Käsilaukun tuunausta

Hyvää lauantai-iltaa sinulle!

Minulla on ollut tänään käsityöntäyteinen päivä, mikä on aivan ihanaa. Mitään valmista ei kuitenkaan ole syntynyt, joten vielä pitää malttaa jonkin aikaa, että saan esiteltyä yhdessä suvun naisten kanssa tehdyn neulepeiton. Muutamaa palaa odottelen vielä yhdeltä osallistujalta.Virkkasin kuitenkin ne palaset kiinni, jotka pystyin.

Sen lisäksi tuunailin vanhaa käsilaukkua, jonka löysin nurkista pyörimästä. En edes tiedä, kenen se on, mutta minulle se on jäänyt tytärten muutettua pois. Vanha se on ja tekonahkaakin vielä, mutta kauniin mallinen minun mielestäni. Niinpä ajattelin korjata sen kantokahvat, joista pinta hilseili pois. Muuten laukku on hyväkuntoinen. 

 

Pyörittelinpä siis kahvojen ympärille puuvillanyöriä, joka on päällystetty tekonahan näköisellä kerroksella. Minulla on jo aiempaa kokemusta nyörin käytöstä, koska jouduin korjaamaan Calvin Kleinin parinsadan euron arvoisen laukun jo aiemmin. Se myytiin minulle ”vegaanisesta nahasta” valmistettuna. Vasta kotona hoksasin, mitä se tarkoittaa. Kaunis nimi tekonahalle. Vegaanithan eivät käytä nahka-asusteita. Huoh, mikä välkky olenkaan.

No, sen Kleinin laukun kahvoista toinen alkoi hilseillä jo kuukauden kuluttua. Ihmettelen vieläkin, miksen käynyt silloin valittamassa. Pähkäilin vain aikani ja hankin sitten muutamalla eurolla 50 metriä tuota nauhaa ja korjasin kassin. Nyt olen korjannut sen samalta kelalta jo toisen kerran, kun muut osat laukusta ovat kuitenkin kestäneet käyttöä hyvin. Sen verran nauhaa vielä riitti, että sain tällekin laukulle jatkoaikaa. Seuraavaa kertaa varten tarvitsen uuden kelan. Katsoin jo netistä sen saatavuutta ja hintaa, mikä oli alle kolme euroa. Nauha pysyy todella kauan siistin näköisenä, joten hintansa arvoista tavaraa se on.

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

Mukavaa loppukesää!

Minttu

Hätäistä korttiaskartelua

 

Hyvää elokuista iltaa!

Aika rientää ja pian on syksy. Oikeastaan se tuntuu ihan mukavalta. Olen aina pitänyt syksystä; uusista aluista koulussa ja harrastuksissa, pirteän viileistä pakkasaamuista ja tunnelmallisesta takkatulesta sateisena iltana. Erityisesti minua ilahduttavat kultaisina hehkuvat ruskan värit. Tekisi mieli poimia kauneimmat vaahteranlehdet kuivumaan, kuten ennen lapsena. En vain ole keksinyt niistä enää mitään järkevää askarreltavaa, joten se on jäänyt.

Nyt askartelin kuitenkin muuta. Meillä on viikonloppuna kahdet lastenjuhlat ja halusin tehdä päivänsankareille kortit itse. Ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Kyllä sen huomaa, että jatkuva harrastaminen pitää kädentaitoja yllä. Näistä korteista taitaa nähdä, että edellisestä askartelusessiosta on aikaa. Ne saavat kuitenkin nyt kelvata. Epäilen, että korttien sisälle laitettu seteli kiinnostaa enemmän kuin itse kortti, joten ei hätiä mitiä.

 

Kymmenvuotiaalle tytölle väsäsin tällaisen. Koristeet leikkasin kuvioleikkurilla erilaisista käytetyistä lahjapapereista ja askartelupaperien jämistä. Pohjana silkkisenä hohtelevaa paperia ja samantyylinen korttipohja. Siinä se.

 

Tässä rippikortissa on sama pohja, mutta kokeilin tehdä ristin kuumafoliokynällä. Oli eka kerta. Taitaa kaivata harjoitusta se homma. Mielenkiintoinen väline kumminkin. Tässä kortissa jälki ei paljon kultatussista eroa. Sitten menin pilaamaan senkin tuolla kultahilepaljoudella. Yritin varovasti levittää liimaa ja ripotella hileitä päälle, mutta jostakin kumman syystä ne tarttuivat juuri vääriin kohtiin ja TODELLA tiukasti. Ei paljon rapsuttelu auttanut. Siinä ne nyt olla jöllöttävät. Tytär lohdutti, että hilekerros antaa ristille kolmiulotteisuutta. Ehkä, jos katselee silmät sirrillään. Lopuksi kruunasin koko kultapaljouden helmien peittämillä pitsikuvioilla. Ajattelin, että antaa sitten mennä överiksi. 

