Kukkiva näköeste kuormalavoista

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Niin se loma vierähti ja taas on palattu sorvin ääreen. Minulla oli kovasti suunnitelmia loman ajalle, erityisesti käsitöihin liittyviä, mutta niin onnettomasti kävi, ettei niistä tullut mitään.

 

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa vasemman (paremman) käteni kyynärpäässä kova kipu, (ehkä hermopinne, sanoo Google), ja se vain paheni loman mittaan. Kaiken lisäksi onnistuin kolauttamaan sormenikin niin pahasti, että hyvä, kun pystyn kirjoittamaan. Niinpä jäivät kaikki käsityöt odottelemaan parempia päiviä. Virkatun pöytäliinan sain puoliväliin saakka tehtyä, siinä kaikki.

Onneksi aivot toimivat vielä ainakin puoliteholla, joten voin esitellä mieheni rakentaman virityksen, johon annoin inspiraation ja alustavat ohjeet. Eihän mies niitä noudattanut, mutta ainakin vähän sinne päin. Ehkäpä tämä on jopa parempi kuin alkuperäinen suunnitelmani.

Tämän on siis tarkoitus olla näköeste tuonne takana näkyvälle kadulle. Se valmistui tänä kesänä niin myöhään, että mitään hajuherneentaimia en enää löytänyt ja siemenistä on myöhäistä kasvattaa. Ehkäpä ensi kesänä olemme ajoissa liikkeellä. Laitettiin kuitenkin pelargonioita kasvamaan, jotta eivät ihan tyhjillään olisi. Olin suunnitellut, että kuormalavoista valmistuisi yksi tällainen laatikko, mutta mies teki yllättäen kaksi. Ehkäpä homma siksi venyi niin pitkään…?

No, laitettiin pömpelit ensin vierekkäin, mutta minusta pihasta tuli vähän ahtaan oloinen. Siispä siirrettiin ne selät vastakkain. Toivottavasti nuo pelargonianreppanat vähän innostuisivat kasvamaan, kun lopultakin paistaa aurinko. Laatikoista tuli vähän eriväriset, vaikka käytettiin samaa öljyä. Pohjaväri taisi olla hieman erilainen. Sehän kuitenkin mielestäni on tämän kierrätyshomman idea, ettei kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle, kunhan tuote toimii. Kenties auringonvalo tasoittaa ajan myötä värieron. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, että saimme vähän näkösuojaa pelikentällemme. Meillä on tapana heittää tikkaa ja yatzy-kuutioita tuossa kiveyksellä. Mölkkyä pitää viskoa nurmikolla, etteivät palikat hajoa.

Toinen idea oli netistä poimittu, mutta erittäin kätevä. Pionipuskamme on onnistunut kukkimaan joka vuosi pahimman ukkosmyrskyn aikaan ja sateen jälkeen kukista on jäljellä vain limaisia lehtimöykkyjä. Nyt myrskyvaroituksen tullessa pyysin miestä virittämään kuvassa olevan sadesuojan rautakangen varteen kiinni. Nippusiteillä se kuulemma onnistui ja on toiminut erittäin hyvin. Sade ei ole päässyt tuhoamaan rakkaita pioneitani, eikä sateenvarjokaan pahemmin kirvele silmää, kun se on läpinäkyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisia terveisiä tällä kertaa. Toivottavasti pääsen pian jo käsitöihin kiinni, ettei tarvitse miehen tekeleillä ratsastaa.

Aurinkoisia päiviä sinulle edelleen, vaikka ehkäpä vähempikin helle riittäisi.

 

Minttu

Kassi jämäkankaista

 

Hyvää huomenta harmaudesta huolimatta!

Kesäloma on ihanaa aikaa, vaikka sää ei suosisikaan. Silloin minulla on tilaisuus mennä kellariin ompelemaan jo heti aamusta. Fyysinen ja henkinen vireys ovat parhaimmillaan ja saatan jopa innostua. Työpäivän jälkeen illan pimetessä en todellakaan jaksa enää kiinnostua kuin sohvalle kaatumisesta.

Minulla on älyttömän suuri kynnys ryhtyä ompelemaan vaatteita itselleni, vaikka tarve olisi suuri. Syynä on tyytymättömyys omaan vartalooni, enkä pääse siitä millään eroon, vaikka kuinka kehopositiivisuudesta puhuttaisiin. Läski on läski ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi kellarin seinällä oleva iso kierrätyspeili taitaa ihan oikeasti olla vähän kupera, koska kaikki muutkin kuin minä näyttävät siinä luonnollista lyhyemmiltä ja lihavammilta. Se ei ole todellakaan imarteleva viritys, mutta ilmaiseksi saatu…

No, koska en halua ommella mitään järkevää, peuhaan aina vain tilkkujen kanssa. Tällä kertaa oli tarvetta kesäkassille, koska iso käsilaukkuni painaa kuin synti ja muistuttaa liikaa työelämästä. Lomalla ei saa olla mitään turhaa painolastia! 

