Jouluneuleita

 

Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Meillä vuosi vaihtui erittäin rauhallisesti. Kaksi keski-ikäistä saunoi, kuunteli Spotifysta vanhaa jazzia, nautiskeli hillitysti kuohuviiniä ja JUTTELI. Se saattaa joidenkin mielestä olla omituista lähes 40 vuoden yhdessäolon jälkeen, että juttua riittää. Jostain kumman syystä meiltä eivät puheenaiheet lopu. Viihdyn mieheni kanssa erinomaisesti, mikä johtunee samankaltaisesta huumorintajusta ja yhteen sopivista luonteista. Se on kyllä myös ihmeellistä, koska olemme aivan erilaisia. Siinä missä minä olen menninkäinen, on mieheni päivänsäde. Laulun mukaan siinä ei hyvin käy, mutta me olemme jostain syystä löytäneet yhteisen, kauniisti soivan sävelen.

Julkaisen muutaman kuvan jouluksi valmistuneista neuleista. Tänä vuonna ei pukinkonttiin tullut mielestäni tarpeeksi tavaraa, mutta minkäs teet. Lapaset ja sukat katoavat varastosta vuoden mittaan sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Se johtuu siitä, että lapsenlapset kadottavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Lisäksi olen ollut syksyllä myös melko laiska neulomaan. Jotenkin olo oli iltaisin niin väsynyt, että kellistyin mieluummin vaaka-asentoon sen sijaan, että olisin laittanut puikot kilisemään. Toivottavasti tänä vuonna olo paranee, kun olen vihdoinkin suostunut käymään lääkärissä ja ongelmiini pyritään löytämään ratkaisuja. Yhden pipon sain jo neulotuksi ennen uutta vuotta seuraavaa joulua silmällä pitäen. Saapa nähdä, säilyykö se sinne saakka. Saattaahan lapsenlapselta pipokin kadota…

Tässäpä näitä tekeleitä.

Miehelleni neuloin eripariset sukat Seiskaveikan jämistä. Mies tykkää kirkkaista väreistä ja hassuista jutuista, joten nämä sopivat hänelle mainiosti.

Äidilleni väsäsin sukkaparin Nalle-langasta. Kuvioita ei ole mitenkään suunniteltu. Ne vain ilmestyivät neuloessa. Alimmaiset kolmiot esittävät joulukuusia, vaikka sen ymmärtämiseen tarvitsee ehkä vilkasta mielikuvitusta.

Tämän pipon neuloin joulunpyhinä ja lauantaina tytär saikin sen jo päähänsä. Vaikka pipo näyttää hassulta kuvassa, se istuu todella hyvin. Tiukka resori reunassa pitää hatun hyvin pois silmiltä ja sileäneuleinen huippu roikkuu pikkuisen löysänä takaraivolla. Tytär on saanut jo paljon kehuja ja lankakyselyjä kanssaihmisiltä. Kerronpa siis, että pipo on neulottu ”omasta päästä” Drops Big Merino -langasta. Sitä on todella mukava neuloa, eikä se kutita otsaa lainkaan. Suosittelen.

Lopuksi vielä pusero, jota väkersin salaa toiselle tyttärelleni monta viikkoa. Saadessaan sen jouluna tytär oli riemukkaan onnellinen, olihan hän pyytänyt koristeellista puseroa jo edelliseksi jouluksi. Silloin en sitä ehtinyt tekemään, mutta aloitin nyt riittävän aikaisin. Puseron neulominen oli oikein pettymysten taival, mutta loppujen lopuksi valmistui hyvin istuva vaate. Kerron sen tarinan vielä ehkä erikseen. Myös tähän työhön olen käyttänyt Drops Big Merino -lankaa. Itse asiassa edellä mainittu pipo on valmistunut puseron jämistä.

Tässäpä näitä tekeleitä tällä erää. Lomani päättyy loppiaiseen, joten vielä on muutama päivä aikaa keksiä jotakin mukavaa puuhaa päiviksi. Toivottavasti saan aikaan jotakin esittelykelpoista tähän blogiin.

Aurinkoisia pakkaspäiviä sinulle!

Minttu

Joulupalloja ja -sydämiä

 

Hyvän joulun tervehdys!

Pian on aika siirtyä joulukuplaan, jossa kaikki on rauhallista ja ihanaa… toivotaan niin. Ensin pitää kuitenkin suoriutua jokavuotisesta ostoshelvetistä. Iso osa loppuviikon ruokatarvikkeista näet puuttuu vielä.

Meillä on kyllä odotettavissa melko rauhallinen joulu. Aaton ja joulupäivän vietämme kolmestaan,
 mies, tytär ja minä. Aiomme syödä kohtuullisen kevyesti, saunoa, pelata ja käydä ehkä yöllä kirkossa. Tapaninpäivänä on tulossa syömään loppuosa perheestäni, joten viimeistään joulupäivän iltana alkaa hektinen puuhailu keittiössä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pientä vääntöä tulee jossain vaiheessa. Apuväki kun ei aina pysy käskytykseni tahdissa… kunpa osaisin olla ihmisiksi tänä jouluna. Etteivät hermot menisi niin herkästi, jos vastapuoli seisoo tonttuna, kun ei ymmärrä ohjeita. Täydellisyyden tavoittelu on paha virheeni ja se aina pulpahtaa pintaan, kun pitää järjestää juhlia. Voi perheparkaa.

Jospa saisin ennen sitä pumpattua jotenkin itseni niin täyteen joulumieltä, että sitä riittäisi kiireisiinkin hetkiin. Siinä kyllä auttaa ihana klassinen joulumusiikki, jota Jouluradio parhaillaankin vuodattaa kotiimme. Myös kuusen ja hyasinttien tuoksu ovat minulle tärkeitä jouluelementtejä. Ei tule kuuloonkaan, että voisin hankkia muovikuusen. Tässä tämänvuotinen, isän ja tyttären koristelemana.

Kovasti suunnittelin, että tänä jouluna pyrkisin amerikkalaishenkiseen runsauteen koristelussa, mutta ei siitä tullut mitään. Minun sieluni on sen verran minimalistinen, etten kestä krääsää joka paikassa. Muutama koriste on tullut laitettua sinne tänne, mutta ne saavat riittää. Yleensä vielä kerään ne pois jo ennen uutta vuotta. Kuusi saa olla, mutta muut viritykset saavat lähteä. Kun ne ovat turvallisesti laatikoissaan, voin taas hengittää vapaammin. Kumma, miten liika tavara voi ahdistaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eilen kuusta koristellessa huomasin, että olen tehnyt paljon sellaisia koristeita, joita en enää edes muistanut. Tänä vuonna piti maalata lasipalloja, mutta sekin jäi tekemättä. Nautiskelenpa nyt sitten vanhoista, jo unohtuneista tekeleistä. Kuusen väriteema on tällä kertaa puna-vihreä. Lisäksi laitoimme kultaa ja valkoista. Tällaisia palloja olen joskus tehnyt kiiltävistä satiininauhoista ja liimattavista muovijalokivistä.

 

Nämä sydämet ovat peräisin askartelusta lasten kanssa. 

Niiden myötä voinkin toivottaa sinulle todellista unelmien joulua!

Minttu