Pikkulikan pitkä mekko

Hyvää Vappupäivää!

Jälleen piti penkoa tilkkukaappia. Sieltä löytyi palanen persikkaisen oranssia pliseerattua kangasta. Siitä syntyi tämä pitkä mekkonen kesäkäyttöön. Käyttäjäksi kaavailen taas yhdeksänvuotiasta Siiriä. Hän se joutuu toimimaan tekeleitteni mannekiinina, kun ei lähipiirissä ole muita pikkuneitosia. Minä kun rakastan pienten vaatteiden tekemistä.

Yläosan kanssa oli vähän ongelmaa, kun en ole pahemmin oranssinsävyisiä kankaita ostellut. Löytyi kuitenkin tuollaista persikansävyistä pitsikangasta ja mielestäni se sopi tarpeeksi hyvin kankaan väriin. Niskaan ompelin pari nappia ja lankasilmut kiinnikkeiksi. Siiri on niin hoikka, että sujahtanee helposti mekkoonsa ilman vetoketjua. Tähän viritykseen ei kauan mennyt. Taidan tehdä piakkoin toisen, jos löydän kivan kankaan. 

Minttu

 

Tyllihame tyttöselle

 

Ratkiriemukasta Vappua!

Eilen ompelin pikkutytölle tyllihameen. Siinäpä sitä olikin tekemistä. Ihan lähiaikoina ei tee mieli poimuttaa mitään.

Minulla on vanhassa isossa pyykkikorissa tyllikankaita, osa pieniä riekaleita, osa vähän isompia. Olen jo kauan suunnitellut, että niistä pitäisi tehdä näyttävä hamonen. Sopiva kohdekin on lähipiirissä, 9-vuotias Siiri. Nyt sitten lopulta tartuin härkää sarvista ja aloin hommiin. En ole kovinkaan innokas poimuttaja, joten siitä vastenmielisyys.

Korista löytyi 30 vuotta sitten käytetyn morsiusneitopuvun alushameen jäänteet. Se oli tanssin tiimellyksessä revennyt ja käyttökertoja oli takana tasan yksi. Lisäksi löysin palan samanväristä (ivory) tylliä, joka oli jäänyt yli tyttäreni hääpuvusta. Leikkasin kankaat suikaleiksi ja ompelin ne yhteen röyhelöitä varten. Halusin, että frilloissa olisi siisti reuna, joten siksakkasin ne. Siihenpä upposikin lankaa, muistaakseni jouduin puolaamaan ainakin viisi kertaa.

 Poimuttaminen ei ollut niin rasittavaa, kuin luulisi, kun röyhelöllä on pituutta jopa yli kymmenen metriä. Tylli poimuttui itsekseen helposti käsiteltävään pituuteen, joten asettelu oli loppujen lopuksi melko helppoa.

Aluskankaana käytin vuorisilkkiä ja vyötärökaitaleeseen löytyi saman sävyinen trikoosuikale. Siinäpä pikkulikalle hamonen kesän menoihin.

Minun lomani alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja loppuviikoksi on suunniteltu monenlaista tekemistä. Tulee keskeytys ompeluhommiin. Sen jälkeen kynnys onkin korkeampi lähteä työpäivän jälkeen kellaristudioon ompelemaan. Siinä joutuu kävelemään monen monta porrasta. Ehkäpä tämän blogin kirjoittaminen saa minut kuitenkin vielä innostumaan, toivoa sopii.

Muistathan nauttia keväisestä juhlapäivästä, satoi tai paistoi!

p.s. Täytynee lähteä vappuheilaa metsästämään minunkin. Toivottavasti löytyy tyylikkäämpi tyyppi tänä vuonna kuin tuo männävuonna esiintynyt uros.

 

 

 

 

 

 

 Terveisin 

Minttu

Pää kainalossa -pyjama

Hei taas!

Kerroin edellisessä postauksessani ryhtyväni yöpukua ompelemaan. Mielestäni se on tylsää hommaa, koska tykkään käyttää vain yhtä tiettyä mallia. Siihen kuuluu jättikokoinen t-paita, joka peittää takapuolen, sekä shortsit. Niitä olen ommellut itselleni vuodesta toiseen ja käytän ne todella loppuun. Paikkailen reikiä mieluummin kuin teen uusia. Olen siis erittäin viehättävä näky iltaisin isännän silmissä…

Tylsäkin homma voi muuttua ”mielenkiintoiseksi”, kun kaikki alkaa mennä pieleen. Ajattelin huvikseni katsoa, kuinka kauan minulta menee aikaa asun tekemiseen ja siitä se sekoilu kai sitten alkoi. Ajatukset karkasivat ihan muualle ja huomasin tekeväni aloittelijan virheitä.

Ensimmäinen virhe oli tällainen: Onnistuin ompelemaan t-paidan vasemman ja oikean olkapään yhteen ja huomasin asian vasta siinä vaiheessa, kun kauluskaitale ei oikein istunut paikalleen. Wau. Olen tehnyt saman mokan varmaan joskus ala-asteella. Lohduttauduin sillä, että tuli suunniteltua yöpuku sellaisia aikoja varten, kun on pää kainalossa.

 Asiasta onneksi selvittiin purkamalla. Kerronpa muuten, miten mielestäni nopeimmin saa saumuriompeleen purettua: Leikataan saksilla sauman reunasta langat poikki. Ks. kuva. Kangasta ei saisi leikata mielellään yhtään. Kun purettava sauma on leikattu päästä päähän, vedetään ehjäksi jääneistä langoista, jolloin ne purkautuvat nätisti. Sitten vain nypitään langanpätkät pois ja yritetään uudelleen.

Toisen hölmön virheen tein shortseja ommellessa. Jotenkin sekosin niin, että katsoin leikanneeni palat väärin, aina kaksi samanlaista housun neljännestä, eikä peilikuvina. Kangaskin meni viimeistä tilkkua myöten, joten mistäpä uudet palat? Ajattelin, että puran palat kuitenkin irti ja katson, saisiko niistä edes osan uusista kappaleista leikattua ja värkkään sitten vauhtiraidat sivuihin muusta kankaasta. Kun housut oli purettu, huomasin yllättäen, että ne oli leikattu aivan oikein! Pikkuisen alkaa mietityttää, onko minulla puhjennut jo varhainen dementia vai mikä tässä oikein vaivaa.

Kaikesta muustakin pikku töppäilystä huolimatta yöpuku valmistui. Se meni kyllä niin nopeasti suoraan käyttöön, että kuvakin jäi ottamatta. Nyt se on jo pyykkikorissa. Olin kuvitellut, että saisin puvun ommeltua noin tunnissa, mutta kolme siihen meni. Itsetunto sai pienen kolauksen, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Tänään aion saada valmiiksi pikkulikan kesähameen, mikäli en onnistu sitäkin mokaamaan. 

Minttu