Pengoinpa siis laatikoita ja löysin vanhat shortsini, jotka tuli aikanaan väsättyä niin jäykästä farkkukankaasta, ettei niissä jaksanut edes kumartua. Ne jäivät käyttämättöminä pyörimään kellariin. Päätin tikata toisesta lahkeesta vanun kanssa tukevan pohjan kassilleni. Yläosaksi löytyi vanhoista verhoista lyhennetty pätkä, vuoriksi pala punaista kangasta ja jopa vajaan metrin pätkä mustaa nauhaa, josta sain kantohihnat. Vetoketju oli ostettu joskus muinoin ehkä takin korjaukseen, mutta projekti on jäänyt tekemättä ja takkikin kadonnut jo historian pyörteisiin. Näistä aineksista syntyi kassi, jolla ajattelin hoidella loppuloman kuljetustarpeet.

Vielä jäi pieni hinku tehdä tilkkutyönä toinen kassi, mutta saapa taas nähdä, kestääkö into siihen saakka, kun minulla on aikaa paneutua asiaan. Tänään ovat lapsukaiset kylässä ja ajattelin viedä heidät Leo’s Leikkimaahan, koska huvipuistossa saattaisimme kastua.

Tässäpä kuulumiset tällä kertaa.

Minttu

Pikkuneidin juhannushame

 Hyvää keskikesän keskiviikkoa!

Juhannus se meni sitten. Vieläkään ei oikein tunnu kesältä. Äsken onneksi lakkasi satamasta ja ilma vähän selkeni. Se antaa toivoa, että näkisimme auringon tälläkin viikolla.

Sen verran hyvä tuuri oli juhannuksena, että aattoiltana paistoi aurinko mökillä, jossa olimme vierailemassa. Ei se paljon lämmittänyt, mutta tunnelmaan sillä oli suuri vaikutus. Meillä oli oikein mukava reissu. Saimme kylpeä sekä tavallisessa että savusaunassa, kastautua uima-altaan jääkylmässä vedessä ja köllötellä paljun lämpimässä. Hyttysetkin olivat kai paleltuneet kuoliaaksi, koska niistä ei ollut yhtä paljon riesaa kuin olin etukäteen pelännyt. Kyllähän minulle tuli ehkä kymmenen paukamaa nytkin, mutta se on murto-osa menneiden kesien kärsimyksestä. Pöytä notkui salaatteja ja grillissä tirisi erilaisia lihoja. Niinpä tuli syötyä perinteiseen malliin ihan liikaa. Pelasimme lautapelejä ja kuuntelimme viime vuosituhannen musiikkia. Oikein kodikasta siis.

Ainoa pettymys oli itse tekemäni hyytelökakku, johon ohjeen otin Kotona-sivustolta. Jokin pikku mittavirhe siinä sattui, koska hyytelö ei pysynyt yhtään kasassa sen jälkeen, kun irrotin irtopohjavuoan sen ympäriltä. Noin minuutin verran se oli oikein kaunis, kunnes levisi pitkin pöytää. Hyvänmakuista se silti oli siltä osin, mitä tarjoilulautasella säilyi. Pöytää ei kukaan sentään kaapinut, vaikka puolet kakusta oli lautasen ulkopuolella. No, tulipahan kokeiltua sekin ohje.

Vein tuliaisiksi pikku Siirille kuvan hameen. Sillä hän jaksoi hetken pyörähdellä, kunnes vaihtoi jälleen housut jalkaan. Hän olikin sanonut äidilleen, ettei tarvitse hameita, koska on kuitenkin suuren osan ajasta pää alaspäin. Tottahan se näytti olevan. Tyttö seisoi käsillään ja heitti voltteja trampoliinissa tuntitolkulla. Eipä sitä hame päällä oikein voi tehdä.

Mukava oli kuitenkin tuo hamonen ommella, koska sain käyttää taas luovuuttani materiaalien löytämiseksi. Ainoa kaupasta hankittu osa on helmapitsi, joka sekin oli niin lyhyt pätkä, että jouduin säätämään piparkakkureunaa loivemmaksi. Pallokangas on jäänyt erään mekon ompelusta ylimääräiseksi, vuorina on valoverhon pätkä, tyllihelma jäi yli Siirin äidin hääpuvusta ja sen alla oleva valkoinen röyhelö taas on minun isoäitini vanhasta lakanasta. Olin oikein tyytyväinen, kun sain taas nyhjättyä tyhjästä jotakin käyttökelpoista.

Aurinkoa odotellessa,

Minttu