviltä kanoilta? Luulisi, että höyheniä saa yllin kyllin jostain broilerikasvattamosta. Toivottavasti sen jälkeen, kun kanaparoilta on nirri pois. Kai se sitten on epäeettistä syödä ne broileritkin. Harmi, nyt menivät ruokahalut ja illaksi piti valmistaa viinikukkoa. 

Minulla on askartelulaatikossani vielä kolme isoa pussillista höyheniä. Todennäköisesti niitä riittää kauemmin kuin minulla kykyä askarrella. Sovitaanko, etten enää osta niitä lisää, mutta saan käyttää jo hankitut pois? Yksikään kana ei pelastu sillä, että heitän ne roskiin. Kyllä tämä elämä on nykyisin hankalaa, kun tulee tehtyä vääryyksiä ihan tietämättään.

Eipä tässä tällä kertaa tämän ihmeempiä. Taidan mennä kuitenkin keittiöön katselemaan, onnistuisiko viinikukon valmistus. Kyllä sitä ainakin mieheni kykenee nälkäänsä vetämään.  

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Minttu

27 helmikuuta 2026

Elonmerkkejä - sukat ja lapaset

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Olen ollut anteeksiantamattoman kauan kirjoittamatta, mutta minulla on melko hyvä syy. Sairastuin tasan kolme viikkoa sitten flunssaan, joka ei ole vieläkään parantunut. Enpä muista yhtä hankalaa tautia sairastaneeni. Kuumetta ei ollut paljon, mutta kaikki muut oireet todella pirullisia. Nyt on enää ääni kadoksissa ja öisin yskittää, mutta pikku hiljaa alan päästä elävien kirjoihin.

Käsitöiden tekemiseen tauti on tietenkin vaikuttanut kovasti. En ole jaksanut innostua mistään. Kädet onneksi käyvät silloin tällöin omia aikojaan, joten parit lapaset ja sukat olen saanut väsättyä kipeänäkin. Eivät ne mitenkään erikoisia ole, mutta melkoista tervanjuontia on ollut niiden valmistaminen. Siksi olen saavutukseeni oikein tyytyväinen.

Jotain jännää tekisi mieli ommella, mutta milloinkahan saisin sen aikaan? Minulla on leikkuupöytä kellarissa, jota on pidetty melko kylmillään koko talven sähkönsäästösyistä, joten en ole tuntenut houkutusta lähteä sinne värjöttelemään. Pitänee laittaa lämmöt korkeammalle jo edellisenä päivänä, jos joskus vielä tuntuu, että jaksan sinne hinautua. Miten elämä voikin välillä olla raskasta…huoh.

Mutta kyllä tämä tästä. Huominen on minun kalenterissani enää talvipäivä ja sitten alkaa kevät, vaikka väkisin. Taas selvittiin talven yli!

Pitäisiköhän tormistautua ja vaihtaa keittiön jouluverho pääsiäismalliin? Siinäpä urakkaa huomiselle. Muuten en viitsi suuremmin rehkiä. Tytär on parhaillaan matkalla tänne ja ajattelin lähteä hänen kanssaan huomenna kaupungille humputtelemaan, kun vihdoinkin olen vähän pirteämpi. Edellisestä kerrasta onkin viikkoja.

On se hienoa, että mies on jaksanut hoitaa kaikki kauppa-asiat ja muut puolestani näinä viikkoina, vaikka hänkin on ollut sairaana. Lääkärin mielestä hän voi oikein hyvin lähteä raskaaseen ruumiilliseen työhön toiseen kaupunkiin, vaikka oireita onkin. Yöt yskitään ja ennen aamuviittä hän lähtee ajamaan toista sataa kilometriä töihin. Illalla sama reissu takaisin. Ihme, että tauti on tuolla menolla kuitenkin paranemaan päin. Hyvähän se minun on ollut etätöissä kököttää. Melko sankari tuo ukkokultani.

Tässäpä näitä kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa. Laitan vielä alle kuvat sukista ja lapasista, ihan vain siitä ilosta, etten ole täysin jouten maannut koko helmikuuta.

Mukavaa maaliskuun alkua, linnunlaulua ja aurinkoisia päiviä!

