Neuleita pukinkonttiin ja ensimmäinen nypläystyö

 

Hei,

tulinpa morjestamaan pitkästä aikaa. Olen ollut vähän alamaissa viime aikoina johtuen erilaisista terveysongelmista, enkä ole jaksanut pahemmin tehdä käsitöitä tai edes kirjoittaa niistä. Muutaman kerroksen olen aina silloin tällöin yrittänyt pistellä telkkaria tuijottaessa, joten väkisinkin on jotakin tullut myös valmiiksi.

Tällaisia neuleita on lopsahtanut puikoilta. Puseroa olen tehnyt ja purkanut ja tehnyt jo pitkään, mutta nyt se on valmis. En ole kylläkään varma, onko se saajalleen sopiva. Esittelen sen tarkemmin joulun jälkeen (jos muistan), kunhan pukki on sen kuljettanut kohteelleen.

Kesällä neulotusta tilkkupeitosta jäi jonkin verran jämälankoja ja aloinkin muuntaa niitä vähitellen sukiksi ja lapasiksi. Ensimmäiset ovat tässä, nekin pukinkonttiin menossa. Suosin yksinkertaisia malleja, koska haluan yleensä katsella jännäreitä telkkarista samalla. Siksipä näissäkään lapasissa ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin nyt vaan kertoa, etten ole ihan pelkästään vetelehtinyt parin viime viikon aikana. Turha näihin tumppuihin on mitään kommervenkkeja väsätäkään, koska lapsukaiset, joille ne on tarkoitettu, hukkaavat kuulemma vähintään yhden parin viikossa. Heillä siis määrä korvaa ehdottomasti laadun. 

Tässä on ensimmäinen nypläystyöni valmiina. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Se kohta ohjeissa, jossa kerrottiin kiemuroiden liittämisestä toisiinsa, oli jäänyt omaksumatta. Siksipä jouduin jälkikäteen ompelemaan koukerot käsin kiinni. Nyt olen viisaampi ja seuraavan kerran en mokaa ehkä yhtä komeasti. Kyllä tuollakin jotakin pystyy koristelemaan, kun tällää kunnolla liimaa takapuolelle.

Nyt pitää lähteä keittämään isännälle jauhelihakastiketta, jota en olekaan valmistanut varmaan vuosiin. Edellisen kerran muistan tehneeni sitä niinä hyvinä aikoina, kun kaupasta sai vielä helposti naudanjauhelihaa, eikä se edes maksanut maltaita. Ehkäpä tästä tulee nyt herrojen herkkua, kun se oli niin törkeän hintaista ja sitä piti vähän jopa metsästää.

Mukavaa illanjatkoa sinulle!

Minttu

Valkoinen alpakkapusero ja Tournedos Wellington

 

Hei pitkästä aikaa!

Pahoittelen paussia kirjoittamisessa, mutta jotenkin aika on karannut hyppysistäni parin viime viikon aikana. Käsityötkin ovat edistyneet säälittävän hitaasti. Niinpä mitään uutta ei ole taaskaan näyttää. 

Laitanpa sen vuoksi yhden vanhan kuvan tähän näytille. Siinä roikkuu muutama vuosi sitten neulomani alpakkapusero, josta pidän kovasti edelleen. Malli on omani, mutu-tuntumalla tehty, kuten aina. Puserossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on melko vartalonmyötäinen. Sehän taas johtuu siitä, että olen itse siihen liian lihava. Jos painaisin kymmenen kiloa vähemmän, se istuisi todella kauniisti. Tästä ongelmasta johtuen pusero on säilynyt oikein hyvänä. En kehtaa käyttää sitä kuin jakun alla. Koska alpakka on moninkertaisesti lämpimämpää kuin lampaanvilla, sitä ei voi sillä tavalla käyttää kuin 30 asteen pakkasella. Eipä ole siis ollut paljon käyttöä… Ehkäpä kannattaisi aloittaa taas dieetti. Vai kenties vasta joulun jälkeen?