Niin taisi mennä.

Tällaista sähläystä tänä iltana.

Minttu

Tilkkupeiton suunnittelua ja savukalasalaattia

 

Ihanaa lämmintä perjantai-iltaa!

Vähitellen alkaa käsivaivakin helpottaa ja pääsen taas käsitöiden kimppuun. Aiemmin kerroin, että teemme salaa suvun naisten ja vähän miestenkin kanssa läheiselleni lahjapeittoa syntymäpäiväksi. Nyt on päästy siihen tilanteeseen, että kaikki palat ovat valmiita ja vain neljä on toimittamatta minulle. Niinpä ajattelin aloitella palojen sommittelua. 

Annoin alun perin osallistujille ohjeen vinoittain neulottavaan tilkkuun. Tarkoitus oli, että kaikki palat olisivat kokoa 20*20 cm. Ihan täysin ei suunnitelma onnistunut, koska jotkut tekijät ovat ilmeisesti neuloneet jokaiseen lappuun saman määrän kerroksia ja unohtaneet mittaamisen kokonaan. Luulen kuitenkin, ettei se haittaa, koska edestakaisneuleella tehdyt laput joustavat reippaasti.

Yksi toive oli, että valmistetaan palat Seiskaveikasta tai saman paksuisesta muusta villasekoitelangasta. Lisäksi pyysin, että palojen pääväri pysyttelisi sinisen ja harmaan asteikolla. Raitoja sai kukin tehdä mielensä mukaan jämälankojakin hyödyntäen. Ihania palasia sitten sainkin.

Asettelin tilkut äsken takkahuoneen pöydälle ja jätin sommittelun hautumaan vähäksi aikaa. Katselen sitä ohi kulkiessani ja tutkin, alkaako jokin kohta pompata silmään häiritsevästi. Minusta olisi aika hauskaa, jos peiton väri liukuisi pikku hiljaa tummasta vaaleaan. Silloin siitä ei tulisi liian levoton. Mitä mieltä olet? Puuttuvat palat tulevat vaaleaan päähän, sen jo tiedän.

Loppukevennykseksi laitan reseptin salaattiin, jota mies pyysi, kun ei helteellä halunnut lämmintä ruokaa päivälliseksi ollenkaan. Mitat ovat hivenen epämääräisiä, koska tein sen periaatteella ”otetaan, mitä löytyy”. Tein salaatin noin neljän litran kulhoon, joten sitä jäi reilusti tähteeksi. Uskoisin, että yhtä hyvää se on, vaikka kukin mittaa ainekset mielensä mukaan.

 

Helleillan savukalasalaatti

pussillinen pakasteherneitä (sulavat helteessä nopeasti)

napakkaa salaattia silputtuna

suippopaprikaa paloiteltuna melko isoiksi paloiksi

kurkku paloiteltuna samoin

muutama nippusipuli varsineen

muutama keitetty muna pilkottuna

tuoretta tilliä maun mukaan

reilusti savukalaa, minulta taisi lipsahtaa tuohon annokseen ehkä puoli kiloa

Siinä se. Sekaisin vaan ja mieluista kastiketta päälle. Löysin jääkaapista aiemmin tekemäni kermaviilisörsselin ja sepä vasta hyvin sopi tähän salaattiin. Muistaakseni tein sen näin:

Kermaviilikastike grillikasviksille tai esim. savukalasalaatille

1 prk kermaviiliä

pari ruokalusikallista väkevää tai dijon-sinappia

pari-kolme ruokalusikallista tuoretta sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

steviaa (varovasti, se on tosi makeaa), voi korvata myös sokerilla

tuoretta persiljaa

Sekoitetaan ja annetaan hetken tasoittua. Salaatin päälle se pääsi tällä kertaa viikonlopun tasoittumisen jälkeen ja oli parempaa kuin juuri valmistettuna. Tosin tähän salaattiin olisi mennyt ehkä kaksikin annosta, jos sen olisi laittanut muiden ainesten sekaan. Minä tarjosin sen erikseen.

Nam. Teenpä toistekin.

Mukavaa illan jatkoa!

Minttu