Minttu



Nämä ovat Drops Fabel -langasta ja Dropsin ohjeilla neulotut, tai ainakin aloitetut. 
Loppu meni ohjeita katsomatta.

Nämä ovat myös Drops Fabel-lankaa, värikästä sellaista. Olisiko ollut Print-lisänimi? 
Perusmallia, kuten minulla yleensä.

Nämä lapaset taas ovat Drops Big Merino -lankojen jämistä väsätyt.

 

30 tammikuuta 2026

Unisukat ja nyplätty enkeli

 

Rauhaisaa perjantai-iltaa!

Taas lipsahti pari viikkoa kirjottamatta riviäkään tähän blogiin. Olen kyllä surkea tässä hommassa. Mieluummin istun neulomassa kuin kertomassa neulomisesta. Olenpa siis saanut väärän alan koulutuksen. Pari vuotta sitten valmistuin näet kädentaitojen ohjaajaksi. Eipä ole tullut ohjattua. (Viime aikoina ei edes autoa. En tiedä, miten meidän uusin automme toimii, eikä kiinnostakaan.)

No joo. Tällä välin pipersin pienillä puikoilla tällaiset unisukat itselleni. Sain tyttäreltä ohutta alpakkalankaa lahjaksi ja päätin kerrankin neuloa itselleni jotain. Minun vanhat unisukkani alkavat olla tiensä päässä ja muutenkin ne ovat olleet vähän vääränlaiset. Neuloin ne aikanaan tavallisesta villalangasta pitsineuleella, eivätkä ne lämmitä jääkalikkavarpaitani yhtään. Tällä kertaa ajattelin ennen kaikkea lämpöä, en niinkään kauneutta. Vaikka aika söpöthän noista tuli, väristä se kai johtuu.

Varsi on neulottu 1o (kääntäen) /1 n -neuleella ja loppu on sileää. Alpakkakuitu on kuulemma neljä kertaa lämpimämpää kuin villa ja nyt viikon sukkia käytettyäni uskon sen. Jalat lämpenevät niissä nopeasti ja koska ne ovat unelmanpehmeät ja kevyet, niitä ei tarvitse potkia yöllä pois. Yhtään ei myöskään kutita. Huono puoli niissä on, että ne eivät taida paljon kestää kulutusta ja lisäksi ne pitää pestä käsin. Ehkäpä se vaiva kannattaa kuitenkin nähdä, että saan käyttää pumpulisukkia. Kun ne aikanaan menevät rikki, teen taatusti uudet.

 Toinen valmistunut käsityö on tämä pikku enkeli, joka syksyn nypläyskurssilla jäi yksisiipiseksi. Kevätkauden alkajaisiksi tein sille toisenkin siiven. Vieläkään en omatoimisesti osaa tehdä toista samanlaista enkeliä, joten pitänee nyplätä kertauksen vuoksi uusi jossain vaiheessa. Tällä hetkellä minulla on kesken uusintaversio ensimmäisestä työstäni, mutta punaisena. (Linkin päässä juttua aiemmasta työstä.) Minun pitää näköjään tahkota samoja töitä useampaan kertaan, että virheet vähenisivät. 

 

 

 

 


Telkkaria katsellessa olen vääntänyt pinkkejä pitsineulesukkia varastoon tulevien lahjatarpeiden varalta, mutta se on ollut yhtä tervanjuontia. Kuinka monella eri tavalla ihminen voikaan sotkea yksinkertaisen pitsineuleen, kun ei jaksa keskittyä! Olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut ja…
Nyt on yksi sukka valmis ja ihan kivan näköinen, mutta toisen sukan syndrooma vaivaa. En jaksaisi millään aloittaa taas sitä samaa. Ehkäpä ensi viikolla, kun vähän kerään sisua ensin.

Tänään aiomme viettää miehen kanssa romanttista iltaa, koska meillä on merkkipäivä. Tapasimme toisemme tasan 39 vuotta sitten ja itse ainakin olen tällä hetkellä tässä avioliitossa onnellisempi kuin koskaan.

Toivotan myös sinulle ihanaa viikonloppua!

 Minttu