Dieetistä puheen ollen, tässä kuvassa kököttää Tournedos Wellington à la meidän perhe. Teimme sitä tyttären kanssa isänpäivän juhla-ateriaksi. Lehtitaikinan (voitaikina oli kaupasta lopussa!) sisällä on jättikokoinen sisäfileepihvi, paistijauhelihaa, salottisipulia ja herkkusieniä madeiran ja ranskankerman kera. Myös kastike on valmistettu madeirasta. Tällaisia kun pistelee huiviinsa silloin tällöin, on turha haaveilla, että pusero istuu lähiaikoina päälle. Onneksi sapuska on niin kallista ja aikaa vievää, että sitä ei tehdä meillä kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Tänään on edullisempaa muonaa, kuhaa ja uuniperunoita. Niihinkin saa upotettua paljon rasvaa. Huoh.

Että tällaisia terveisiä marraskuun iltaan. Taidan lähteä ruoanlaittoon. Mukavaa viikonloppua sinulle!

Minttu 

Kierrätyskynttilöitä

 

Mukavaa marraskuun alkua!

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää saamistani kommenteista. On aina mukava tietää, että joku on käynyt lukemassa juttujani.

Kun nyt on päästy pimeimpään syksyyn, alkaa mielessäni kangastella joulu. Laadinkin jo itselleni aikataulun, jota noudattamalla ei pitäisi tulla kiire. Toisaalta tiedän, ettei se tule pitämään, olenhan tehnyt sen joka vuosi. 

Ensimmäisenä tehtävänä listalla oli vanhojen kynttilänpätkien sulattaminen muotteihin, jotta minun ei tarvitse heittää niitä kaatopaikalle. Jos jotakin vihaan, niin tavaran heittämistä sekajätteeseen. Olen valmis melkoiseen vaivannäköön ja romun säilömiseen, ettei niin tarvitsisi tehdä. Näistäkin kuvassa näkyvistä jämistä olisi tullut melkoinen patti kaatopaikan huipulle. 

 Tein muutaman muotin maitopurkeista, mutta sitten muistin, että minulla on kaupasta ostettuja tyhjenneitä kynttiläkippoja, jotka voisin täyttää ensin. Lajittelin Havin valkoiset kruunukynttilänpätkät erikseen ja se kyllä kannatti. Niistä syntyi kaikkein tasaisin ja kaunein massa. Kummallinen, vähän läpikuultava aines, josta muut kynttilät oli tehty, ei ollut mielestäni läheskään niin laadukasta. Siitä tehtyihin kippoihin ilmestyi yön aikana keskelle monttu, Havi-kynttilään sitä ei tullut. Se monttu on kyllä kynttilöissäni lähes aina, enkä ole keksinyt, miten sen saisi jäämään pois. Jostain kumman syystä maitopurkkikynttilöihin sitä ei tällä kertaa tullut, vaikka ne on tehty siitä ”huonommasta” massasta. Olisipa kiva tietää, mistä se johtuu. Jos tiedät, kerrothan ystävällisesti kommentoimalla tätä viestiä.

 

Tässä kuvassa siivilöin roskia pois sulasta kynttilämassasta. Keittiösiivilä on siihen hommaan oikein hyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässäpä näitä valmiita kynttilöitä. 

Sulattelin värilliset ryhmittäin erikseen ja yritin tehdä purkkikynttilöihin raitoja. Ihan täysin se ei onnistunut, koska edelliset kerrokset eivät ehtineet täysin jäähtyä. Mielestäni nämä kaksi maitopurkkikynttilää ovat oikein kauniita, kuin sumuisia suomalaisia maisemia.

Korikynttilöistä toinen on lähes täydellinen Havi-kynttilä ja toinen montulla varustettu viritys. Kunhan niissä on tuli, eroa tuskin huomaa.

Tässä vielä pari monttukynttilää. Pidän värikkäästä hillopurkkikynttilästä tosi paljon. Mielestäni siitä tuli hauska ja raikas. Taidan polttaa sen kuitenkin vasta kevättä odotellessa. Siihen asti se voi odotella kannen suojassa.

Näin ne joulupuuhat lähtivät käyntiin. Nyt ei ole nurkissa yhtään kynttilänpätkää ja voin alkaa kerryttää uutta varastoa. Kivaa oli, vaikka koko ilta siihen meni!

Hyvää isänpäivää, mikäli en sitä ennen satu kirjoittelemaan!

Minttu