Jouluneuleita

 

Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Meillä vuosi vaihtui erittäin rauhallisesti. Kaksi keski-ikäistä saunoi, kuunteli Spotifysta vanhaa jazzia, nautiskeli hillitysti kuohuviiniä ja JUTTELI. Se saattaa joidenkin mielestä olla omituista lähes 40 vuoden yhdessäolon jälkeen, että juttua riittää. Jostain kumman syystä meiltä eivät puheenaiheet lopu. Viihdyn mieheni kanssa erinomaisesti, mikä johtunee samankaltaisesta huumorintajusta ja yhteen sopivista luonteista. Se on kyllä myös ihmeellistä, koska olemme aivan erilaisia. Siinä missä minä olen menninkäinen, on mieheni päivänsäde. Laulun mukaan siinä ei hyvin käy, mutta me olemme jostain syystä löytäneet yhteisen, kauniisti soivan sävelen.

Julkaisen muutaman kuvan jouluksi valmistuneista neuleista. Tänä vuonna ei pukinkonttiin tullut mielestäni tarpeeksi tavaraa, mutta minkäs teet. Lapaset ja sukat katoavat varastosta vuoden mittaan sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Se johtuu siitä, että lapsenlapset kadottavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Lisäksi olen ollut syksyllä myös melko laiska neulomaan. Jotenkin olo oli iltaisin niin väsynyt, että kellistyin mieluummin vaaka-asentoon sen sijaan, että olisin laittanut puikot kilisemään. Toivottavasti tänä vuonna olo paranee, kun olen vihdoinkin suostunut käymään lääkärissä ja ongelmiini pyritään löytämään ratkaisuja. Yhden pipon sain jo neulotuksi ennen uutta vuotta seuraavaa joulua silmällä pitäen. Saapa nähdä, säilyykö se sinne saakka. Saattaahan lapsenlapselta pipokin kadota…

Tässäpä näitä tekeleitä.

Miehelleni neuloin eripariset sukat Seiskaveikan jämistä. Mies tykkää kirkkaista väreistä ja hassuista jutuista, joten nämä sopivat hänelle mainiosti.

Äidilleni väsäsin sukkaparin Nalle-langasta. Kuvioita ei ole mitenkään suunniteltu. Ne vain ilmestyivät neuloessa. Alimmaiset kolmiot esittävät joulukuusia, vaikka sen ymmärtämiseen tarvitsee ehkä vilkasta mielikuvitusta.

Tämän pipon neuloin joulunpyhinä ja lauantaina tytär saikin sen jo päähänsä. Vaikka pipo näyttää hassulta kuvassa, se istuu todella hyvin. Tiukka resori reunassa pitää hatun hyvin pois silmiltä ja sileäneuleinen huippu roikkuu pikkuisen löysänä takaraivolla. Tytär on saanut jo paljon kehuja ja lankakyselyjä kanssaihmisiltä. Kerronpa siis, että pipo on neulottu ”omasta päästä” Drops Big Merino -langasta. Sitä on todella mukava neuloa, eikä se kutita otsaa lainkaan. Suosittelen.

Lopuksi vielä pusero, jota väkersin salaa toiselle tyttärelleni monta viikkoa. Saadessaan sen jouluna tytär oli riemukkaan onnellinen, olihan hän pyytänyt koristeellista puseroa jo edelliseksi jouluksi. Silloin en sitä ehtinyt tekemään, mutta aloitin nyt riittävän aikaisin. Puseron neulominen oli oikein pettymysten taival, mutta loppujen lopuksi valmistui hyvin istuva vaate. Kerron sen tarinan vielä ehkä erikseen. Myös tähän työhön olen käyttänyt Drops Big Merino -lankaa. Itse asiassa edellä mainittu pipo on valmistunut puseron jämistä.

Tässäpä näitä tekeleitä tällä erää. Lomani päättyy loppiaiseen, joten vielä on muutama päivä aikaa keksiä jotakin mukavaa puuhaa päiviksi. Toivottavasti saan aikaan jotakin esittelykelpoista tähän blogiin.

Aurinkoisia pakkaspäiviä sinulle!

Minttu

Joulupalloja ja -sydämiä

 

Hyvän joulun tervehdys!

Pian on aika siirtyä joulukuplaan, jossa kaikki on rauhallista ja ihanaa… toivotaan niin. Ensin pitää kuitenkin suoriutua jokavuotisesta ostoshelvetistä. Iso osa loppuviikon ruokatarvikkeista näet puuttuu vielä.

Meillä on kyllä odotettavissa melko rauhallinen joulu. Aaton ja joulupäivän vietämme kolmestaan,
 mies, tytär ja minä. Aiomme syödä kohtuullisen kevyesti, saunoa, pelata ja käydä ehkä yöllä kirkossa. Tapaninpäivänä on tulossa syömään loppuosa perheestäni, joten viimeistään joulupäivän iltana alkaa hektinen puuhailu keittiössä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pientä vääntöä tulee jossain vaiheessa. Apuväki kun ei aina pysy käskytykseni tahdissa… kunpa osaisin olla ihmisiksi tänä jouluna. Etteivät hermot menisi niin herkästi, jos vastapuoli seisoo tonttuna, kun ei ymmärrä ohjeita. Täydellisyyden tavoittelu on paha virheeni ja se aina pulpahtaa pintaan, kun pitää järjestää juhlia. Voi perheparkaa.

