Tilkkupeiton suunnittelua ja savukalasalaattia

 

Ihanaa lämmintä perjantai-iltaa!

Vähitellen alkaa käsivaivakin helpottaa ja pääsen taas käsitöiden kimppuun. Aiemmin kerroin, että teemme salaa suvun naisten ja vähän miestenkin kanssa läheiselleni lahjapeittoa syntymäpäiväksi. Nyt on päästy siihen tilanteeseen, että kaikki palat ovat valmiita ja vain neljä on toimittamatta minulle. Niinpä ajattelin aloitella palojen sommittelua. 

Annoin alun perin osallistujille ohjeen vinoittain neulottavaan tilkkuun. Tarkoitus oli, että kaikki palat olisivat kokoa 20*20 cm. Ihan täysin ei suunnitelma onnistunut, koska jotkut tekijät ovat ilmeisesti neuloneet jokaiseen lappuun saman määrän kerroksia ja unohtaneet mittaamisen kokonaan. Luulen kuitenkin, ettei se haittaa, koska edestakaisneuleella tehdyt laput joustavat reippaasti.

Yksi toive oli, että valmistetaan palat Seiskaveikasta tai saman paksuisesta muusta villasekoitelangasta. Lisäksi pyysin, että palojen pääväri pysyttelisi sinisen ja harmaan asteikolla. Raitoja sai kukin tehdä mielensä mukaan jämälankojakin hyödyntäen. Ihania palasia sitten sainkin.

Asettelin tilkut äsken takkahuoneen pöydälle ja jätin sommittelun hautumaan vähäksi aikaa. Katselen sitä ohi kulkiessani ja tutkin, alkaako jokin kohta pompata silmään häiritsevästi. Minusta olisi aika hauskaa, jos peiton väri liukuisi pikku hiljaa tummasta vaaleaan. Silloin siitä ei tulisi liian levoton. Mitä mieltä olet? Puuttuvat palat tulevat vaaleaan päähän, sen jo tiedän.

Loppukevennykseksi laitan reseptin salaattiin, jota mies pyysi, kun ei helteellä halunnut lämmintä ruokaa päivälliseksi ollenkaan. Mitat ovat hivenen epämääräisiä, koska tein sen periaatteella ”otetaan, mitä löytyy”. Tein salaatin noin neljän litran kulhoon, joten sitä jäi reilusti tähteeksi. Uskoisin, että yhtä hyvää se on, vaikka kukin mittaa ainekset mielensä mukaan.

 

Helleillan savukalasalaatti

pussillinen pakasteherneitä (sulavat helteessä nopeasti)

napakkaa salaattia silputtuna

suippopaprikaa paloiteltuna melko isoiksi paloiksi

kurkku paloiteltuna samoin

muutama nippusipuli varsineen

muutama keitetty muna pilkottuna

tuoretta tilliä maun mukaan

reilusti savukalaa, minulta taisi lipsahtaa tuohon annokseen ehkä puoli kiloa

Siinä se. Sekaisin vaan ja mieluista kastiketta päälle. Löysin jääkaapista aiemmin tekemäni kermaviilisörsselin ja sepä vasta hyvin sopi tähän salaattiin. Muistaakseni tein sen näin:

Kermaviilikastike grillikasviksille tai esim. savukalasalaatille

1 prk kermaviiliä

pari ruokalusikallista väkevää tai dijon-sinappia

pari-kolme ruokalusikallista tuoretta sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

steviaa (varovasti, se on tosi makeaa), voi korvata myös sokerilla

tuoretta persiljaa

Sekoitetaan ja annetaan hetken tasoittua. Salaatin päälle se pääsi tällä kertaa viikonlopun tasoittumisen jälkeen ja oli parempaa kuin juuri valmistettuna. Tosin tähän salaattiin olisi mennyt ehkä kaksikin annosta, jos sen olisi laittanut muiden ainesten sekaan. Minä tarjosin sen erikseen.

Nam. Teenpä toistekin.

Mukavaa illan jatkoa!

Minttu

Kukkiva näköeste kuormalavoista

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Niin se loma vierähti ja taas on palattu sorvin ääreen. Minulla oli kovasti suunnitelmia loman ajalle, erityisesti käsitöihin liittyviä, mutta niin onnettomasti kävi, ettei niistä tullut mitään.

 

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa vasemman (paremman) käteni kyynärpäässä kova kipu, (ehkä hermopinne, sanoo Google), ja se vain paheni loman mittaan. Kaiken lisäksi onnistuin kolauttamaan sormenikin niin pahasti, että hyvä, kun pystyn kirjoittamaan. Niinpä jäivät kaikki käsityöt odottelemaan parempia päiviä. Virkatun pöytäliinan sain puoliväliin saakka tehtyä, siinä kaikki.

Onneksi aivot toimivat vielä ainakin puoliteholla, joten voin esitellä mieheni rakentaman virityksen, johon annoin inspiraation ja alustavat ohjeet. Eihän mies niitä noudattanut, mutta ainakin vähän sinne päin. Ehkäpä tämä on jopa parempi kuin alkuperäinen suunnitelmani.

Tämän on siis tarkoitus olla näköeste tuonne takana näkyvälle kadulle. Se valmistui tänä kesänä niin myöhään, että mitään hajuherneentaimia en enää löytänyt ja siemenistä on myöhäistä kasvattaa. Ehkäpä ensi kesänä olemme ajoissa liikkeellä. Laitettiin kuitenkin pelargonioita kasvamaan, jotta eivät ihan tyhjillään olisi. Olin suunnitellut, että kuormalavoista valmistuisi yksi tällainen laatikko, mutta mies teki yllättäen kaksi. Ehkäpä homma siksi venyi niin pitkään…?

No, laitettiin pömpelit ensin vierekkäin, mutta minusta pihasta tuli vähän ahtaan oloinen. Siispä siirrettiin ne selät vastakkain. Toivottavasti nuo pelargonianreppanat vähän innostuisivat kasvamaan, kun lopultakin paistaa aurinko. Laatikoista tuli vähän eriväriset, vaikka käytettiin samaa öljyä. Pohjaväri taisi olla hieman erilainen. Sehän kuitenkin mielestäni on tämän kierrätyshomman idea, ettei kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle, kunhan tuote toimii. Kenties auringonvalo tasoittaa ajan myötä värieron. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, että saimme vähän näkösuojaa pelikentällemme. Meillä on tapana heittää tikkaa ja yatzy-kuutioita tuossa kiveyksellä. Mölkkyä pitää viskoa nurmikolla, etteivät palikat hajoa.

Toinen idea oli netistä poimittu, mutta erittäin kätevä. Pionipuskamme on onnistunut kukkimaan joka vuosi pahimman ukkosmyrskyn aikaan ja sateen jälkeen kukista on jäljellä vain limaisia lehtimöykkyjä. Nyt myrskyvaroituksen tullessa pyysin miestä virittämään kuvassa olevan sadesuojan rautakangen varteen kiinni. Nippusiteillä se kuulemma onnistui ja on toiminut erittäin hyvin. Sade ei ole päässyt tuhoamaan rakkaita pioneitani, eikä sateenvarjokaan pahemmin kirvele silmää, kun se on läpinäkyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisia terveisiä tällä kertaa. Toivottavasti pääsen pian jo käsitöihin kiinni, ettei tarvitse miehen tekeleillä ratsastaa.

Aurinkoisia päiviä sinulle edelleen, vaikka ehkäpä vähempikin helle riittäisi.

 

Minttu

Kassi jämäkankaista

 

Hyvää huomenta harmaudesta huolimatta!

Kesäloma on ihanaa aikaa, vaikka sää ei suosisikaan. Silloin minulla on tilaisuus mennä kellariin ompelemaan jo heti aamusta. Fyysinen ja henkinen vireys ovat parhaimmillaan ja saatan jopa innostua. Työpäivän jälkeen illan pimetessä en todellakaan jaksa enää kiinnostua kuin sohvalle kaatumisesta.

Minulla on älyttömän suuri kynnys ryhtyä ompelemaan vaatteita itselleni, vaikka tarve olisi suuri. Syynä on tyytymättömyys omaan vartalooni, enkä pääse siitä millään eroon, vaikka kuinka kehopositiivisuudesta puhuttaisiin. Läski on läski ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi kellarin seinällä oleva iso kierrätyspeili taitaa ihan oikeasti olla vähän kupera, koska kaikki muutkin kuin minä näyttävät siinä luonnollista lyhyemmiltä ja lihavammilta. Se ei ole todellakaan imarteleva viritys, mutta ilmaiseksi saatu…

No, koska en halua ommella mitään järkevää, peuhaan aina vain tilkkujen kanssa. Tällä kertaa oli tarvetta kesäkassille, koska iso käsilaukkuni painaa kuin synti ja muistuttaa liikaa työelämästä. Lomalla ei saa olla mitään turhaa painolastia! 

Pengoinpa siis laatikoita ja löysin vanhat shortsini, jotka tuli aikanaan väsättyä niin jäykästä farkkukankaasta, ettei niissä jaksanut edes kumartua. Ne jäivät käyttämättöminä pyörimään kellariin. Päätin tikata toisesta lahkeesta vanun kanssa tukevan pohjan kassilleni. Yläosaksi löytyi vanhoista verhoista lyhennetty pätkä, vuoriksi pala punaista kangasta ja jopa vajaan metrin pätkä mustaa nauhaa, josta sain kantohihnat. Vetoketju oli ostettu joskus muinoin ehkä takin korjaukseen, mutta projekti on jäänyt tekemättä ja takkikin kadonnut jo historian pyörteisiin. Näistä aineksista syntyi kassi, jolla ajattelin hoidella loppuloman kuljetustarpeet.

Vielä jäi pieni hinku tehdä tilkkutyönä toinen kassi, mutta saapa taas nähdä, kestääkö into siihen saakka, kun minulla on aikaa paneutua asiaan. Tänään ovat lapsukaiset kylässä ja ajattelin viedä heidät Leo’s Leikkimaahan, koska huvipuistossa saattaisimme kastua.

Tässäpä kuulumiset tällä kertaa.

Minttu