Jospa saisin ennen sitä pumpattua jotenkin itseni niin täyteen joulumieltä, että sitä riittäisi kiireisiinkin hetkiin. Siinä kyllä auttaa ihana klassinen joulumusiikki, jota Jouluradio parhaillaankin vuodattaa kotiimme. Myös kuusen ja hyasinttien tuoksu ovat minulle tärkeitä jouluelementtejä. Ei tule kuuloonkaan, että voisin hankkia muovikuusen. Tässä tämänvuotinen, isän ja tyttären koristelemana.

Kovasti suunnittelin, että tänä jouluna pyrkisin amerikkalaishenkiseen runsauteen koristelussa, mutta ei siitä tullut mitään. Minun sieluni on sen verran minimalistinen, etten kestä krääsää joka paikassa. Muutama koriste on tullut laitettua sinne tänne, mutta ne saavat riittää. Yleensä vielä kerään ne pois jo ennen uutta vuotta. Kuusi saa olla, mutta muut viritykset saavat lähteä. Kun ne ovat turvallisesti laatikoissaan, voin taas hengittää vapaammin. Kumma, miten liika tavara voi ahdistaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eilen kuusta koristellessa huomasin, että olen tehnyt paljon sellaisia koristeita, joita en enää edes muistanut. Tänä vuonna piti maalata lasipalloja, mutta sekin jäi tekemättä. Nautiskelenpa nyt sitten vanhoista, jo unohtuneista tekeleistä. Kuusen väriteema on tällä kertaa puna-vihreä. Lisäksi laitoimme kultaa ja valkoista. Tällaisia palloja olen joskus tehnyt kiiltävistä satiininauhoista ja liimattavista muovijalokivistä.

 

Nämä sydämet ovat peräisin askartelusta lasten kanssa. 

Niiden myötä voinkin toivottaa sinulle todellista unelmien joulua!

Minttu

Korvakoruja pukinpakettiin

 

Hyvää neljättä adventtipäivää!

Joulu on jo aivan liian lähellä. Käsityöläisellä riittää hommia viimeiseen yöhön saakka, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Aina kun viimeisimmän väkerryksen saan valmiiksi, ajattelen, että ehkäpä ehtisin vielä yhden. Jokaiselle on kuitenkin jo lahja varattuna, useampikin.

Tämä joulu on siitä harvinainen, etten ole ommellut mitään. Ompeleminen kun on ollut suurin intohimoni aiemmin. Jotenkin en vain ole saanut tartutuksi toimeen. Puikot, virkkuukoukku tai nypylät ovat olleet käytössä sen kerran, kun aikaa käsitöille on ollut. Ehkäpä joulun jälkeen pääsen taas ompelumoodiin kiinni. Se ainakin olisi tarkoitus. Minulla kun on lomaa loppiaiseen saakka.

Pitkästä aikaa askartelin myös korvakoruja. Lähetin jo viime jouluna kummityttärelleni (13 v) muutamat korvikset ja olin hyvin iloinen, kun hän kesäjuhlissa esitteli, että hänellä on antamani korut yllä. Niinpä ajattelin tehdä muutamat lisää. 

Koruaskartelukaan ei suju alkuun ihan helposti, jos pitää harrastuksessa vuoden taukoja. Niinpä homma tuntui ensin vähän kankealta. Vauhtiin päästyäni korviksia syntyi monta paria ja olisin jatkanut pidempäänkin, jos aikaa olisi ollut. Valitettavasti nukkumatti kutsui sinäkin iltana turhan varhain.

Näistä valitsin mielestäni nuorelle tytölle sopivimmat ja loput jäivät varastoon. Metalliosat ovat tavallista korumetallia ja helmet ovat lasia, akaatteja tai makean veden helmiä. Muovia en suostu käyttämään. Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Värit tulevat todella huonosti esille, mutta kuvat oli pakko ottaa hätäisesti iltamyöhään juuri ennen pakettiin laittamista, että ne ehtisivät postissa jouluksi.

Eilen illalla pakkasimme ostetut lahjat ja jäljellä ovat vielä itse tehdyt, jotka odottavat höyryttämistä ja muuta viimeistelyä. Ehkäpä saan sen tehtyä tänään.

Tänään ovat vuorossa myös siivoustalkoot. Ikävä homma sunnuntaina, etenkin naapureille, mutta valitettavasti emme muuten ehdi. Meillä on palkkatöitä ihan viimeiseen saakka. Onneksi tytär on jo lomalla ja voi auttaa vanhoja vanhempiaan.  

Toivon mukaan pääsemme illalla jo rauhoittumaan kynttilänvalossa.

Voimia viimeiseen pinnistykseen ennen joulua kaikille, joilla stressi tahtoo ottaa vallan!

Minttu